Erinomainen käsikirjoitus ja etevä näyttelijäntyö tekevät Avustetusta itserakkaudesta teatterin suuren tapauksen

Avustettu itserakkaus on vahvojen näyttelijöiden käsissä. Rooleissa ovat Teija Auvinen, Auvo Vihro, Petra Ahola ja Tommi Raitolehto. (Kuva: Kari Sunnari)

Avustettu itserakkaus on vahvojen näyttelijöiden käsissä. Rooleissa ovat Teija Auvinen, Auvo Vihro, Petra Ahola ja Tommi Raitolehto. (Kuva: Kari Sunnari)

Parisuhteet, sinkkunaiset ja -miehet, riippuvuudet, armokuolemat ja hometalot – kaikki aikamme ilmiöt käsitellään perinpohjaisesti Tampereen Työväen Teatterin uutuuskomediassa Avustettu itserakkaus. Tiistai-iltana kantaesityksensä Eino Salmelaisen näyttämöllä saanut Antti Mikkolan ja Hanna Sepän kirjoittama näytelmä on silmät avaava kuvaus 2000-luvun sukupuolistereotyypeistä, sukupolvien välisistä kuiluista, rakkauden eri muodoista sekä ennen kaikkea parisuhdemarkkinoista. Kaikki mukana olevat seitsemän näyttelijää yltävät huippusuorituksiin mehevissä rooleissaan. Ohjaaja ottaa ammattilaisista kaiken irti yleisön eduksi.

Tampereen Työväen Teatteri aloittaa vuoden 2019 kevätkautensa vahvalla teoksella. Antti Mikkolan ja Hanna Sepän käsikirjoittamasta Avustetusta itserakkaudesta tulee taatusti suuri katsojien suosikki, takuuvarma kassamagneetti.

TTT tuo niin taiteellisesti kuin yhteiskunnallisesti merkittävän näytelmän. Se on ajankuva.

Siinä, missä kansakuntamme on herännyt päivittelemään koko ajan laskevia syntyvyyslukuja ja vahvassa nousussa olevien sinkkutalouksien määrää, käsikirjoittajat jakavat hyviä vastauksia yhteiskuntaamme uhkaavan kestävyysvajeen aiheuttajista. Mikkola ja Seppä piirtävät kiitettävän tarkan kuvan ajastamme kaikkine haasteineen ja ongelmineen. Heidän tekstinsä sisältää myös tärkeitä valonpilkahduksia, aikamme myönteisiä asioita.

Mikkola ja Seppälä ovat tehneet syvällisen ja tarkan analyysin suomalaisesta elämänpiiristä. Heidän ilmaisunsa on erittäin ansiokasta. Sanaisesta arkusta ammennetaan isolla kauhalla. Mitä se itserakkaus oikeastaan on – myönteistä vai kielteistä?

Avustettu itserakkaus on vahva komedia, joka onnistuu puhuttelemaan aikansa ihmisiä. Katsojat löytävät oman elämänsä roolihahmojen arjen tarpomisesta. Näytelmä on kuvastin, joka näyttää, minkälaisia 2000-luvun anopit, appiukot, miniät, sulhaset, sinun ja minun sekä meidän kersat ovat. Ihmisiä suorastaan kehotetaan rakastamaan itseään, huolehtimaan oikeuksistaan ja elämään itselleen.

Näyttelijät eivät pääse helpolla

Tampereen Työväen Teatteri on miehittänyt Avustetun itserakkauden konkarinäyttelijöillään, jotka osoittavat näyttelijäntyöllään olevansa tosi liekeissä uutuusnäytelmästä.

Teatteriyleisö lämpiää elämänmakuisesta menosta. Ensi-iltayleisö yltyi lukuisia kertoja osoittamaan suosiotaan mestarillisille suorituksille.

Tommi Raitolehto on paljon vartijana päätehtävässään. Hänen esittämänsä koomikko Jari Kaula piirtää kasvot sinkulle, jolla on tietynlainen kaipuu parisuhteeseen mutta ennen kaikkea seksiin. Mies on kokenut parisuhdemarkkinoiden arjen; orastavat suhteet ovat päättyneet lyhyeen, kun oman tiensä kulkija ei ole taipunut naisten valtikan alle. Kaula on kylvänyt siementäkin; lapsi kummittelee elämän eri vaiheissa ollen heittopussi. Jari on työorientoitunut. Viihdyttäjänä hän janoaa yleisönsä eteen ja saa kiksinsä parrasvaloissa.

Emmi Kaislakari on täydellinen turkulaisparturi Selja. Selja tuntee markkina-arvonsa parisuhdemarkkinoilla. Blondi haluaa perheen: miehen ja lapsen. Hän on taipuvainen mustasukkaisuuteen, itsekkyyteen, virheisiin keskittymiseen sekä dominointiin. Kaislakarin tunnekirjo on valtavan laaja. Hän saavuttaakin roolityössään uskottavan puolison metsästäjän olevaisuuden. Kenellekään katsomossa ei jää epäselväksi, millaista helvettiä sitä oikeaa kumppania etsivä nainen elää, vaikka Suomessa sanotaankin parisuhdemarkkinoilla vallitsevan naisten vallan.

Jari Kaulan vanhemmat Inkku (Teija Auvinen) ja Pöpi (Auvo Vihro) lunastavat konkareina todellisten komedianttien arvonimet. Jo kultahääpäivänsä viettäneet Inkku ja Pöpi seuraavat tarkasti ainokaisen poikansa elämää, vaikka hän on varttunut jo itsenäisyyteen ja aikuisuuteen. Vanhemmat nostavat tyylikkäästi esiin hyvin ajankohtaisen kysymyksen eutanasiasta; he ovat valmiita armokuolemaan ja sen myös toteuttavat. Auvisen ja Vihron yhteistyö on nautinnollista seurattavaa lukuisine sanaleikkeineen. Molemmat saavat jälleen uudet sulat päähineisiinsä.

Petra Aholalla on kaksoisrooli, mutta nostan tässä esille hänen osansa Hiluna, Jarin yhden illan panona. Tarpeiden tyydyttäminen johti Väinö-Kain syntymiseen. Aholan Hilu on todella riipaisevan koskettava suoritus roolin pienuudesta huolimatta. Petra, mahtava heittäytyminen!

Väinö-Kailla on tärkeä viesti välitettävänään. Poika on varttunut vahvassa yksinäisyydessä löytäen nettipelistä uskollisen ystävän. Tämä on karu kuvaus netti- ja peliriippuvuudesta, joka aiheuttaa muun muassa sosiaalisten taitojen kehittymättömyyttä. Turva löytyy hupparin lämmöstä. Ne tunteet, ne tunteet!

Osaan vain kuvitella, miten näyttelijät kokevat ammattiylpeyttä ja näyttelemisen iloa, kun he ovat mukana Avustettu itserakkaus -komedian kaltaisessa esityksessä. Siinä on rakennustarpeita todellisen mestariteoksen synnyttämiseen. Tekijät saavat taitonsa todelliseen käyttöön.

Kiitoksensa ansaitsevat myös lavastuksen, puvustuksen, valot, äänet ja kaiken muun rekvisiitan toteuttaneet näkijät ja tekijät. Eheä teos!

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>