Allu Tuppuraisen Hirmu jätkässä Turusen Matin elämä pyörii peniksen ympärillä

Pölyn vuoraama vanha puulaatikko osoittautuu todelliseksi kätköksi. Nuorukaisen aikanaan talteen laittamat tavarat johdattavat nyt uroksen aikamatkalle, jonka kuluessa hän tutustuu omaan kehoonsa, seksuaalisuuteensa ja persoonaansa. Allu Tuppuraisen kirjoittama Hirmu jätkä ja hänen esittämänsä Turusen Masa kertovat tarinan, johon varmasti liki jokaisen kaksilahkeisen on helppoa samaistua. Tampereen Komediateatterin uutuusteos pyörii munan ympärillä mutta mukiinmenevästi.

Tampereen Komediateatteri laajentaa Hirmu jätkä -näytelmällään suuren yleisön käsitystä Rölli-peikkona kunnostautuneesta näyttelijä Allu Tuppuraisesta, 68.

Rölli-peikosta kertovat televisiosarja ja elokuvat iskostivat Allu Tuppuraisesta mielikuvan, jonka mukaan hän on reuhaava, piereskelevä ja lötjäkkeitä syövä turilas. Tuppurainen peikkoili itsensä suomalaisten sydämiin.

Tuppurainen on Savon lahja teatteritaiteelle. Mies teki elämäntyönsä Kuopion, Porin ja Vaasan teattereissa.

Nyt Tuppurainen nähdään Tampereen Komediateatterin estradilla. Tuppurainen esittää Turusen Masaa, jonka tarinan hän on itse paketoinut kirjoittamaansa Hirmu jätkä -eepokseen.

Panu Raipian ohjauksessa Allu Tuppurainen karisuttaa hienosti Rölli-maailman. Yhden miehen show on aina haasteellinen ja suorastaan vaarallinen urakka kelle tahansa, mutta Tuppuraisen käsikirjoitus tarjoaa eväät nohevalle ohjaajalle synnyttää esitys, jonka jännite kestää alkusanoista viimeiseen repliikkiin asti.

Allu Tuppurainen on sanonut jossakin haastattelussa, että Röllistä tuli liian vallitseva ja vangitseva rooli. Hirmu jätkän jälkeen voi todeta, että Tuppuraisessa on aineksia komediantiksi.

Hirmu jätkän ansioksi kohoaa se, että näytelmä kertoo hyvin aidosti ja elämänmakuisesti tuttuakin tutumman aikuistumis- ja miehistymistarinan. Turusen Masan ladut, polut ja valtaväylät ovat taatusti lukuisten suomalaismiesten taivaltamat.

Tavallisesti yhteiskunnassamme puhutaan väheksyvästi siitä, kun miehen elämä pyörii sukukalleuden ympärillä. Lähtökohtana ja perusolettamuksena pidetään, että melaansa tutustuva urho on häntäheikki.

Tuppurainen tekeekin tyylikkäästi hauskalla mutta huippurehellisellä käsikirjoituksellaan ison palveluksen: mies toimii seksuaaliterapeuttina.

Miksi minulla on pippeli? Mutta miksi naapurin likalla ei ole munaa? Tuppuraisen kertoman mukaan ”isä lainaa meisseliään äidille, kun hän sitä tarvitsee”. Häpykarvoitus kasvaa ja jogurttilinko alkaa laukoa sepalusta märäksi. Jortikka jöpöttää ja housujen etumus pullottaa. Seisokki on kiusallinen ainakin armeijan iltahartauden jonossa, johon nuoret miehet osallistuvat alushoususillaan.

Oma sukupuolielin ja vastakkaisen sukupuolen piirakka kiinnostavat. Monen ainoa tiedonlähde takavuosikymmeninä oli pornolehti. Niitä luettiin salassa, kun seksuaalisuudesta ja sukupuolielämästä oli tehty tabu. Turusen Masan aarteisiin kuuluikin Jallu, joka lopulta patjan kätköistä päätyi äidin ja isän hoteisiin.

Pimpsa veti puoleen ja kiitoradalle ehdittyään Turusen Masa touhu tyssäsi kuin seinään. Neito vaati ”sen yhden käyttöä”. Masa oli varautunut jo ajat sitten hankkimalla Suki Suki -kortsun, joka oli visusti tallessa lompakossa ajokortin kanssa samassa taskussa.

Miten tehdä aloite, kun jorma seisoo ja kiima nousee? Turusen Matin yritykset ja erehdykset ovat tuttuakin tutumpia kainoille kukkakepeille.

Pitkäaikainen paras kaveri tunnustautuu homoksi. Hirveää, minähän olen ollut sen kanssa saunassa ja olemme harjanneet toistemme selät. ”En kyllä ala homostella!”

Turusen Matti tempaisee oikein olan takaa ja ilmestyy painajaisessaan jättipatukan ja kassien selässä näyttämölle esitellen rehvakkaasti sellaista jöötiä, että oksat pois.

Kaiken kaikkiaan Hirmu jätkä -komedia sisältää paljon arvokasta ajankuvaa 1950-luvun alkupuolella ensikirkaisunsa päästäneen Allu Tuppuraisen elämänkaaresta näihin päiviin saakka. Näytelmä kuvaa hauskalla tavalla esimerkiksi poliittisia oloja meiltä ja maailmalta.

Näin #meeto-aikakaudella nimenomaan miesten elämästä totuudenmukaisesti ammentava näytelmä on tervetullut muistutus sukupuolien erilaisuudesta.

Monta roolia taiturimaisesti

Allu Tuppurainen pitää katsojan pihdeissään.

Tuppurainen marssittaa suuren määrän persoonia estradille. Hänen muuntautumiskykynsä on kerrassaan huippua. Erityisesti muistiini jäi Tuppuraisen esittämä sotilaspastori ja varuskunnan lääkäri.

Hirmu jätkä -komediassa on elämänmaku. Siinä puhutaan asioista niiden oikeilla nimillä ja tapahtumat kuvataan niin kuin ne oikeassa elämässä ovat. Rehellisyys onkin tämän mainion tarinan paras mauste. Kun etuveitikka ei seiso, kykenemättömyys aiheuttaa häpeää sekä pelkotiloja.

Näytelmä ei millään tavalla mollaa tai vähättele kauniimpaa sukupuolta. Teksti sisältää taidokkaita kuvauksia äidin, vaimon ja seksuaalisia haluja herättävän naisen tuntemuksista. Tämä kaikki tarjoillaan hyvällä maulla.

Tuppurainen ei mässäile käsikirjoittajana eikä näyttelijänä.

Lavastaja ja valosuunnittelija ovat oivaltaneet mahtavia juttuja. Valkoinen nahkasohva taipuu niin komeaksi moottoripyöräksi kuin kuumaksi lemmenpesäksi. Valot kertovat, milloin Turusen Matias ei enää pysy nahoissaan ja housuissaan, milloin hän laukeaa.

Allu Tuppurainen antaa kasvot tavalliselle suomalaiselle miehelle, joka seksikumppanina on parasta keskiluokkaa.