Arkkipiispa Leo: Lähtemällä pyhäaamuna kirkkoon toimit maallistumista vastaan

Suomen ortodoksista kirkkoa johtava arkkipiispa Leo toivoo suomalaisten palauttavan perheelle, vanhemmuudelle, kodille sekä uskonnolle ja hengellisyydelle kuuluvan arvostuksen. Hänen mukaansa viime sunnuntaina Suomen ortodoksisesta kirkosta annetun asetuksen 100-vuotisjuhlaa viettänyt kirkko tarjoaa ihmisille sitä kristillistä perintöä, joka jo pitkässä historiassa on eletty todeksi. (Kuva: Matti Pulkkinen)

Suomen ortodoksista kirkkoa johtava arkkipiispa Leo toivoo suomalaisten palauttavan perheelle, vanhemmuudelle, kodille sekä uskonnolle ja hengellisyydelle kuuluvan arvostuksen. Hänen mukaansa viime sunnuntaina Suomen ortodoksisesta kirkosta annetun asetuksen 100-vuotisjuhlaa viettänyt kirkko tarjoaa ihmisille sitä kristillistä perintöä, joka jo pitkässä historiassa on eletty todeksi. (Kuva: Matti Pulkkinen)

Asetus Suomen ortodoksisesta kirkosta annettiin tasan 100 vuotta sitten. Juhlaliturgiaa vietettiin Valamon Kristuksen kirkastumisen luostarin pääkirkossa viime sunnuntaina. Noin 62 000 -jäsenistä hengellistä yhteisöä johtava Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo sanoo kirkon olevan historiansa suurimpien hallinnollisten muutoksien edessä. Ihmisten keskittyminen harvoihin kasvukeskuksiin, syntyvyyden väheneminen ja väestön ikääntyminen pakottavat kirkkoa uudistamaan radikaalisti hallintoaan. Suunnitelmien mukaan maassamme on vuoden 2020 alusta lähtien vain seitsemän ortodoksista seurakuntaa nykyisten 21 seurakunnan sijasta. Luvassa on myös hiippakuntajaon tarkistaminen, mikä koskee nimenomaan Tampereen ortodoksista seurakuntaa. Arkkipiispa Leon mukaan ortodoksinen kirkko haluaa satsata nimenomaan tärkeimpään eli jumalanpalveluselämään ja seurakuntalaisten keskuudessa tehtävään työhön.

Viime perjantaina samanaikaisesti vietetyt teemapäivät kuvaavat arkkipiispa Leon mielestä hyvin aikaamme ja maailmaamme.
– Samana päivänä ihmisiä revitään mukaan niin kulutusjuhlaan kuin kannustetaan täydelliseen pidättäytymiseen shoppailusta. Black Friday houkuttelee ihmisiä ostamalla ostamaan, ja Älä osta mitään -päivä päinvastaisesti kehottaa ihmisiä paastoamaan hankinnoissa. Näiden ääripäiden mahduttaminen yhteen päivään kertoo siitä, miten maailma vie meitä ihmisiä mennessään kuin litran mittaa.
– Vuosikalenterissamme on liki jokaiselle päivälle, viikolle ja kuukaudelle jokin erityinen teema. Tässä runsaudessa luonnollisuus ja käytännön järki häviävät. Samassa vauhdissa unohdetaan Jumalan olemassaolo. Hengelliset arvot ja pyhyyden kokeminen ovat saavuttamattomissa.
Arkkipiispa Leon mukaan jo se, että ihminen päättäisi lähteä pyhäaamuna jumalanpalvelukseen, olisi arvokas teko hengellisyyden puolesta maallistumista vastaan.
– Läntisessä maailmassa eri kanavat ja välineet syöttävät milloin mitäkin oppia ja tietoa täysin uutena ja ennennäkemättömänä totuutena. Jokapäiväisessä elämässä ihmiset päivittelevät esimerkiksi herätyksiä siitä, mitä pitäisi syödä tai olla syömättä tai mitä olisi kulutettava ja miten olisi kulutettava.
– Kirkko on opettanut koko olemassaolonsa ajan luomakunnan suojelemisesta ja kohtuuden noudattamisesta, arkkipiispa muistuttaa.
– Jos haluamme muuttaa maailmaa, meidän on aloitettava muutostyö itsessämme.

Perheen merkitys näkyväksi

– Aikamme korostaa ja arvostaa yksilökeskeisyyttä. Yksilölähtöisen ajattelun ja toiminnan seuraukset ovat jo ikävästi näkyvissä, arkkipiispa Leo herättelee.
Hänen mukaansa suomalaisessa hyvinvointiyhteiskunnassa perinteisesti vahvassa asemassa ollut perheinstituutio on uhrattu individualismin alttarille. Yhteisöllisyys on kokenut pahan kolhun. Perhearvojen mureneminen näkyy ihmisten keskinäisen sitoutumisen heikentymisenä, avioliittojen solmimisen ja perheiden perustamisen vähentymisenä sekä laskevana syntyvyytenä. Lisäksi valitettavan useat vanhemmat jättävät lapsensa kastamatta.
– Lapsien kastattamatta jättäminen on hiipinyt myös ortodoksien keskuuteen, joskaan ei niin yleisesti kuin evankelisluterilaisten piiriin.
Arkkipiispa Leo kannustaa ortodoksiseen kirkkoon kuuluvia äitejä ja isiä varmistamaan lastensa uskonnonopetuksen ala- ja yläkouluissa. Hänen mukaansa kaikki vanhemmat eivät jaksa taistella lain suoman oman uskonnon opetuksen puolesta vaan tyytyvät kuntien ehdottamiin ratkaisuihin osallistua enemmistölle järjestettävään opetukseen.
– Vanhempien tehtävä on auttaa lapsia kasvamaan hyvään. Tässä juuri uskonto ja kirkko ovat keskeisiä tukijoita ja voimavaroja.
Arkkipiispa Leo päättelee laskevan syntyvyyden johtuvan myös siitä, että ihmiset ovat tottuneet korkeaan elintasoon.
– En usko, että ihmiset hankkivat lapsia nykyistä enemmän, vaikka valtiovalta lisäisi vanhempainvapaita tai korottaisi lapsilisiä. Yhteiskunnassamme on ollut aikoja, jolloin vanhemmilla ei ollut mitään tukirakenteita, ja silti perheet selvisivät. Nyt kansalaisten olisi löydettävä uudelleen perheen, vanhemmuuden ja kodin siunaus.

Hallintoremontti ikuisuushanke

Arkkipiispa Leo odottaa Suomen ortodoksisen kirkon saavan välttämättömän hallintoremonttinsa vihdoin valmiiksi.
– Sama siirtämis- ja viivyttelymentaliteetti vaivaa niin valtiollista kuin kirkollistakin hallinnon kehittämistä. Kirkkomme hallinnon uudistaminen on ollut tapetilla jo vuosikymmenien ajan, eikä lukuisista yrityksistä huolimatta valmista ole tullut. Nyt on tultava.
Kirkon päämies korostaa hallinnon päivittämisen olevan suorastaan elinehto ortodoksiselle kirkolle.
– Koko Suomi muuttuu radikaalilla ja nopealla tavalla. Kaupungistuminen on vauhdittunut, ja kansalaiset pakkautuvat muutamiin kasvukeskuksiin. Syntyvyys on laskenut merkittävästi jo vuosikymmenen ajan. Väestö ikääntyy. Alati muuttuvassa maailmassa entiset hallintorakenteet ja -toimet ovat tulleet matkansa päähän.
– Kirkon päätehtävä säilyy entisenä. Voimavarojen on kohdistuttava ydintoiminnan eli jumalanpalveluselämän toteuttamiseen ja seurakuntalaisten auttamiseen.
Maassamme on tällä hetkellä 21 ortodoksiseurakuntaa, jotka sijaitsevat kolmen eri hiippakunnan alueilla.
Arkkipiispa Leon mielestä ortodoksinen kirkko tulee toimeen seitsemällä seurakunnalla. Toimintaedellytyksiä tasataan lisäksi hiippakuntajakotarkistuksella, jossa Tampereen ortodoksinen seurakunta siirretään Helsingin hiippakunnasta vahvistusta kaipaavaan Oulun hiippakuntaan.
– Jokaisessa 21 seurakunnassa on käyty perusteellinen keskustelu uudistuksen syistä ja tulevaisuuden haasteista. Tosiasiat on nostettu pöydälle. Tärkeintä on toimintakyvyn säilyttäminen myös uudenlaisessa maailmassa.
Arkkipiispa Leon mukaan seurakuntaremontilla taataan riittävän leveät hartiat jokaiselle seitsemälle seurakunnalle.
– Meillä on jo nyt seurakuntia, joilla ei ole omaa kantokykyä. Lähtökohtamme on, että kaikki seurakunnat tulevat itse taloudellisesti toimeen. Seurakunnat vastaavat kirkoista, tsasounista, muista kiinteistöistä, hautausmaista, jumalanpalveluselämästä, uskonnonopetuksesta ja diakoniatoiminnasta. Kaikesta.
– Muutoksen päätavoitteena on saada voimavarat oikeisiin osoitteisiin. Tarvitsemme tekeviä käsiä. Nykyoloissa meillä valuu liian paljon energiaa hallinnon pyörittämiseen. Ei ole viisasta tehdä samoja asioita lukuisissa paikoissa, kun niitä voidaan hoitaa tehokkaammin keskitetysti.
Arkkipiispa on nähnyt, että muutokset kohtaavat aina luonnollisesti vastustusta.
– Kun välttämätön on tehty ja aika rientää eteenpäin, huomataan, että melskaaminen on ollut turhaa.
– Siperia opettaa, hän tiivistää.

Kirkolle kuuluu hyvää

Maanantaina 26. marraskuuta Suomen ortodoksinen kirkko vietti perustamisasetuksensa 100-vuotisjuhlaa. Merkkipäivän vietto huipentui Uudessa Valamossa viime sunnuntaina järjestettyyn juhlaliturgiaan, jonka toimittivat yhdessä papiston kanssa Helsingin ja koko Suomen arkkipiispa Leo, Oulun metropoliitta Elia ja Joensuun piispa Arseni.
Arkkipiispa iloitsee siitä, että ortodoksinen maailma on monella tavalla kiinnostunut pikkuisesta mutta elinvoimaisesta Suomen ortodoksisesta kirkosta.
– Olemme nöyrästi kiitollisia siitä, että monet ortodoksiset kirkot hakevat meihin yhteyttä.
Juuri tällä hetkellä ortodoksisen maailman katse kohdistuu Ukrainan ortodoksiseen kirkkoon, jolle Konstantinopolin Ekumeeninen patriarkaatti on myöntänyt täydellisen hallinnollisen itsemääräämisoikeuden. Tämä päätös sai Venäjän ortodoksisen kirkon katkaisemaan ehtoollisyhteyden Ekumeenisen patriarkaatin kanssa.
Arkkipiispa Leo korostaa, ettei Suomen ortodoksinen kirkko ole aiheuttanut epäsopua.
– Emme ole myöskään kieltäneet ehtoollisyhteyttä keltään.
Suomen ortodoksikirkon arkkipiispa linjaa, ettei viimeaikaisten surullisten tapahtumien tule aiheuttaa minkäänlaista paniikkia.
– Tuoreessa muistissamme ovat Viron itsenäistymisen ajat, jolloin Viron ortodoksisen kirkon irtautumishalut vanhasta rakenteesta synnyttivät vastaavia toimia.
– Kriisit kestävät aikansa, ja lopulta elämä palautuu normaaleihin uomiinsa.
Arkkipiispa Leo teroittaa, ettei skismoissa ole milloinkaan vain voittajia tai häviäjiä.
– Sama koskee valtioita, jotka asettavat toisilleen pakotteita tai muita painostuskeinoja. Ne vahingoittavat molempia osapuolia. Kaikissa selkkauksissa on merkityksellistä löytää keinot, joiden turvin osapuolet pääsevät kunniallisella tavalla palaamaan normaaliin elämään.

 

Suomen ortodoksista kirkkoa johtava arkkipiispa Leo toivoo suomalaisten palauttavan perheelle, vanhemmuudelle, kodille sekä uskonnolle ja hengellisyydelle kuuluvan arvostuksen. Hänen mukaansa viime sunnuntaina Suomen ortodoksisesta kirkosta annetun asetuksen 100-vuotisjuhlaa viettänyt kirkko tarjoaa ihmisille sitä kristillistä perintöä, joka jo pitkässä historiassa on eletty todeksi. (Kuva: Matti Pulkkinen)

Kirkkoherra, isä Aleksej Sjöberg muistuttaa, että kaikilla kristityillä kirkkokunnilla on omat haasteensa. – Meidän olisi lisättävä yhdessä tekemistä, sillä meillä kaikilla on yhteinen päätavoite ja -tehtävä: ihmiset olisi saatava kirkkokuntien jäseniksi ja heidät olisi aktivoitava osallistumaan jumalanpalveluksiin ja muuhun seurakunnalliseen toimintaan. (Kuva: Matti Pulkkinen)

Kirkkoherra isä Aleksej Sjöbergin mielestä Suomen ortodoksisen kirkon itsenäinen taival on siunattu pieni ihme

”Pienellä kansankirkolla on arvostettu asema suomalaisessa yhteiskunnassa”

- Tunnen suurta kiitollisuutta Suomen ortodoksisen kirkon sadasta viime vuodesta. Mennyt vuosisata on ollut kirkollemme kohtuullisen hyvää aikaa. Pidän pienen kirkkomme syntymistä ja varttumista pienenä ihmeenä, Jumalan siunauksena. Suomen valtiollisen järjestäytymisen ja kansakuntamme käymien sotien tiimellyksessä vähemmistökirkolle olisi voinut käydä huonostikin. Historiamme auttaa meitä ymmärtämään esimerkiksi Ukrainan ortodoksien nykytilannetta, Tampereen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra, isä Aleksej Sjöberg sanoo.

Pyhän Aleksanteri Nevskin ja pyhän Nikolaoksen kirkon kupoleiden kullanhohtoiset ristit ovat siunanneet Tamperetta ja ympäröivää maakuntaa pian 120 vuoden ajan. Ortodoksisuus on ollut näkyvästi läsnä täkäläisessä elämänpiirissä jo hyvän aikaa ennen Suomen itsenäistymistä.
Itsenäistyneessä tasavallassa Juho Kusti Paasikiven johtama Suomen senaatti antoi 26. marraskuuta 1918 asetuksen, jonka mukaan Suomen valtakuntaan muodostettiin yksi kreikkalaiskatolinen kirkko eli nykyisin tuntemamme ortodoksinen kirkko. Tämä päätös jäi Paasikiven senaatin viimeiseksi ratkaisuksi.
Tampereen ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra Aleksej Sjöberg on syvästi kiitollinen Suomen ortodoksisen kirkon sadan vuoden taipaleesta. Hänen mielestään ortodoksinen vähemmistö ja pieni kansankirkko ovat saaneet elää ”kohtuullisen hyvää” aikaa.
– Vuosien 1917-1918 tarjoamat lähtökohdat eivät olleet kaikista parhaimmat. Kirkollemme olisi voinut käydä huonostikin, hän muistuttaa.
Isä Aleksej Sjöberg pitää Suomen ortodoksisen kirkon syntyä ja vahvistumista Jumalan ihmeenä.
– Sadan vuoden takainen valtiovalta huolehti niin ortodokseista kuin heidän kirkostaan sekä ennen kaikkea vakaasta tulevaisuudesta. Esimerkiksi maamme käymien sotien tiimellyksessä kirkkomme olisi voinut saada jonkin muun suunnan.
– Nyt kirkon satavuotisetapilla olen kiitollinen siitä, missä olemme. Myös tulevaisuutemme on valoisa. Koko kirkolla ja sen paikallisseurakunnalla on voimakas into mennä eteenpäin, Sjöberg luonnehtii.

Vähemmistöt näkyviksi

Isä Aleksej Sjöbergin mukaan Suomen ortodoksinen kirkko on ollut tiennäyttäjä vähemmistön tuomisessa näkyväksi ja arvostetuksi osaksi koko yhteiskuntaamme.
– Suomen ortodoksinen kirkko on esillä merkittävästi runsaammin ja näyttävämmin kuin kokomme edellyttäisi. Tästä olemme luonnollisesti nöyrästi kiitollisia.
Sjöbergin mukaan suomalainen yhteiskunta on kunnostautunut koko itsenäisyytensä ajan erilaisten vähemmistöjen turvaajana ja suojelijana.
– Esimerkiksi ruotsinkieliset ja saamelaiset ovat saaneet luontevan ja arvostetun paikkansa kansakunnan sisällä.
Sjöberg toivookin, että yhteiskuntamme päättäjillä olisi kaikkina aikoina vastaavanlaista viisautta ja laajakatseisuutta kuin sata vuotta sitten, jolloin Suomi otti ensimmäisiä askeleitaan itsenäisenä kansakuntana.
– Meidän suomalaisten on hyvä huomata monen muun maan nykyinen tilanne. Ne ovat vastaavanlaisia kuin omamme 1917 ja sen jälkeen. Maiden ja kirkkojen itsenäisyydet eivät ole itsestäänselvyyksiä.
Sjöberg korostaa, että valtiollisen lainsäädännön turvin Suomen ortodoksinen kirkko tuli kiinteäksi osaksi yhteiskuntaamme.
– Suomi on varttunut henkisesti ja aineellisesti rikkaaksi maaksi. Maan yhtenä erikoispiirteenä on vahvasti elävä ortodoksisuus, jota myös muiden kirkkokuntien edustajat arvostavat.
– Yhteiskunnassamme on vaalittava viisauden lahjaa, jotta kansakuntamme voi hyvin tulevinakin aikoina, hän miettii.

”Oletko käynyt moskeijassa?”

– Oletko käynyt moskeijassa – tiedätkö sellaisen olevan myös Tampereella? isä Aleksej Sjöberg kysyy.
Tampereen Islamin Yhdyskunta samoin kuin monet vapaat kristilliset suuntaukset toimivat aktiivisesti Tampereella, mutta suuri yleisö ei tiedä niistä juuri mitään.
Ristinmuotoinen uusbysanttilaista arkkitehtuuria edustava Tampereen ortodoksinen kirkko puolestaan on ihmisten silmissä keskellä kaupunkia. Useimmat pirkanmaalaiset eivät kuitenkaan ole milloinkaan poikenneet pyhäkön sisälle.
Kirkkoherra toivottaa kaikki lämpimästi tervetulleiksi tutustumaan Tampereen ortodoksiseen kirkkoon ja sen jumalanpalveluselämään.
– Seurakuntamme pääkirkko Tampereella saavuttaa ensi vuonna 120 vuoden iän. Juhlimme silloin kaunista pyhäkköamme ja samalla koko Suomen ortodoksisen kirkon sadan vuoden taivalta, Sjöberg kertoo.
– Nykyään niin ortodoksit kuin muidenkin uskontokuntien edustajat saavat Suomessa elää rauhassa. Takavuosikymmeninä ortodokseja ihmeteltiin ja heidät yhdistettiin helposti Venäjään. Tällainen aika on takanapäin. Minun aikanani kirkkoomme ja uskontoomme on suhtauduttu myönteisesti.
– Soisin, että esimerkiksi media voisi haastaa kirkkoamme terävästikin. Nasevat kysymykset kirvoittaisivat perusteltuja argumentteja. Terve ja rakentava vuoropuhelu on aina kehittymisen ja uuden luomisen perusedellytys. Tiedotusvälineet suhtautuvat kirkkoomme hyväntahtoisesti ja ne silittävät meitä myötäkarvaan. Sekin toki tuntuu hyvältä.

Toimiva yhteys on tärkeä

Suomen neljänneksi suurimman ortodoksisen seurakunnan kirkkoherra isä Aleksej Sjöberg ei rakenna suurten lukujen varaan.
– Kirkkokuntamme on Suomen mittapuussa pieni, ja meidän seurakuntamme on Tampereen ja ympäröivän maakunnan mitassa pieni, Sjöberg asemoi.
– Meillä kuten muilla kristillisillä yhteisöillä on haasteita, mutta pidän seurakuntamme tulevaisuutta myönteisenä. Arvokasta ja merkityksellistä on se, että säilytämme vahvan ja tiiviin seurakuntayhteyden.
Sjöbergin mielestä ortodoksinen kirkko voisi sulkea syliinsä muitakin kristittyjä ihmisiä.
– Moni perhe on ekumeeninen. Toinen vanhemmista on ortodoksi ja toinen evankelis-luterilainen, katolinen tai jonkin vapaan suunnan kannattaja. Meidän ortodoksinen seurakuntamme voisi tarjota yhteisen kokoontumisen mahdollisuuden.
– Haluan luoda ja vahvistaa seurakuntaamme sellaista henkeä ja osaamista, joka koskettaisi myös naapurikirkkokuntien jäseniä. Läsnä oleva ja palveleva seurakunta on minun tavoitteeni.
Suomessa on vajaat 62 000 ortodoksia. Tampereen ortodoksiseen seurakuntaan kuuluu 3 213 jäsentä, ja se ulottuu nykyään 33 kunnan alueelle. Ortodokseja on esimerkiksi Akaassa 71, Kangasalla 118, Lempäälässä 122, Pälkäneellä 22 ja Vesilahdella 17.

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>