Antero Honkkila oli Tallinnan laulujuhlilla jo neuvostoaikana – virolaisten isänmaanrakkaus ja kansallistunne kristallisoituvat laulettaessa

Ylöjärven seurakunnan pitkäaikainen kirkkoherra Antero Honkkila koki Tallinnan laulujuhlien ainutlaatuisuuden tasan 30 vuotta sitten. Kirkonmies osallistui matkailijana vuoden 1989 festivaaleille, jolloin Viro kuului vielä Neuvostoliittoon. Vuosina 2009 ja 2014 hän oli ylöjärveläiskuorolaisten kanssa laululavalla, jossa koki kymmentuhatpäisen kuoron musiikillisen voiman. Tällä kerralla Viron ystävä on jälleen yleisön joukossa.

Tallinnan laulujuhlilla on vaalittavanaan 150 vuoden perinteet.

Emerituskirkkoherra Antero Honkkilalla on myös juhlavuosi. Hän seurasi koko maailmassa ainutlaatuista kuorotapahtumaa ensimmäisen kerran vuoden 1989 heinäkuussa. Laulujuhlakärpänen puraisi miestä, joten hän on jälleen seuraamassa kansanjuhlaa, jossa isänmaa on arvossaan ja kansallistunne voimissaan.

Honkkila iloitsee siitä, että hänen vanhin poikansa, Antti, jatkaa perheen perinteitä laulamalla historiallisessa spektaakkelissa.

Neuvostoaikana punaliput liehuivat

Vuoden 1989 heinäkuun alku on piirtynyt lähtemättömästi Antero Honkkilan muistiin.

Virolaiset kokoontuivat silloin laulujuhliinsa punalippujen liehuessa ja neuvostoarmeijan torvisoittokunnan puhaeltaessa säveliä ilmoille.

Honkkila aisti jo silloin, että virolaisten keskuudessa kytee vahva usko kansakunnan itsenäistymiseen.

– Olin käynyt Viron sosialistisessa neuvostotasavallassa monta kertaa nähden ankaruuden joka maassa vallitsi. Vuonna 1989 oli tunnistettavissa merkkejä vapaimmista oloista.

– Muistiini on jäänyt kyseisiltä laulujuhlilta se, että kun festivaalin varsinainen ohjelma loppui, sotilassoittokunta alkoi soittaa venäläisiä marsseja. Virolaiset laittoivat kuitenkin paremmaksi peittäen laulannallaan soittokunnan tykityksen. Silloin oivalsin, että tämä kansa turvautuu musiikin voimaan.

Antero ja Piitu Honkkila ystävystyivät aikanaan monen virolaisen perheen kanssa. Honkkiloista tuli hyvin läheiset muiden muassa jo edesmenneiden Jaan ja Sirje Kiivitin sekä vielä elossa olevien Marje ja Tiit Trallan kanssa.

– Tiit Tralla työskenteli apulaisohjaajana Estonia teatterissa. Hän rakastaa laulamista ollen tenori. Marje-rouva on ahkera laulaja. Laulujuhlien ohjelma oli päättynyt ja meidän oli määrä lähteä isäntäperheen Itä-Virossa sijaitsevalle kesämökille. Marje pettyi meihin, kun emme halunneet jäädä laulamaan ylimääräisiä numeroita. Marje perusteli harmistumistaan sillä, että hän olisi tahtonut pumpata kansallistunnetta musisoimalla.

– Arkkipiispatar Sirje Kiivit kiteytti viisaasti laulujuhlien merkityksen: ”Marssi kaupungin keskustasta laululavalle on meidän pyhiinvaellusmatkamme.”

Honkkila muistaa hyvin liikutuksen hetket, jolloin laulut nostattivat kyyneleet ihmisten silmiin.

– Yhdessä kokeminen on niin vahvaa.

Sinimustavalkoiset liput esille

Viron sinimustavalkoiset liput ovat liehuneet jo muutaman vuosikymmenen ajan laulujuhlien kunniaksi.

Antero Honkkila korostaa Viron uudelleen itsenäistymisen olleen iso juttu paitsi virolaisille myös kaikille Viron ystäville.

– Laulujuhlien aikaan virolaiset pukeutuvat ilmeikkäisiin kansallispukuihinsa ja kansanpukuihinsa. Kaikkialla on lippuja. Tallinna on puhuttelevassa juhla-asussa.

– Matkailija kokee juuri laulujuhlien aikaan kaikkialla tämän kansan osoittamaa kiitollisuutta. Ihmiset ovat aurinkoisia. Hymy on leveimmillään.

Honkkila on painanut muistiinsa kirjailija Rein Veidemannin toteamuksen: ”Laulujuhlat tuovat merkillisen muutoksen eestiläisiin; he ovat tavallisesti varautuneita; laulujuhlien aikaan he ovat kontaktihakuisia, avoimia sekä hymyileviä.”

Ystävyysseurakuntatoiminnan hedelmää

Ylöjärven seurakunta loi jo 1980-luvun alkupuolella yhteydet Tallinnan Pyhän Hengen seurakuntaan. Kahden kumppanuksen yhteinen matka jatkuu edelleen.

Antero Honkkila muistuttaa ylöjärveläisten laulujuhlille osallistumisen olevan ystävyysseurakuntatoiminnan hedelmää.

– Pyhän Hengen seurakunnan kamarikuorolaiset alkoivat pyytää meitä ylöjärveläisiä mukaansa, kun valmistautuminen vuoden 2009 laulujuhlille alkoi vuonna 2007.

Honkkila kiittelee ylöjärveläisiä, jotka oitis innostuivat mahdollisuudesta.

Tälläkin kertaa Tallinnan Pyhän Hengen seurakunnan ja Ylöjärven seurakunnan kamarikuorolaisista koostuva kuoro on yhdessä liikkeellä.

Honkkila oli laulamassa vuosina 2009 ja 2014.

– Oli majesteettista seisoa laulujuhlien lavalla satojen järeiden bassolaulajien läheisyydessä. Kaikki äänialat soivat hyvin kauniisti puhtaina.

”Käänsin tekstejä suomeksi”

Antero Honkkila halusi kääntää laulujuhlien laulujen tekstejä virosta suomeksi, jotta ylöjärveläiset kuorolaiset tietävät, mistä kussakin kappaleessa puhutaan.

– Kääntäminen oli hyvin aikaavievää työtä mutta erittäin antoisaa. Virolaisissa lauluissa on aina koskettava sanoma.

– Eräässä laulussa kuvataan herkällä tavalla virolaisten kovaa historiaa. Siinä kerrotaan mehiläisistä, jotka pyrkivät mesi- eli kotipuun suojiin. Tekstissä surraan tuhansia mehiläisiä, jotka uupuivat matkalle; ja iloitaan tuhansista mehiläisistä, jotka pääsivät määränpäähänsä. Mehiläiset ovat virolaisia ja mesipuu on Viro.

Antero Honkkila soisi, että kaikki suomalaiset pääsisivät edes kerran kokemaan Tallinnan laulujuhlien annin: vahvan me-hengen.

– Tämä juhla on kerta toisensa jälkeen ilmiö!

Honkkila aistii Suomessa samankaltaista yhteenkuuluvuuden tunnetta silloin, kun Suomen Leijonat voittaa jääkiekon maailman mestaruuden.