Pirkanmaa

Maaseudun tukihenkilö Ari Klemola tuntee maaseudun asukkaiden ahdistukset: Ahneus ja suuruuden ihannointi pakottavat maanviljelijät epärealistisiin hankkeisiin

Maaseudun tukihenkilö Ari Klemola tuntee maaseudun asukkaiden ahdistukset: Ahneus ja suuruuden ihannointi pakottavat maanviljelijät epärealistisiin hankkeisiin

Ari Klemola on ollut koko ikänsä ajan perusluonteeltaan auttajatyyppi. Pienen maatilan poikana hän on oppinut tuntemaan maanviljelijöiden ja maaseudun elämänpiirin. Mies on toiminut jo 15 vuoden ajan valtakunnallisen Maaseudun tukihenkilöverkon tukihenkilönä. Tällä hetkellä ihmisten yhteydenotoissa on koronapandemian synnyttämiä murheita. (Kuva: Matti Pulkkinen)
Ari Klemola on ollut koko ikänsä ajan perusluonteeltaan auttajatyyppi. Pienen maatilan poikana hän on oppinut tuntemaan maanviljelijöiden ja maaseudun elämänpiirin. Mies on toiminut jo 15 vuoden ajan valtakunnallisen Maaseudun tukihenkilöverkon tukihenkilönä. Tällä hetkellä ihmisten yhteydenotoissa on koronapandemian synnyttämiä murheita. (Kuva: Matti Pulkkinen)

Valtakunnallisesti palveleva Maaseudun tukihenkilöverkko tietää, miten koronapandemia koskettaa maaseutuyrittäjiä ja maaseudun asukkaita. Akaalainen Ari Klemola on yksi maaseudun tukihenkilö, joita on kaiken kaikkiaan 160 vapaaehtoista. Klemola soisi, että ihmiset oppisivat puhumaan erilaisista tilanteistaan. Liian moni vaikeuksissa oleva käpristyy hiljaa oman tyhjyytensä ympärille.

Kun akaalaisen Ari Klemolan kännykkä kilahtaa, soittaja voi olla maaseutuyrittäjä tai maaseudulla asuva ihminen, joka tarvitsee keskusteluapua. Koulutettu ja vaitiolovelvollinen maaseudun tukihenkilö on kuuntelija, keskustelija, kannustaja ja auttaja.

Klemola on toiminut jo 15 vuotta maaseudun tukihenkilönä. Hän tuntee olevansa kutsumustehtävässään, kun saa konkreettisesti auttaa, jakaa ja tukea kanssaihmisiään.

– Tavallisesti minulle tulevat yhteydenotot ovat Pirkanmaan ulkopuolelta muista maakunnista. Ihmiset ajattelevat varmasti, että heidän on helpompaa avautua ja keskustella täysin vieraan kuuntelijan kanssa, Klemola kertoo.

– Viiden viime vuoden aikana keskusteluapua hakeneiden ihmisten murheet ovat olleet hyvin samansisältöisiä. Maanviljelijöiden mieltä painaa jaksaminen ja selviytyminen kaikista velvoitteista ja tehtävistä. Monella maatilalla kaikki voimavarat ovat täydessä käytössä päivästä toiseen. Työtä ja tekemistä on niin paljon, etteivät vuorokauden tunnit tahdo riittää millään. Valitun tuotantosuunnan pyörittäminen vaatii jatkuvia taloudellisia investointeja. Velkamäärä kasvaa niin, ettei aikaisempaa hanketta ole vielä maksettu pois, kun jo uusi rahanreikä on ratkaistavana, Klemola kuvailee.

Klemolan mukaan maaseutuyrittäjien ongelmista syntyy hivuttautuen hallitsematon vyyhti. Tuotot eivät kata kuluja. Rahaa on yksiselitteisesti niukasti. Työtä on niin paljon, että tekijä nääntyy taakkansa alle. Odottamaton sairaus vie työkyvyn hetkeksi tai pidemmäksi aikaa. Koko tehtävä- ja työkirjon avaaminen täysin vieraalle ihmiselle on liki mahdotonta, sillä kaikki tuotantosuunnat omine tarkkoine työvaiheineen, moderneine tietotekniikkoineen sekä koneineen ovat erittäin spesifejä. Vastoinkäymiset ajavat ihmissuhteet kriiseihin, jotka saattavat päätyä raastaviin avioeroihin.

Koronapandemia on heittänyt maaseudun ihmisten päälle oman synkän pilvensä. Jos isäntä ja emäntä tai toinen työjuhdista sairastuu, kuka tekee päivittäiset työt. Maatiloilla eletään pian yhtä vuoden kiireisintä ja työteliäintä sesonkia, kun toukotyöt odottavat tekijöitään.

Maatalouden arkitodellisuus tunnetuksi

Ari Klemola kiteyttää maatalouden kipuilevan henkihieverissä ahdingossa, joka syntyy ahneudesta ja suuruuden sokeasta ihannoinnista. Hänen mielestään perinteiset elinkeinot ja maaseutu voisivat hyvin, jos ruokaketjun eri osat ja koko muu yhteiskunta heräisivät arvostamaan alkutuotantoa. Eri tuotantosuuntien tilakoko on paisunut niin mammuttimaiseksi, ettei yksi pariskunta selviä millään opilla arjen pyörittämisestä.

Klemolan mukaan asialliselle ja kattavalle tiedottamiselle on suuri kansallinen tilaus. Kaupungistumisen seurauksena suomalaisten suhde maaseutuelämään on ohentunut kovin kapeaksi.

– Suomalaisten on opittava arvostamaan oman maamme elintarviketuotantoa. Kansalaisten keskuudessa viriävän kunnioituksen ja luottamuksen turvin lihan-, maidon- ja viljantuottajille sekä erikoisviljelijöille kuten marjojen, vihannesten ja juuresten sekä hedelmien kasvattajille saadaan oikeankokoiset tulot, hän pohtii.

Klemola sanoo, että 2020-luvulla tyypillinen suurtila toimii ypöyksin kylällään.

­– Kun tilojen hyötyeläinten pääluku on noussut satoihin, ja kun peltohehtaarit ovat kymmeniä hehtaareita, toiminnan suureet ovat niin isot, että jo ne alkavat stressata maatalousyrittäjää. Sadan hehtaarin yksinäisyys on osuva kuvaus vallitsevalle tosiasialle.

Klemola näkee, että maatalouden arkea pyörittävien ihmisten ja maatalouden piirissä olevien viranomaisten välinen kuilu on revähtänyt niin laajaksi, ettei eri virastoissa ja laitoksissa tunneta laisinkaan tilojen realismia.

– Yhteiskuntamme on nähtävä maatiloilla vallitseva mahdoton yhtälö. Tarvitsemme oikea-aikaista ja riittävän isoa korjausliikettä.

Ennaltaehkäisevälle toiminnalle tilaus

– Maatilojen ja maaseutuyrittäjien ahdingosta on kansakuntamme tietoisuudessa vain murto-osa, Ari Klemola herättelee.

Hänen mukaansa yksittäisesti julkisuuteen pulpahtavat uutiset esimerkiksi kotieläinten laiminlyönneistä ovat jäävuorenhuippua.

Klemolan mielestä maaseudulla on suuri tarve ennaltaehkäisevälle toiminnalle.

– Maaseudun haasteita ja ongelmia ratkottaessa ei tarvitse keksiä pyörää uudelleen. Monet karikot pystyttäisiin kiertämään, jos ihmiset puhuisivat. Maatiloilla ahertavat ihmiset ovat varsin yksinäisiä sieluja, Klemola huomauttaa.

Klemola on vakuuttunut siitä, että maaseutuyrittäjien yhteisille forumeille on iso sosiaalinen tilaus. 2020-luvulla tarvittaisiin kovasti menneiltä vuosikymmeniltä tuttuja maamiesseuroja ja maatalousnaisten yhdistyksiä.

– Jo säännöllinen isännät ja emännät yhteen kokoava saunailta olisi tervetullut jakamisen paikka. Kun ihminen kuulee kanssaihmistensä kokemuksia sekä mielipiteitä, hän pystyy tekemään kestäviä ratkaisuja, hyviä päätöksiä.

– Myös erilaisuuden sietämiselle ja ymmärtämiselle on oma sijansa.

Klemola ehdottaa, että kaikille maatalousneuvojille annettaisiin sellaista koulutusta, jonka avulla he pystyisivät tunnistamaan henkisessä ahdingossa tai vaarassa olevan ihmisen.

– Jos ja kun jollakin tilalla sattuu jotakin ikävää, kaikki ovat yllättyneitä ja tietämättömiä.

Klemola on hyvin kiitollinen koulutuksesta ja valmennuksesta, jota Maaseudun tukihenkilöverkko antaa toimijoilleen.

Naiset ja miehet hakevat apua

15 vuotta sitten, kun Ari Klemola aloitti maaseudun tukihenkilönä, naiset olivat selkeästi aktiivisempia hakemaan apua ja ratkaisemaan pulmia. Takavuosina eri maakunnilla oli selvät erot yhteydenotoissa. Vaikutti siltä, että itäsuomalaiset ja pohjoissuomalaiset käyttivät eniten tukihenkilöverkon palveluita.

– Nykyään miehetkin tarttuvat luuriin ja etsivät avaimia vaikeista tilanteista ulospääsemiseksi.

– Takavuosina yhteydenotolle oli tyypillistä, että mies oli humalassa ja apua alettiin kaivata etenkin juhlapyhien iltoina.

Klemola korostaa, että jo ensimmäisen puhelun aikana hän tuntee, miten soittaja löytää oljenkorsia ja valoa synkkyyteen.

– Empaattisuudella pötkitään pitkälle. Sitä me suomalaiset voisimme viljellä kaikissa oloissa ja tilanteissa nykyistä enemmän.

Klemolan perusohje kuuluu: palaa sellaiseen asiaan tai tilanteeseen, jossa olet ollut onnellinen.

MATTI PULKKINEN

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>