Pirkanmaa

KOLME TÄHTEÄ: Tampereen Oopperan Taikahuilu soi vaimean hoitavasti

KOLME TÄHTEÄ: Tampereen Oopperan Taikahuilu soi vaimean hoitavasti

Sopraano Suvi Väyrynen loistaa Yön kuningattarena. Hän täyttää kuulijoiden odotukset hehkuvalla äänellään. (Kuva: Tampereen Ooppera)
Sopraano Suvi Väyrynen loistaa Yön kuningattarena. Hän täyttää kuulijoiden odotukset hehkuvalla äänellään. (Kuva: Tampereen Ooppera)

Muistiini palasivat sekä vuoden 1992 että vuoden 2011 Taikahuilu-toteutukset Tampereen Oopperassa. Tämänkertainen tuotanto, vaikka se on odottanut näyttämölle pääsyään korona-vuoden, myötäilee tämän hetken elämänpiiriä ja maailman tilaa. Taikahuilussa on surun sävyttämä sointi, ja esityksen tahti on turvallisen verkkainen. Yön kuningattarena olevan Suvi Väyrysen ääni hehkuu mystistä voimaa. Hänen Yön kuningattaren aariansa on laulamisen puhtauden ja ilmaisun luontevuuden suurta juhlaa.

Tampereen Ooppera kaivaa vuosikymmenen välein naftaliinista Wolfgang Amadeus Mozartin Taikahuilun. Olen kokenut niin vuoden 1992 kuin vuoden 2011 produktiot. Kymmenen vuotta sitten esitystä tähdittivät Gabriel Suovanen, Marjukka Tepponen, Mia Heikkinen, Hanna-Leena Haapamäki, Jaakko Ryhänen, Jorma Hynninen, Jussi Myllys sekä Sauli Tiilikainen. Tämän roolimiehityksen esitys jätti leikkisyydessään ja hyväntuulisuudessaan ikuisen jäljen muistiini.

Tämänkertainen Tuomas Parkkisen ohjaus on yllätyksettömyydessään turvallinen. Oopperavieras saa tulla arkailemattomasti katsomaan esitystä. Se tarjoaa harmonisen kolmetuntisen levollisessa ympäristössä. Ukrainassa riehuvan sodan jylinä ja sekasorto eivät yllä Tampere-taloon saakka.

Keskiviikkoisessa ensi-illassa monet kiittelivät sitä, että Taikahuilu laulettiin suomen kielellä. Kaiken kukkuraksi tekstityskin oli omalla äidinkielellämme. Näin koko oopperan libretto ja teoksen sanoma tulivat ymmärrettävämmäksi kuin jos esitys olisi ollut alkuperäisellä kielellä.

Ensi-illan väliajalla ja esityksen jälkeen katsojat kertoivat löytäneensä Taikahuilusta yhtymäkohtia maanosaamme piinaavaan hyvin epäoikeudenmukaiseen sotaan. Oopperan ohjannut Tuomas Parkkinen onkin varjellut taitavasti Taikahuilun ydintä eli Mozartin luoman musiikin kauneutta, neroutta sekä tarttuvuutta. Toteutus kunnioittaa Taikahuilun vuosisatoja kestänyttä henkeä.

Tuomas Parkkisen ohjausratkaisut nostavat koskettavasti keskiöön suurenmoisen rakkaustarinan. Ohjaaja kirkastaa tekstin filosofista syvyyttä. Hänen reseptissään on sopivasti satiirista keveyttä.

Tampereen Oopperan uskolliset vakiokävijät tunnistivat lavasteista ainakin veikeän lohikäärmeen, joka on tuttu hahmo vuoden 2011 Taikahuilun lavastuksesta. Silloin lavastuksen toteutti Kati Lukka, jonka suunnitelmien pohjalta tämänkertaisen lavastuksen on loihtinut Tinde Lappalainen. Hän on valjastanut koko näyttämön ilmeikkäästi muuttuvaksi ympäristöksi kymmenelle kohtaukselle.

Arttu Kataja Papagenona kerää yleisänsä suosion. Päivi Pylvänäinen Papagenana vastaa lintumiehen rakkauteen. Satumaista. (Kuva: Tampereen Ooppera)
Arttu Kataja Papagenona kerää yleisönsä suosion. Päivi Pylvänäinen Papagenana vastaa lintumiehen rakkauteen. Satumaista. (Kuva: Tampereen Ooppera)

Papageno herättää myötätuntoni

Tampereen Ooppera on miehittänyt tämänkertaisen Taikahuilun myönteisessä mielessä tasapäisesti. Solistit loistavat niin äänellisesti kuin teatraalisesti. Laulaminen on nautinnollista korvalle. Ilmaisu on luontevaa. Kokonaisuus on laadukas.

Sopraano Tuuli Takala Paminana, tenori Tuomas Katajala Taminona, baritoni Arttu Kataja Papagenona, sopraano Päivi Pylvänäinen Papagenana, basso Nicholos Söderlund Sarastrona, sopraano Suvi Väyrynen Yön kuningattarena, baritoni Ville Rusanen kaitsijapappina sekä baritoni Jaakko Kortekangas Monostatosina takaavat kuulijoille tiiviillä yhteistyöllään rakkaudellisen saagan.

Koska käsillä on suorastaan jumalallinen rakkaustarina, uskottavuuden kannalta on välttämätöntä, että rooleissa on käsikirjoituksen mukaiset henkilöt. Sellaiset osaajat, joiden olemusta ei tarvitse keinotekoisesti nuorentaa tai suloistuttaa. Rakkaussuhteet näyttäytyvät todellisina intohimon kliimakseina.

Tämänkertaisessa Taikahuilussa Papagenona oleva Arttu Kataja on kerrassaan valloittava lintumies. Katajan heittäytyminen rooliin takaa yleisölle hyväntuulisen ja hyväruokahaluisen Papagenon, jota seuraamalla kavala maailma jää ajatuksissa takavasemmalle.

Paminana laulava Tuuli Takala kerää huomion niin äänensä taitavalla käytöllä kuin sulavalla näyttelemiselläänkin. Takalan Paminassa on vetovoimaa.

Tuomas Katajalan Tamino on rohkea heittäytyjä ja määrätietoinen onnensa etsijä. Katajalan koko keho kertoo intohimoisesta ihastumisesta. Miehen ääni soi niin surun kaihon kuin onnen riemun.

Varmasti jokainen Taikahuilua katsomaan tuleva odottaa oopperan kahta erityistä aariaa, jotka Yön kuningatar kajauttaa maailmoille. Sopraano Suvi Väyrynen tulkitsee nämä helmet suvereenisti. Väyrysen heittäytyminen oli jälleen kerran mieleenpainuvan suurenmoista.

Tampere-talon salissa syntynyt puheensorina todisti, että Esko Roine ja Heikki Kinnunen pappien rooleissa ovat kovasti tamperelaisten mieleen.

Heikki Liimolan johtama Tampereen Oopperan kuoro on jälleen täydessä iskussa.

Tampereen Oopperan lapsikuoron solistit herkistävät yleisönsä. Lapsisolistien kohtaukset ovat erityisen taitavasti hiottuja. Heitä johtaa Jouni Rissanen.

Kaiken kaikkiaan Taikahuilu on sellainen ooppera, jota voi lähteä katsomaan kuka tahansa. Sen sanoma on ihmisenkokoinen ja musiikki korvanmukaista.

MATTI PULKKINEN

Lue lisää aiheesta:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>