70-vuotias Suomen Kotiseutuliitto saa koko ajan uusia jäsenyhdistyksiä kaupungeista – Jorma Hämäläisen mukaan nykyihmisillä on monta kotiseutua

Voimakas maamme sisäinen muuttoliike muovaa kasvukeskuksistamme uudella tavalla monikulttuurisuuden kehtoja. 70-vuotiaan Suomen Kotiseutuliiton hallituksen pirkanmaalainen jäsen, sosionomi Jorma Hämäläinen Sastamalasta korostaa omintakeisista maakunnistamme lähtevien ihmisten tuovan mukanaan murteensa lisäksi tapa- ja tyylikulttuurinsa.

Perinteisesti suomalaiset ovat ajatelleet, että vain maahanmuuttajat luovat monikulttuurisuutta. Elämäntyönsä kuntajohtajana ja mediapomona tehnyt ja eri puolilla Suomea asunut Hämäläinen on nähnyt, miten perinteikkäät kylät, pitäjät sekä maakunnat elävät niistä syntyisin olevien henkilöiden arjessa. Hämäläinen tunnetaan Minä kunnanjohtaja -kirjastaan sekä toiminnastaan lehtikeisari Eero Lehden luottomiehenä.

Suomen Kotiseutuliitto voi hyvin. Kotiseutu- ja kulttuuriperintötyön keskusjärjestö ja edunvalvoja saa koko ajan uusia jäseniä kehittyviin kaupunkeihin perustettavista yhdistyksistä. Hämäläisen mielestä Kotiseutuliitto onkin maamme suurimpia ja elinvoimaisimpia kansanliikkeitä. Siihen kuuluu runsaat 850 yhdistystä, joilla on reippaat 150 000 henkilöjäsentä.

Arvostettuja kannanottajia

Jorma Hämäläinen kiittelee Suomen Kotiseutuliiton ja sen jäsenyhdistyksien elävän tiukasti ajassa. Muuntumiskykynsä ansiosta kotiseutujärjestöt ovat pitäneet pintansa kansalaisten arjessa.

– Jos kotiseutuyhdistys kipristyisi vain paikallismuseon ylläpitäjäksi, sille kävisi huonosti. Yhdistyksien pyörittämät kotiseutumuseot ja -arkistot ovat osoittaneet merkityksellisyytensä. Ne ovat yhdistyksien toiminnan ja palvelun peruskauraa.

Hämäläisen mielestä kotiseutuyhdistykset jalkautuivat oikea-aikaisesti sosiaaliseen mediaan. Yhdistykset ovat onnistuneet erinomaisesti muun muassa valokuva-arkistojensa digitalisoinnissa ja sisältöjen tuomisessa jokaisen halukkaan ulottuville. Paikallislehdillä on suvereeni asema pitäjien äänitorvina ja elämänpiirin taltioijina.

– Kotiseutuyhdistykset järjestävät huomiota herättävän laajalla skaalalla erilaisia tapahtumia sekä tilaisuuksia. Ne vetävät kiitettävästi osallistujia, jotka puolestaan verkostoituvat keskenään. Joukkovoima toimii.

Hämäläinen sanoo yhdistyksien tarjoavan arvostetun vaikutuskanavan. Monet yhdistykset ovat aktiivisia mielipiteiden esittäjinä ja lausunnon antajina. Kunnat ja muut tahot myös pyytävät kannanottoja kotiseutuväeltä.

– Kotiseutuyhdistykset toimittavat, tuottavat  ja kustantavat paikallishistorian taltioimisen kannalta tärkeitä julkaisuja. Kuvateokset, murrekirjat, kesä- ja joululehdet sekä paikallishistoriat kuluvat kiitettävästi suuren yleisön käsissä.

Hämäläinen pitää kotiseutuyhdistyksien kivijalkana kunkin paikkakunnan parhaita voimia. Nämä aktiivit sitoutuvat tekemiseensä. Heillä on taito ilmaista itseään ja tuoda sanomansa julkisuuteen.

Monta kotiseutua

Aikamme ihmiset ovat luontevasti laajentaneet kotiseutu-termin sisältöä. Vanhastaan kotiseutu on rajattu vain synnyinpaikkakunnaksi.

Jorma Hämäläisen mukaan suomalaiset elävät vastuullisesti ajassa, kun kansalaiset nimeävät itselleen eri elämäntilanteiden mukanaan tuomia kotiseutuja. Ne liittyvät synnyinpaikkakunnan lisäksi opiskelu- ja työympäristöihin, kesämökkipitäjiin sekä eläkevuosien asuinsijoihin.

– Minulla on kolme kotiseutua. Keskisuomalainen Pihtipudas on kotikuntani, jossa pyörähdin myös työurani alkupuolella kunnanjohtajana. Uudellamaalla olevasta Tuusulasta tuli rakas kotiseutu, kun johdin kasvukuntaa ja työskentelin mediatalon johtajana. Molemmat vastuulliset tehtävät voimistivat suhdettani Tuusulaan nimenomaan kotiseutuna. Uusin kotiseutuni on Pirkanmaalla Sastamalassa.

– Havahduin aivan hiljan eräässä juhlassa täällä, kun väki kajautti Satakunnan laulun eikä Pirkanmaan tunnuslaulua Kesäpäivä Kangasalla. Sastamala onkin vanhaa Satakuntaa. Pirkanmaa on varsin nuori tulokas maakuntakartallamme.

Kotiseuturakkauden vaalijoita

Viime vuosikymmenien aikana moni merkkipitäjä on lakannut olemasta itsenäinen kunta, kun maassamme on tehty joko porkkanoiden tai keppien innoittamina kuntaliitoksia.

Jorma Hämäläinen huomauttaa, etteivät kuntakartalta hävinneiden pitäjien kotiseutuyhdistykset ole automaattisesti suurkuntien vastustajia.

– Kuntaliitokset ovat merkinneet monille kotiseutuyhdistyksille uutta tulemista. Ne ovat toiminnallaan ja työllään tarjonneet ihmisille viimeistä henkistä oljenkortta paikallisidentiteetin vaalimisessa. Meidän suomalaisten on hyvä muistaa, että maassamme oli ennen vuoden 1865 kunnallisasetusta erittäin mahtavia emäpitäjiä.

Hämäläisen mielestä kotiseuturakkaus kestää aikaa. Kotiseututyötä tehdään maassamme poikkeuksellisen laajalla rintamalla. Sadat yhdistykset ammentavat elinvoimansa jäsentensä ja puuhaihmistensä antaumuksellisesta ahkeroinnista.

Keskittyminen haastaa

Suomi elää historiallista kaupungistumisen ja keskittymisen aikaa.

– Hiipuvilla alueilla on omat ongelmansa ja haasteensa. Lukuisiin postikorttimaisemiin jäävät metsät ja järvet, mutta ne jäävät paitsi jokapäiväistä ihailua. Ei ole enää ihmisiä, jotka nauttivat ainutkertaisista luontonäkymistä, Jorma Hämäläinen suree.

Moottoripyöräilyä harrasta Hämäläinen näkee Suomea ristiin ja rastiin ajaessaan hylättyjä taloja ja prinsessa Ruususen uneen nukkuneita kyliä sekä taajamia.

– Yhteiskunnassamme tapahtunut muutos on raju. Viehättävät ja elinvoimaiset kirkonkylät, kuntakeskukset, taajamat ja kylät ovat menettäneet paljon, kun lähipalvelut ovat lakanneet. Monen kolkan ainoa palvelu on SEO:n kylmäasema.

Hämäläinen toivoo, että maamme vastuunkantajat kiinnittäisivät erityistä huomiota kaavoitukseen, tonttimaan hinnoitteluun ja rakentamiseen.

– Kasvukeskuksissa asuntojen hinnat ovat karanneet käsistä. Vastaavasti taantuvilla paikkakunnilla asunnot menettävät arvonsa.

– Ironista on, että Suomessa, jossa on maata vaikka kuinka paljon, runsaudesta on tehty niukkuus. Esimerkiksi kasvukeskuksissa olevat hoiva- ja kuljetusalan työpaikat jäävät vaille tekijöitä, kun väestötappioalueilla olevilla ammattilaisilla ei kerta kaikkiaan ole varaa asunnon hankkimiseen pääkaupunkiseudulla tai Tampereen ja Turun alueilla.

– Epäsuhta johtaa siihen, että ihmisten elämä rikkoontuu. Heillä ei ole työtä juurillaan, ja mahdollisuudet kiinnittyä uudelle kotiseudulle kariutuvat peruselinkustannuksiin.  Asetelma uhkaa ihmisten kotiseuturakkautta. Tämä kujanjuoksu koskettaa jo hyvin isoa joukkoa suomalaisista.

MATTI PULKKINEN