Nykyiset työnantajat näkevät jo ihmisten vahvuudet heidän heikkouksiensa sijasta

Hallituksen Osatyökykyisille tie työelämään -kärkihankkeen ylöjärveläinen johtaja, hankepäällikkö Päivi Mattila-Wiro iloitsee, että nykyiset työnantajat osaavat tunnistaa ihmisten vahvuudet ja asettaa potentiaalisen työntekijän oikeaan ruutuun. Mattila-Wiron mukaan myönteinen suuntaus on yhteiskunnallisesti tervetullut, sillä kansakunnallamme ei ole varaa jättää hyödyntämättä yhdenkään henkilön voimavaroja. Pirkanmaa on saavuttanut huipputuloksia valtakunnallisen OTE-kärkihankkeen tiimoilta. Mattila-Wiro korostaa työn olevan täydellisesti maalissa, kun hautaamme koko termin osatyökykyinen.

Maassamme on tällä hetkellä lähes 600 000 osatyökykyistä ihmistä. Sosiaali- ja terveysministeriön neuvotteleva virkamies, hankepäällikkö Päivi Mattila-Wiro sanoo maan hallituksen olevan tärkeällä asialla, kun se etsii Osatyökykyisille tie työelämään -kärkihankkeellaan keinoja työllisyyden lisäämiseksi.
Mattila-Wiron mukaan osatyökykyisille kuuluukin nyt hyvää. Yhteiskunnassamme on monia myönteisiä signaaleja osatyökykyisiä ihmisiä ajatellen. Uuden sukupolven yrittäjät ja työnantajat ovat ennakkoluulottomia; he näkevät metsän puilta ja osaavat osoittaa osatyökykyisille työnhakijoille oikean paikan. Koko suomalaisen yhteiskunnan asenneilmapiiri on kehittynyt suotuisaan suuntaan; ihmisiä ei enää erotella eikä karsinoida tiettyihin muotteihin. Julkisuudessa on ollut varsin paljon kannustavia tietoja osatyökykyisten onnistumisista työmarkkinoilla.
Valtakunnallisten tilastojen mukaan osatyökykyisten työttömien määrä on ollut jo pidemmän aikaa voimakkaassa laskussa.
Työ- ja elinkeinotoimistoissa oli elokuun lopussa 16,3 prosenttia vähemmän osatyökykyisiä työttömiä kuin edellisvuonna samaan aikaan. Tämä on jo 30. perättäinen kuukausi, jolloin osatyökykyisten työttömien määrä väheni edellisvuoden vastaavasta ajasta. Olemme tilanteessa, jossa nykymuotoisten tilastointien aikakaudella eli 1990-luvun puolen välin jälkeen ei olla koskaan oltu näin alhaisissa lukemissa.
Pirkanmaan työ- ja elinkeinotoimiston syyskuinen raportti osoittaa, että koko maakunnan alueella on tällä hetkellä 2 439 osatyökykyistä työtöntä työnhakijaa. Osatyökykyisten työttömien määrä on pienentynyt vuodessa vajaalla tuhannella henkilöllä.
Tuoreen tilaston mukaan esimerkiksi Akaassa on tällä hetkellä 80 osatyökyistä työtöntä, kun heidän määränsä viime vuoden vastaavana ajankohtana oli 103. Lempäälässä osatyökykyisiä työttömiä on nyt 72 ja vuosi sitten 124. Pälkäneellä osatyökykyisiä työttömiä on 32, vastaavana ajankohtana viime syyskuussa 52. Ylöjärvellä osatyökykyisiä työttömiä on 111. Vuoden takainen määrä oli 170.
Mattila-Wiron mielestä osatyökykyinen-käsitteestä voitaisiin tulevaisuudessa luopua ja käyttää työkyky-käsitettä. Jokaisella meistä on tietty työkyky käytössään elämän eri vaiheissa. Työkykyyn vaikuttaa sekä ihmisen ominaisuudet kuten osaaminen ja toimintakyky sekä työ ja sen vaatimukset. Työkyky voi olla hyvä, vaikka toimintakyky olisi heikentynyt sairauden, vamman tai elämänkriisin takia.

Koko termi tarpeettomaksi

Päivi Mattila-Wiro odottaa aikaa, jolloin osatyökykyinen-käsite poistuu luonnollista reittiä yhteiskunnastamme. Siihen ei ole pitkä aika.
– Silloin olemme ottaneet merkittävän askeleen eteenpäin. Ihminen, jolla on käytössään osa työkyvystään ja myös halu tämän kyvyn käyttämiseen, löytää luontevan paikan työelämässä, hän iloitsee.
– Yhteiskuntamme verkostot toimivat hyvin, kun palvelumme ja apumme edistävät työllistymistä ja työssä pysymistä.
Mattila-Wiro teroittaa, että yleisessä keskustelussa surullisen monesti osatyökykyinen-luonnehdintaa käytetään epätarkasti tarkentamatta sen sisältöä. Esimerkiksi osatyökykyisen määritelmää ei ole kirjoitettu työlainsäädäntöön. Näin ollen meillä ei ole yhtä ja yhtenäistä osatyökykyisyyden merkityssisältöä.

Asennemuutos auttaa

Suotuisa asennemuutos on merkittävä ponnahduslauta osatyökykyisten pääsyssä työmarkkinoille.
Päivi Mattila-Wiron mielestä asian näkyväksi tekeminen eli julkisuus on auttanut ihmisiä ymmärtämään, ettei osatyökykyisyys automaattisesti merkitse henkilön jäämistä työelämän ulkopuolelle. Maassamme on erittäin paljon töitä ja tehtäviä, jotka hoituvat kiitettävän mallikkaasti erilaisilta ihmisiltä.
– Tilanne on jo nyt varsin hyvä, hän kiittää.
Mattila-Wiro vetoaa 1 000 työnantajan haastattelututkimuksen antamaan tulokseen, jonka mukaan työntekijöitä palkatessa kiinnitetään erityisesti huomiota osaamiseen, asenteeseen ja motivaatioon.
– Tutkimus ei nosta lainkaan esille osatyökykyisyyttä rekrytointitilanteessa vaikuttavaksi tekijäksi. Tässä suhteessa ajattelussa ja ymmärryksessä on tapahtunut valtavan iso muutos. Tilanne on nyt täysin erinäköinen kuin vuosia sitten.
Vielä 12 vuotta sitten työnantajille tehdyissä kyselyissä kävi ilmi, että suomalaiset työnantajat suhtautuvat osatyökykyisten palkkaamiseen hyvin nihkeästi. Silloin moni työnantaja katsoi osatyökykyisen tai vammaisen rekrytoinnin vaikuttavan kielteisesti yrityskuvaan tai työyhteisöön. Työnantajat kokivat, ettei tarjolla ole riittävästi ohjausta, tukea ja neuvontaa työllistämiseen liittyvissä asioissa.
– Viime vuonna tehty vastaava selvitys kertoo, ettei vamma tai sairaus ole ratkaiseva tekijä uusia työntekijöitä palkatessa, Mattila-Wiro iloitsee.
– Nykyään ymmärretään isosti, että työ voidaan räätälöidä työntekijää varten.

”Tehdään se, mikä pitää tehdä”

Elinkeinoelämä nostaa vakavaksi tulevaisuuden uhkaksi työvoimapulan.
Päivi Mattila-Wiro uskoo, että osatyökykyiset osataan koko ajan paremmin ja paremmin ohjata kiinni työn syrjään.
– Kun nuoret perustavat startup-yrityksiä, kasvuhakuisten firmojen punaisena lankana on palkata ihmisiä, jotka tekevät sen, mikä heidän pitää tehdä. Ihminen saa käyttää kaikkia niitä kykyjä ja voimavaroja, joita hänellä on. Ratkaisevaa on se, että ihminen on oikeassa paikassa. Huomion keskipisteeseen eivät yllä seikat, jotka eivät kuulu laisinkaan asiaan. Jos henkilö on esimerkiksi huippukoodaaja, asiaa ei himmennä seikka, että henkilö käyttää vaikkapa jotakin apuvälinettä, hän herättelee.
Mattila-Wiro on havainnut, että uudet sukupolvet ovat kaikessa ajattelussaan avarakatseisia ja ennakkoluulottomia.
– Myönteistä on se, että nykyaikana halutaan korostaa vahvuuksia. Yhä harvemmassa ovat ihmiset, jotka lähestyvät asioita etsimällä niistä vikoja ja puutteita.
Mattila-Wiro haastaa edelleen koko kansakuntaa omaksumaan uusia käytäntöjä, joiden avulla osaisimme etsiä erilaisuuden keskellä positiivisia asioita, kuten ihmisten osaamisia ja lahjakkuuksia.
– Tulevaisuuden työelämä on monimuotoinen ja arvostava. Työ ja osaaminen kuuluvat kaikille.

Työtä laajalla rintamalla

Osatyökykyisille tie työelämään -kärkihanke on jalkautunut koko maahan. Hyviä tuloksia tuottavia projekteja on käynnissä kaikissa maakunnissa.
Päivi Mattila-Wiro kehuu Pirkanmaan ottaneen erinomaisen kopin asiasta ja saavuttaneen erittäin kannustavia tuloksia. Hänen mukaansa myös Tampereen kaupunki on satsannut osatyökykyisten auttamiseen esimerkillisesti. Myös Kangasala on kunnostautunut oman mallinsa rakentamisessa.
– Moni kunta on kantanut kortensa kekoon palkkaamalla työkykykoordinaattoreita. He hakeutuvat asiakkaiden pariin räätälöiden heidän tarpeidensa mukaisen palvelujen, keinojen ja etuisuuksien kokonaisuuden, hän kertoo.
Mattila-Wiro sanoo pirkanmaalaisen TOIKE-toimintakeskuksen saavuttaneet lyhyessä ajassa huipputuloksia. TOIKE-toimintakeskus toimii Tampereen yliopistollisen sairaalan yhteydessä. Se tukee osatyökykyisten työkykyä, nopeuttaa kuntoutumisen polkuja ja työhön paluuta, työllistymistä sekä vähentää työstä poissaoloja ja tuottaa toiminnallaan taloudellisia säästöjä.
– Toimintakykykeskuksen vahvuus on siinä, että henkilö voi hakeutua palvelun piiriin suoraan ilman mitään mutkia. Keskus on verkostoitunut koko maakuntaan eli on 22 kunnan asukkaan käytettävissä, Mattila-Wiro muistuttaa.
Historiallisena yhteiskunnallisena saavutuksena Mattila-Wiro pitää sitä, että työmarkkinakeskusjärjestöt sekä sote- ja vammaisjärjestöt ovat allekirjoittaneet julkilausuman, jossa ne sitoutuvat etsimään yhdessä ratkaisuja osatyökykyisten työmarkkina-aseman parantamiseksi. Julkilausuma korostaa, että rekrytoinneissa on keskityttävä henkilön osaamiseen, kykyihin ja mahdollisuuksiin, ei työkyvyn rajotteisiin.
– Tämä, että järjestöt näin laajasti sitoutuvat etsimään yhdessä ratkaisuja osatyökykyisten työllistymiseen, on käänteentekevä asia. Julkilausuma on ainoa, jossa on 16 tärkeän järjestön toimitusjohtajan tai puheenjohtajan allekirjoitus, Mattila-Wiro painottaa.

Asia koskettaa koko yhteiskuntaa

Tilastokeskuksen mukaan maassamme on noin 600 000 osatyökykyistä ihmistä.
Päivi Mattila-Wiron mukaan luku perustuu ihmisten omiin ilmoituksiin työ­kyvystään.
– Osatyökykyisten määrä on hyvin suuri suhteutettuna koko maamme väkilukuun. Kyse ei siis ole marginaalista
Mattila-Wiron mukaan työmarkkinakeskusjärjestöillä sekä sote- ja vammaisjärjestöillä on merkittävä asema lisätä tietoa osatyökykyisyydestä ja muuttaa asennetta osatyökykyisten työllisyyden lisäämiseksi. Järjestöt ovat aktiivisesti mukana kehittämässä palvelujärjestelmää, joka vastaisuudessa tukee osatyökykyisten työllistymistä ja työssä jatkamista nykyistä paremmin.
– On hyvä muistaa, että osatyökykyisyys voi olla myös väliaikaista. Ihminen on osatyökykyinen, kun häneltä katkeaa käsi tai jalka, hän sanoo.
– Osatyökykyisyyttä voivat aiheuttaa esimerkiksi masennus sekä tuki- ja liikuntaelinsairaudet ja vaikeat elämäntilanteet. Eli, osatyökykyisyys voi koskettaa tavalla tai toisella jokaista meistä.

 

Osakykyisetkin mukaan työelämään

Pälkäneen kunnan työllisyyskoordinaattori Panu Raivio pitää maassamme tällä hetkellä käytössä olevaa osatyökykyisten palvelujärjestelmää liian mustavalkoisena systeeminä.
– Tarkoitan tällä sitä, että henkilö on joko työelämässä tai eläkkeellä ja työllisenä tai työttömänä. Meidän olisi katsottava asioita nykyistä avarammin. Yhteiskuntamme pitäisi pystyä hyödyntämään jokaisen ihmisen voimavarat siinä määrin kuin niitä kullakin on, Raivio ehdottaa.
Raivion mielestä nykykäytännön ongelmana on se, että siinä tuijotetaan järjestelmää ja säädösviidakkoa.
– Osatyökykyisten ihmisten palvelutarpeet ovat asiakokonaisuuden moninaisuudesta johtuen kovin erilaiset, joten yksilöiminen on kovin vaikeaa, hän perustelee.
Raivion mukaan osatyökykyisten ihmisten työllistymismahdollisuuksista on mahdotonta muodostaa yhtä totuutta.
– Osatyökykyisyys on todella niin moni-ilmeinen asia, ettei työllistymismahdollisuuksista ole yksiselitteistä kaavaa tai reseptiä. Työllistymismahdollisuus on hyvin sidonnainen siihen syyhyn, joka on johtanut henkilön osatyökykyisyyteen. Toki työllistyminen on tavallisesti hyvin pitkälti kiinni ihmisestä itsestään, hän muistuttaa.
– Välillä tuntuu siltä, että sattumallakin on suuri vaikutus siihen,että oikea paikka löytyy.
Raivio on nähnyt runsaasti onnistuneita osatyökykyisten henkilöiden rekrytointeja.
– Toki totuuden nimissä on sanottava, että välillä näyttää siltä, että henkilön osatyökykyisyys tekee hänen työllistymispolustaan mutkikkaan.

Palvelutarpeet yksilöllisiä

Pälkäneen kunnan työllisyyspalveluissa toimiva Panu Raivio korostaa sitä, että jokaisen osatyökykyisen asiakkaan palvelutarve on uniikki.
– Pyrimme palvelemaan jokaista asiakasta tämän henkilökohtaisten tarpeiden mukaan. Asiakkaiden tarpeet vaihtelevat runsaasti. Joku tarvitsee jotakin apuvälinettä, ja toinen haluaa tukea työllistymiseen, opiskeluun tai kuntoutukseen, hän listaa.
Raivio kiittää sitä, että jokaisessa kunnassa on tarjolla monialainen työllistymistä edistävä yhteispalvelu.
– Siinä Työ- ja elinkeinotoimisto, Kansaneläkelaitos ja kunta miettivät yhdessä keinoja monialaisia tarpeita omaavien työnhakijoiden työllisyyden tukemiseksi. Lisäksi on paljon muita kunnallisia palveluita, joita osatyökykyiset henkilöt käyttävät. Näitä ovat esimerkiksi sosiaali-, vammais- ja terveyskeskuspalvelut, hän sanoo.
– Yleensä ihminen on osatyökykyinen, kun hänen tuottavuutensa alenee tai hänen kohdallaan on vahva tarve eriyttää työtehtäviä. Tuottavuuden alenemaa on mahdollista kompensoida esimerkiksi palkkatuella, jolloin työntekijä on työnantajan kannalta yhtä tuottava kuin kuka tahansa muu työntekijä.
– Tehtävien onnistunut eriyttäminen tai järjesteleminen ei sinänsä laske työyhteisön kokonaistehoa välttämättä lainkaan. Työntekijät tekevät tehtäviään omien fyysisten ja psyykkisten mahdollisuuksiensa rajoissa, Raivio kertoo.