Puotilan, Leistin ja Raitolehdon tähdittämä Voi Veljet on täysi kymppi ¬– Raymond ja Michael Cooneyn verbaalisesti nerokas teksti taipuu nokkelasti suomeksi

Tämä kesä on Tampereen Komediateatterin! Isän ja pojan, Raymond ja Michael Cooneyn, Voi Veljet! – Tom, Dick & Harry -farssi on näyttelemisen juhlaa. Jukka Puotila, Jukka Leisti ja Tommi Raitolehto juoksettavat tarinaa niin hervottomasti, että katsojat ovat koko esityksen ajan kuin vuoristoradassa. Mikä on veljesten pudotellessa, kun heidän tekstinään on Pekka Kesälahden suomennos. Kääntäjä on kaivanut alkuperäistekstistä pienimmätkin yksityiskohdat ja saattanut makupalat irrottelevasti suomalaiseen huumorimaisemaan istuviksi. Bravo! Ikimuistoinen ensi-ilta lauantaina 8. kesäkuuta rajusta ukkosen ilmasta huolimatta.

Tampereen Komediateatteri kiillottaa kilpeään huvinäytelmien ykköspaikkana Cooneyn Voi Veljet! -esityksellään. Teatteri on laittanut parasta peliin ja kaikkensa likoon. Toteutus on parasta A-luokkaa ensiaskeleista viimeisiin tahtiin.

Mikä roolitus! Onneksi olkoon! Näyttämöllä ovat ainoat ja oikeat kyvyt. He tietävät kuten Suomen Leijonat parisen viikkoa sitten, miten maailma valloitetaan ja miten lajin herruus otetaan haltuun – tiiviillä ryhmätyöllä.

Konkarihauskuuttajat Jukka Puotila ja Jukka Leisti ovat komediantteja, ja Tommi Raitolehto saa tämän esityksen myötä arvostetun manttelin hartioilleen.

Veljekset kuin ilvekset: Puotilan Tom Kerwood, Leistin Dick Kerwood ja Raitolehdon Harry Kerwood säilyttävät esityksen jännitteen koko farssin ajan. Nämä kovat ammattilaiset ovat ilmiömäisiä puhetyöläisiä, joiden matalat ja pienetkin äänet kantautuvat selkeinä yleisön korviin. Sanaleikit on kuin tehty heidän liukkaita kieliään varten.

Puotila, Leisti ja Raitolehto ovat notkeita käärmeihmisiä, jotka täydentävät mestarillisesti ilmaisua kehonkielellään.

Petra Karjalainen on suvereeni Linda Kerwoodin roolissa. Myös Karjalainen on kovassa vauhdissa ja peesaa täydellisesti veljeskolmikkoa.

Mari Turusen rouva Potter täydentää farssin henkilögalleriaa adoptioviraston jämeränä virkailijana. Turusen työskentely on aina harkitun coolia.

Esa Anttilan parimetrinen varsi tuo kuninkaallista ryhtiä ja arvovaltaa konstaapeli Downsin rooliin.

Aku Sajakorpi on omalla vahvuusalueellaan isoisä Andreasina.

Susanna Kaukonen Katerinana ja Vesa Kietäväinen Boriksena tuovat suloisen lisämausteen pienehköillä rooleillaan.

Näyttämö tehokkaassa käytössä

Tampereen Komediateatterin isäntä Panu Raipia täyttää ohjauksellaan kesäteatterin näyttämön.

Raipia käyttää tyylikkäästi tehokeinopakkiaan. Kun ihmiset käyttäytyvät odottamattomasti tai epäsovinnaisesti, ratkaisut ovat harkitun perusteltuja. Rajoja ylitetään ja sääntöjä rikotaan, mutta kaikkea on kohtuullisesti.

Ohjaus kristallisoi upeita persoonia, jotka Cooneyt ovat luoneet.

Myös lavastus on Raipian käsialaa. Katsojalla on vahva tunne, että ollaan brittiläisessä huushollissa. Lavastus tukee farssin moni-ilmeistä sanomaa.

Huikea käännös

Voi Veljet! on kassamagneetti maailmalla, ollut sitä jo runsaat vuosikymmenen.

Tampereen Komediateatteri pötkii esityksellään erittäin pitkälle, sillä se on valjastanut maan parhaat voimat näyttämölle.

Mutta käännösfarssissa on aina sudenkuoppa. Jos suomentaja ei löydäkään oikeita ilmaisuja tekstin pontimeksi.

Pekka Kesälahti on tehnyt salapoliisin tarkkaa työtä käännöstä urakoidessaan.

Tämä esitys kannattaa mennä katsomaan ja kokemaan, jotta saa sopivasti jännittää ja ennen kaikkea nauraa sydämensä pohjasta.

En referoi näytelmän sisältöä siitä yksinkertaisesta syystä, että suon jokaiselle katsojalle täydellisen mahdollisuuden nauttia Voi Veljet! -hurvittelusta.

Onnellista farssisuvea!