Auri Siika-aho ja Erika Veltheim: Nykyfeminismi tai sukupuolikiintiöt eivät edusta tasa-arvoa

Me ja monet muut naiset olemme kyllästyneitä tämän nykyisen tasa-arvoaatteen irvikuvan viime vuosien tempauksista, joiden takia voidaan perustellusti sanoa, ettei nykyfeministisellä aatteella ole enää mitään tekemistä tasa-arvon kanssa.

Aikanaan tärkeitä asioita, kuten naisten ääni- ja omistusoikeutta sekä muita tasavertaisia juridisia oikeuksia ajanut tärkeä yhteiskunnallinen liike on muuttunut eturyhmäpolitikoinniksi, jossa ihmisen sukupuolen ja ihonvärin perusteella määritellään oikeuksia ja sanojen painoarvoa.

Nykyinen media ja etenkin Helsingin Sanomien Nyt-liite on täynnä feminismin kritiikitöntä ajamista, jossa journalismi on kadonnut jo ajat sitten. Samoin sukupuolentutkimuksessa yliopistoissa ei ole enää tieteellistä metodia noudattavaa faktapohjaista tarkastelua, vaan kyse on lähinnä puhtaasta ideologian pönkittämisestä. Toisaalta taas esimerkiksi Saara Särmä ja muut kokevat jotenkin edistävänsä asiaansa piirtelemällä sukupuolielinten kuvia väitöskirjoihin ja pukeutumalla vastaaviin päähineihin kulkueissaan.

Tällä hetkellä liikkeeseen kuuluu olennaisena osana miesten syrjiminen, eri sukupuolille ja etnisyyksille rakennetut erioikeudet kiintiöillä, sananvapauden rajoittamispyrkimykset vihapuheen varjolla sekä naisia ja vähemmistöjä uhriuttava retoriikka, jossa kaikkiin ongelmiin on syynä lähinnä valkoihoinen mies joka on jossain mystisessä valta-asemassa.

Miesten enemmistö pörssiyhtiöiden hallituksissa on ongelma, mutta naisten suhteellisesti suurempi osuus julkisen sektorin viroissa ei ole.
Miesenemmistö teknisillä koulutusaloilla on ongelma, mutta naisenemmistö ylipäätään korkeakouluissa taas ei. Miesten korkea syrjäytymis-, alkoholisoitumis- ja itsemurhariski tai yliedustus työtapaturmissa ei ole ongelma puhumattakaan siitä, että nuorten miesten työttömyysaste on joka puolella Suomea selvästi korkeampi kuin naisilla. Sosiaali- ja terveysministeriön tasa-arvoyksikössä työskentelee 17 ihmistä ja kaikki heistä ovat naisia. Neljä viidestä tasa-arvovaltuutetusta on ollut naisia. Yhdenvertaisuusvaltuutetun toimisto työllistää 21 henkilöä, joista 15 on naisia ja nämä ovat kaikki ok.

Emme kiistä, etteikö lapsilla voisi olla jotain vanhoja roolimalleja miehille ja naisille sopivista ammateista, mutta enemmistö opettajista ja varhaiskasvatusalan työntekijöistä sekä yliopisto-opiskelijoista on naisia, joten naisethan ovat siten etuasemassa purkamassa vanhahtavia sukupuoliin liittyviä ammattikuvia ja ovat varmasti tulevaisuudessa enemmänkin edustettuina muilla aloilla.

Me naisina koemme naisia halventavana, jos meidät valitaan työhön tai tehtävään vain sukupuolemme takia vaikka tarjolla olisi ollut pätevämpi
mieshakija, poliittisista tehtävistä puhumattakaan. Mitä tasa-arvoa edustaa 50/50-ajattelu asiassa kuin asiassa? Vaadimme kiintiöiden purkua. Ei ole millään tavalla hyväksyttävää asettaa ihmisiä erilaiseen juridiseen asemaan etnisyyden tai sukupuolen mukaan, vaan tehtäviin pitää ehdottomasti valita pätevimmät ja kyvykkäimmät hakijat.

Toisaalta jos feministien mukaan sukupuoli on sosiaalinen konstruktio niin mihin me sitten edes tarvitsemme kiintiöitä?

Haluamme haastaa kaikki kyseenalaistamaan tämän “tasa-arvon” aatteen, sillä oikeaa tasa-arvoa se ei enää edistä mitenkään. Voiko yhden sukupuolen ja etnisyyden merkitystä jatkuvasti joka asiassa korostava aate olla tasa-arvoinen?

Auri Siika-aho
eduskuntavaaliehdokas (ps.)

Erika Veltheim
eduskuntavaaliehdokas (ps.)