Pirkanmaa

Karjalaseurat vaalivat eri paikkakunnilla karjalaista kulttuuria ja perinteitä

Karjalaseurat vaalivat eri paikkakunnilla karjalaista kulttuuria ja perinteitä

Karjalaisuus elää ihmisten jokapäiväisessä arjessa. Karjalaiset muistelevat rajan taakse jäänyttä maakuntaa, kulttuuria, perinteitä sekä esi-isien ja -äitien työtä muun muassa pitäjäjuhlilla. Tässä ovat koolla Kaukolan kunnan perinnön vaalijat. (Kuva: Matti Paavilainen)
Karjalaisuus elää ihmisten jokapäiväisessä arjessa. Karjalaiset muistelevat rajan taakse jäänyttä maakuntaa, kulttuuria, perinteitä sekä esi-isien ja -äitien työtä muun muassa pitäjäjuhlilla. Tässä ovat koolla Kaukolan kunnan perinnön vaalijat. (Kuva: Matti Paavilainen)

Akaan Karjalaseura ry, Lempäälän Karjalaseura ry, Kangasalan Karjalaseura ry, Vesilahden Karjalaseura ry sekä Ylöjärven Karjalaiset ry pitävät aktiivisesti yllä karjalaista perinnettä ja kulttuuria. Yhdistyksien veturit kiittävät vuolaasti ahkeria jäseniään, jotka kokoontuvat säännöllisesti yhteisiin tapahtumiin ja talkoilevat pyyteettömästi Karjalan asian hyväksi. Vaikka järjestöjen jäsenmäärät laskevat, yhdistysaktiivit luottavat karjalaisuuden renessanssiin.

Karjalan Liiton toiminnanjohtaja Satu Hallenberg on vakuuttunut siitä, että karjalaisuus elää monimuotoisena kulttuurina ja perinteinä tulevaisuudenkin Suomessa. Karjalassa syntyneiden paljasjalkaisten karjalaisten joukko hupenee luontaisen poistuman kautta. Keskiöön nousevat siirtokarjalaisten jälkeläiset ja heidän perillisensä uusissa sukupolvissa.

Hallenberg puhuu omasta kokemuksestaan. Hänen kolme poikaansa imivät karjalaisuudesta kaiken mahdollisen kolmelta isovanhemmaltaan. Lapsilla oli paljon kysymyksiä ja isovanhemmilla sisällökkäitä vastauksia makoisine tarinoineen.

– Kun maamme liittyi vuoden 1995 alussa Euroopan unioniin, karjalaisuus nousi myönteisesti merkittäväksi voimavaraksemme. Karjalaisuus, kuten muidenkin maakuntien erityispiirteet, korostuivat. Esimerkiksi EU:n eri opiskelijavaihto-ohjelmissa käsitellään heimoja ja niiden tunnusmerkkejä.

– Kaiken kaikkiaan suomalaisten kansainvälistyminen on satanut karjalaisuuden vaalimisen laareihin.

Hallenberg muistuttaa, että vielä 1970-luku oli monessa perheessä ja suvussa vaikenemisen aikaa. Niissä ei puhuttu itärajan taakse jääneestä kotimaakunnasta ja asuinsijoista eikä sodasta. Hän kiittää niin karjalaisia ja veteraaneja, jotka ovat alkaneet vierailla päiväkodeissa ja kouluissa kertomassa omakohtaisia kokemuksiaan.

– Lapset ja nuoret ovat osoittaneet palkitsevaa kiinnostuneisuutta ja kiitollisuutta siitä, että historiaa avataan ruohonjuuritasolla. Avoin keskusteleminen on helpottanut joidenkin traumoja. Kokemusten jakaminen ja tuntojen kuvaaminen on tehokasta lääkettä kulkea eteenpäin. Huomionarvoista on, että traumoja on kohdattu lähes kaikissa perheissä ja suvuissa.

Hallenberg sanoo, että monen Karjalasta ja karjalaisuudesta kiinnostuneen into on virinnyt erilaisissa Karjala-tapahtumissa. Valtakunnalliset karjalaiset kesäjuhlat ja rajan taakse jääneiden paikkakuntien pitäjäkokoontumiset ovat monien ihmisten mielessä ja muistoissa. Useasti juuri mummo tai vaari on johdattanut lapsenlapsensa iloisiin ja sisällökkäisiin heimotapaamisiin, jossa osallistujat ovat luoneet koskettavan me-hengen.

Hallenbergin mukaan suomalaisten suuresti suosima sukututkimus pitää karjalaisuuden asiaa luontevasti ja vahvasti esillä. Tällä hetkellä nimenomaan keski-ikäiset ihmiset antautuvat voimakkaalla palolla sukulaisuussuhteiden avaamiseen. Hyvänä apuna juurten kalastamisessa ovat sosiaaliset mediat.

– Olen kuullut monen juuriaan etsivän ilahtuvan suuresti, kun hän saa sukupuuhunsa sudeettikarjalaisia sukuja.

– Monella ihmisellä syttyy kipinä ja palo esi-isiin ja -äiteihin vanhempien tai lähisukulaisten pesänselvityksen yhteydessä. Esille tuleva karjalainen tausta koetaan ja arvostetaan tärkeäksi aarteeksi.

Karjalaisia tuli siirtolaisina Kanta-Suomeen laskentatavasta riippuen noin 400 000 – 420 000.

Akaassa juhlavuosi

Akaan Karjalaseura ry viettää Karjalan Liiton tavoin juhlavuotta. Molemmat saavuttavat kunnioitettavan 80 vuoden iän.

Puheenjohtaja Eija Hatakka-Peltonen kertoo iloisesti juhlavuoden tapahtumista ja tilaisuuksista. Niiden määrä kertoo siitä, että karjalaisuus voi ja elää hyvin eteläpirkanmaalaisessa kaupungissa.

– Merkkipaalua juhlitaan lokakuun 31. päivänä, jolloin kokoonnumme jumalanpalvelukseen ja pääjuhlaan, puheenjohtaja sanoo.

Hatakka-Peltonen sanoo karjalaisuuden vaalimisen olevan käytännönläheistä toimintaa.

– Kevätkokouksen yhteydessä paneuduimme säännöstelyyn. Kävimme läpi käteviä keinoja ja niksejä, joita emännät toteuttivat aikanaan tosioloissa jokapäiväisessä elämässä.

– Valitsemme kokoontumisiimme eri aiheita, joiden ympärille toteutamme sisällökästä ohjelmaa. Keskustelemiselle on aina sijansa, hän korostaa.

Hatakka-Peltonen teroittaa karjalaisuuden toteutuvan käsityö- ja ruokaperinteessä- Käsityökerhot pitävät yllä kädentaitoja. Kun perheisiin syntyy vauvoja, lapsosia ja vanhempia muistetaan rotinoilla.

– Olemme esillä sosiaalisessa mediassa. Emme ole sisäänpäin lämpiävä porukka. Kaikki Karjalasta innostuneet ja kiinnostuneet ovat tervetulleita mukaan toimintaamme, puheenjohtaja kutsuu.

Akaan Karjalaseura ry:llä on tällä hetkellä 72 jäsentä.

Uusia jäseniä kaivataan

Lempäälän Karjalaseura ry:n puheenjohtaja Elsa Mäkelä iloitsee, siitä että paikallinen Karjalaseura pitää pintansa paikkakuntalaisten elämänpiirissä, vaikka eri tahot kisailevat kovasti ihmisten ajasta ja huomiosta.

Mäkelän mukaan tarinaillat ovat säilyttäneet veto- ja pitovoimansa. Säännöllisesti pidettävät turinatuokiot saavat kymmenet ihmiset liikkeelle.

– Kun on kiinnostava vieras tai makoisa puheenaihe, niin osallistujien määrä yllättää myönteisesti, hän sanoo.

Lempäälän Karjalaseuran jäsenmäärä vaihtelee 80-100 välillä.

– Joskus tuntuu siltä, että keinot ja voimavarat loppuvat, mutta sitkeydellä saamme pidettyä yhdistyksemme elossa.

– Etsimme keinoja, miten saisimme uusien sukupolvien ihmiset yhdistysaktiiveiksi ja vastuunkantajiksi.

Mäkelä harmittelee sitä, ettei hän ollut nuorena innokas Karjala-asiasta.

– Vanhempieni ja isovanhempieni mukana meni paljon tarpeellista tietoa unholaan. Olen ollut itse tyyppiesimerkki henkilöstä, joka ymmärtää vanhempiensa ja heidän sukujensa annin ja merkityksen vasta keski-iässä.

Lempäälässä karjalaseuralaiset järjestävät juhlia ja tekevät yhteisiä reissuja.

Tapaamiset tärkeitä

Ylöjärven Karjalaiset ry:n puheenjohtaja Martti Hildén vetoaa paikkakunnan nuoriin ja keski-ikäisiin ihmisiin, jotta he ottaisivat vetovastuun paikallisessa Karjalaseurassa.

– Jäsenmäärämme vähenee. Syynä on luontainen poistuma. Tiedämme, että Suur-Ylöjärvellä on paljon karjalaisjuurisia asukkaita. Nyt on koettanut uuden polven aika ottaa vetovastuu, hän vetoaa.

Ylöjärven Karjalaiset ry:llä on 80 jäsentä. Joukko oli takavuosikymmeninä merkittävästi suurempi.

– Pidämme tärkeänä, että toimintamme ei pääse hiipumaan. Liekki pysyy kirkkaana tarinatuokioiden turvin. Niitä pidämme kerran kuukaudessa.

Ylöjärvellä on paljon kaukolalaisia ja heidän jälkeläisiään.

– Perinteenä oli, että Kaukolan pitäjäjuhlat järjestetään vuorokesinä Ylöjärvellä ja Ruovedellä. Nyt olemme tilanteessa, jossa vuotuinen tapaaminen pidetään Ruovedellä, kuten tulevanakin suvena.

Pälkäneellä seura lopahti

Pälkäneellä on toiminut paikallinen Karjalaseura.

– Sen toiminta hiipui ja loppui muutama vuosi sitten, Ritva Surakka  Karjalaisseurojen Tampereen piiristä kertoo.

MATTI PULKKINEN

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>