Kirsi-Maarit Asplund: Kunnioitetaanko yhteiskunnassamme enää lainkaan iäkkäämpiä henkilöitä?

Useampi iäkäs henkilö on ottanut minuun yhteyttä vaalikampanjan aikana ja kertonut kuinka yrittää selvitä arjessa. Ongelmia aiheuttaa pienet tulot ja kotona pärjääminen.

Pieni eläke on usein alle 1000 euroa kuukaudessa ja siitäkin vähennetään verot. Nettoeläke ei riitä lääkkeisiin, ruokaan, asumiseen jne.

Lääkkeiden omavastuuosuus nousee vuosi vuodelta. Kelakorvaus lääkkeistä pienenee vuosi vuodelta. Usein iän lisääntyessä alkaa tulla erilaisia terveysongelmia ja lääkekulut ovat suuret.

Monet itse suurituloiset poliitikot eivät ymmärrä (tai eivät halua ymmärtää) kuinka pienillä tuloilla moni iäkäs yrittää pärjätä.

Jokainen haluaa asua omassa kodissaan mahdollisimman pitkään.

Yhteiskunta kertoo tukevansa kotona pärjäämistä, mutta todellisuus on jotain ihan muuta. Kotihoito on kiireinen ja ylityöllistetty. He ehtivät käydä vain nopeasti vilkaisemassa vanhusta.

Moni kodinhoidontyöntekijä uupuu työtaakan alla. Heillä ei ole aikaa käyttää iäkästä suihkussa tai lämmittää ruokaa, saati rupatella yksinäisen vanhuksen kanssa. Onko tämä jo pitkän elämän eläneelle enää inhimillistä elämää.

Kotona pärjäämiseen ja arkisiin toimiin tarvitaan sukulaisten tai tuttavien apua. Mitä jos heitä ei ole.

Voi myös olla, että lapset asuvat kaukana tai ovat niin kiireisiä, etteivät ehdi auttamaan arjessa ja tukien hakemisessa.

Kotona asuvan pariskunnan toinen puoliso voi olla huonokuntoinen ja toinen puoliso hoitaa häntä, vaikka on itsekin huonokuntoinen. Omaishoitajan asema on huono ja heidän jaksamisestaan ei huolehdita tarpeeksi. Moni ei osaa edes kysyä omaishoidon tukea tai muuta yhteiskunnan tukemaa apua.

Kun kotona pärjääminen vaikeutuu, niin pitää olla vaihtoehtoja. Vaihtoehto ei kuitenkaan saa olla laitos, jossa iäkäs makaa märissä vaipoissa. Kaikesta laskutetaan. Maksullisia ovat pyyhkeet, pesuaineet, lääkkeet ja jopa se, että hoitaja käy huoneessa.

Laitoshoidossa ja sairaalahoidossa on vuosittainen maksukatto, vaikka hoitopäivän maksu pienenee, maksu ei kuitenkaan katkea/lopu.  Hoitopäivä maksaa maksukatonkin jälkeen 22,50 euroa vuorokaudessa.  Ellei rahat riitä maksuihin, niin oletetaan, että säästöt käytetään ja pahimmassa tapauksessa edellytetään, että omistusasunto pitää myydä.

Jos toinen puoliso asuu vielä yhteisessä kodissa, niin hänen asumisensa vaarantuu niin vuokra-asumisessa kuin omistusasumisessa.

Jos puoliso kuolee, niin vielä voi puolisolle tulla maksettavaksi perintövero, jonka maksamiseksi yhteinen koti pitää myydä.

Tuntuu kohtuuttomalta näiden vanhusten kohtelu.

Eräskin vanhus kertoi nähneensä nälkää sodan aikana ja nyt hän on taas samassa tilanteessa.

Tähän täytyy saada muutos!

 

Kirsi-Maarit Asplund

eduskuntavaaliehdokas (ps.)