Läänintaiteilija Arttu Haapalainen: ”Hyvän hoidon ja hoivan lisäksi ihminen janoaa elämänsisältöä”

Taiteen edistämiskeskuksen Tampereen aluetoimipisteessä työskentelevä läänintaiteilija Arttu Haapalainen tietää kulttuurin elävän ja voivan hyvin maakunnan kaikissa 22 kunnassa. Hänen mukaansa kuntien kulttuuritoimien hallinnoimat palvelut toteutetaan iloisen kirjavasti kunkin paikkakunnan voimavarojen mukaan. Taiteilijoiden ja kulttuuritoimijoiden viljelemä tarjonta suorastaan rehottaa rikkaana ja ilmeikkäänä. Miehen mielestä pirkanmaalaiset ovat ymmärtäneet taiteen ja hyvinvoinnin kytköksen, mistä kouriintuntuva esimerkki on Pirkanmaan alueellinen kulttuurihyvinvointisuunnitelma.

Taiteen ja hyvinvoinnin läänintaiteilijana toimiva Arttu Haapalainen sanoo kyntävänsä hedelmällistä maata. Tehtävät ovat mielenkiintoisia. Jälkeä syntyy. Tavoitteet täyttyvät. Haasteet ratkotaan rakentavassa hengessä.
Haapalainen heiluttaa esitteitä, joissa kerrotaan Pirkanmaan alueellisesta kulttuurihyvinvointisuunnitelmasta ja kampanjasta, joka suosittelee jokaiselle taidetta ja kulttuuria vähintään sadaksi minuutiksi per viikko.
– Maakunnassamme otetaan vakavasti huomioon näkökulmia, joiden mukaan taiteella ja kulttuurilla on merkittäviä myönteisiä terveysvaikutuksia.
Haapalainen nostaa mielenkiintoiseksi hankkeeksi Tampereen Teatterin, Tampereen Työväen Teatterin, Tampereen kaupungin ja Taiteen edistämiskeskuksen rutistuksen kiertävästä teoksesta, jonka harjoitukset alkavat pian. Esitys nähdään kymmenissä ikäihmisten tamperelaiskohteissa ensi syyskaudella.
– Tämä kolmen henkilön esitys on malliesimerkki taide-elämyksen saavutettavuuden varmistamisesta.

Kysymys perusoikeudesta

Arttu Haapalainen muistuttaa taiteen saavutettavuuden olevan kansalaisten perusoikeuden.
– Meillä jokaisella on oikeus olla taiteen parissa ja kulttuurin äärellä. Valitettavasti tämä oikeus ei toteudu tasa-arvoisesti. Eri tahoilla on paljon tehtävää ihmisten yhdenvertaisuuden kohentamiseksi.
Haapalainen etsii työssään ratkaisuja taiteen, kulttuurin, sosiaali- ja terveydenhuollon sekä hyvinvointipalveluiden saattamiseksi yhteen.
– Miten ihmiset, jotka eivät omatoimisesti pääse taiteen pariin, saataisiin osallisiksi taidetarjonnasta? Este voi johtua henkilön terveydentilasta, toimeentulosta tai jostakin muusta rajoittavasta tekijästä.
Haapalainen iloitsee siitä, ettei yhteiskunnassamme tarvitse erityisesti perustella jokaisen kansalaisen oikeutta mielekkääseen elämään. Taide ja kulttuuri ovat tunnustettua elämänsisältöosastoa.

Tarpeet ovat hyvin erilaiset

Haapalainen puhuu kulttuuri- ja taidetarjonnan moni-ilmeisyyden puolesta. Esimerkiksi ikäihmisten palvelukeskuksessa on harjoitettava muutakin kuin virrenveisuuta.
– Ihmiset ovat hyvin erilaisia, joten heidän odotuksensa ja tarpeensakin taide- ja kulttuurinautintojen suhteen ovat moninaiset. On muistettava, etteivät vanhukset eivätkä kehitysvammaiset ole yhdenlaisia.
– Ihminen tarvitsee niin lepoa, ruokaa ja liikunta kuin elämänsisältöä. Paletin tarjoamiseen ei riitä yksi sapluuna. Myönteinen lopputulos kumpuaa esimerkiksi jonkin tietyn laitoksen asiakkaiden, henkilökunnan ja taiteilijoiden yhteisen pohdinnan tuloksena.
Haapalainen nostaa malliksi Pirkanmaan Senioripalvelut Oy:n, joka palkkasi kokopäiväisen yhteisötaiteilijan.
– Tämä on kannustava esimerkki nimenomaan sisällön tarjoamisesta ihmisille, hän korostaa.
– Uskon, että kulttuuri- ja taideannista tulee väistämättä erilaisten hoivalaitosten merkittävä kilpailuetu. Ne, jotka satsaavat ja tarjoavat sisältöjä, menestyvät.

Taiteilijoita on – kuka maksaa?

Pirkanmaalla on Arttu Haapalaisen mukaan erittäin hyvä tilanne taiteilijatarjonnan suhteen.
– Maakunnassamme on hyvin paljon taiteen tekijöitä, ja ammattitekijöitä löytyy kaikilta mahdollisilta aloilta.
– Haasteenamme on saada taiteilijoille töitä. Kysymys kiteytyy tavalliseen kysymykseen, kuka maksaa vaikkapa sote-palveluissa ahertavien taiteilijoiden palkat.
Haapalaisen mukaan toimintaa joudutaan toteuttamaan liiaksi hankerahoituksen varassa.
– Haaste on siinä, miten saamme pysyvästi kulttuuri- ja taidepalveluja osaksi palveluverkkoja ja -organisaatioita. Muun muassa lastensuojelussa tiedetään, miten mahtavia saavutuksia sosiaalisektorin ja ilmaisutaiteen taitajien yhteistyöllä saavutetaan.

Televisio ei riitä

Monien sairaaloiden potilashuoneiden tai laitosten asuinhuoneiden ainoana tarjontana on televisio.
– TV on tavallisesti vielä keskellä huonetta, hallitsevana koneena. Sille pitää olla vaihtoehtoja, Arttu Haapalainen vaatii.
– Esimerkiksi musiikilla on iso merkitys muiden muassa muistisairaiden elämänlaadun nostamisessa.
Haapalainen muistuttaa myös erilaisten esiintyvien ryhmien vierailujen merkityksestä.
– Taiteilijoiden esiintymiset rikastuttavat sote-laitosten asukkaiden arkea.

Vanhuskeskustelu tervetullut

Pirkanmaan kuntiin jalkautuessaan Arttu Haapalainen on nähnyt paljon hyvälaatuista vanhustyötä. Hänen mielestään viimeaikaisesta keskustelusta saa helposti vääränlaisen kuvan, jonka mukaan kaikki vanhushoivapaikat olisivat huonoja.
– Ongelmat on poistettava ja laatu korjattava niissä paikoissa, joissa ne ovat retuperällä.
– Maakunnassamme on monta kohdetta, joissa laitoksen johto, henkilökunta, asukkaat ja heidän omaisensa tekevät sitoutunutta ja korkeatasoista työtä iäkkäiden ihmisten parhaaksi.
– Oman työni kautta olen myönteisesti yllättynyt hoivan, hoidon ja elämänsisällön tarjonnasta.
Haapalainen korostaa, etteivät hoivalaitokset saa kutistua vain asiakkaiden lepuutuspaikoiksi.
– Kaikissa tilanteissa meidän on muistettava ihmisen elämänpiirin kokonaisvaltaisuus. Siihen kuuluvat esimerkiksi laitoksissa hoivan, turvallisuuden ja lääkkeiden lisäksi virikkeet sekä myönteiset kokemukset vaikkapa taiteesta.
Haapalainen kiittelee sitä, että nykyään rakennettavissa sairaaloissa ja muissa sote-tiloissa otetaan huomioon taiteen merkitys. Niissä on värejä ja muotoja.