Hämeenlinnan Teatterin Gabriel, tule takaisin -komedia osoittaa seksin olevan herkkua. Johanna Reilin vetää Ulriikan roolinsa viimeisen päälle kiihottuen niin henkisesti kuin fyysisestikin. Lasse Sandbergin Gabriel on kovaotteisuudessaan lipevä kuin linkkuveitsi mutta hän ei ole kyltymätön häntäheikki!

Johanna Reilin saa komean sulan päähineeseensä Ulriikan roolistaan. Hän kannattelee taituruudellaan Hämeenlinnan Teatterin Gabriel, tule takaisin -komediaa. Gabrielina nähtävä komistus Lasse Sandberg tekee miehen työn ja tuo näyttämölle oikukkaan nimihenkilön. (Kuva:Hämeenlinnan Teatteri)

Johanna Reilin saa vahvan tiikerileiman roolilistaansa Ulriikan roolistaan. Hän kannattelee taituruudellaan Hämeenlinnan Teatterin Gabriel, tule takaisin -komediaa. Gabrielina nähtävä komistus Lasse Sandberg tekee miehen työn ja tuo näyttämölle oikukkaan nimihenkilön. (Kuva:Hämeenlinnan Teatteri)

Mika Waltarin tykittämällä muutamassa päivässä vuoden 1945 suvena kirjoittama tragikomedia Gabriel, tule takaisin puree kunnolla teatteriyleisöön edelleenkin. Hämeenlinnan Teatterin toteutuksesta tulee yhtä suosittu kuin näytelmä oli kantaesityspaikassaankin Helsingin Kansanteatterissa syyskaudesta 1945 lähtien. Jukka Keinosen ohjaus nostaa vetonauloiksi uskomattomiin suorituksiin yltävät näyttelijät. Pisimmän korren vetää tällä kerralla Ulriikan roolin tekevä Johanna Reilin, joka näyttää katsojille, mitä G-pisteen löytyminen saa aikaiseksi.

Kirjailija Mika Waltarihan on voinut ajatella Hämeenlinnan säädyllistä elämänpiiriä, kun hän kirjoitti tilaustyönä Gabriel, tule takaisin -tragikomediansa. Kirjoittaja sijoitti sydämettömän komediansa tapahtuman pieneen kaupunkiin, jossa varmasti kaikki ihmiset tuntevat toinen toisensa. Tapahtumapaikkana on idyllinen paperikauppa ja sitä pyörittävien vanhapiikasisarusten pikkuporvarillinen koti. Tapahtumat sijoittuvat toisen maailmansodan jälkeiseen aikaan, jolloin suomalaisessakin yhteiskunnassa pokkuroitiin pankkiiria ja pelättiin kirkkoherraa.

Nerona ihmismielen ja -luonnon tuntijana Waltari loi tragikomediansa roolihenkilöt sielukkaan mestarillisesti. Suvun kunnialle ja työlleen omistautuvat sisarukset Ulriikka ja Kristiina olivat ankarasti siveyttä vartioivia hienoja naisia. Suojattina oleva sisaren tytär Raili kantaa tulevaisuuden soihtua tuoden häivähdyksen modernista naisesta, joka hankkii itselleen arvostetun koulutuksen ja päättää itsenäisesti kehostaan.

Päähenkilönä on kapteeni ja johtaja Gabriel Lindström, joka on valinnut elämäntehtäväkseen rakkauden nälästä kärsivien naisten petkuttamisen. Huijarin innoittajana on puhtaasti raha, ei niinkään kiihkeä seksi.

Mitä annettavaa 74 vuotta sitten valmistuneella näytelmällä on 2000-luvun Suomessa, jossa sukupuolielämän harjoittamisesta on karsittu viimeisetkin häveliäisyyden verhot? Puutteessa oleva nainen tai mies saa helpotusta tilanteeseen älypuhelimensa sovelluksen avulla, katsomalla, olisiko jopa kotinurkilla joku jo kuumana.

Maineesta ja kunniasta ei kanneta nykyään siinä laajuudessa tai merkityksessä huolta kuin 1940-luvun Suomessa tehtiin.

Siveydensipuleista puhutaan meidän aikanamme korkeintaan vitsimielessä.

Yhdellä asialla on yön ja päivän kaltainen ero Gabrielin ajoista meidän päiviimme. Tuolloin höynäytetyiksi tulleet naiset eivät kerta kaikkiaan iljenneet mennä virkavallan pakeille, vaan he nuolivat kiltisti haavansa ja olivat valmiit kärsimään taloudelliset menetyksensä. Nyt poliisin rikostutkijat kirjaavat päivittäin nettipetoksia, joissa ulkomaalaiset naiset ja miehet ovat rakkauden lurituksillaan sokaisseet kansalaisiamme saaden nämä lähettämään täysin tuntemattomille kuhertelijoille merkittäviäkin rahasummia.

Vanhat piiat pääsevät miehen makuun Hämeenlinnan Teatterin Gabriel, tule takaisin -tragikomediassa. Ulriikka (Johanna Reilin) ja Kristiina (Sinikka Salminen) käyvät kovan kisan samasta hurmurista, joka osoittautuu petturiksi. Rakkauden nälkään heräävät naiset elävät fallostisten muistojensa kanssa. Ulriikan viimeinen repliikki kannattaa jokaisen katsojan painaa muistiinsa. (Kuva: Hämeenlinnan Teatteri)

Vanhat piiat pääsevät miehen makuun Hämeenlinnan Teatterin Gabriel, tule takaisin -tragikomediassa. Ulriikka (Johanna Reilin) ja Kristiina (Sinikka Salminen) käyvät kovan kisan samasta hurmurista, joka osoittautuu petturiksi. Rakkauden nälkään heräävät naiset elävät fallos-muistojensa kanssa. Ulriikan viimeinen repliikki kannattaa jokaisen katsojan painaa muistiinsa. (Kuva: Hämeenlinnan Teatteri)

Hämeenlinnalaisten Gabriel on näyttelijäntyön juhlaa

Ohjaaja Jukka Keinonen on tehnyt tuloksellista työtä Hämeenlinnan Teatterissa luodessaan sen näyttämölle sisällökkään Gabriel, tule takaisin -tulkinnan.

Keinonen on puhaltanut koko näyttelijänelikkoon vahvan me-hengen. Tämä yhdessä tekemisen ilo säteilee näyttämöltä katsomoon.

Ohjaajalla on ollut hyvin varustettu työkalupakki, josta hän on jaellut hienoja juttuja jokaisen roolin tekijälle.

Johanna Reilin on tällä kertaa selkeä ykkönen, todellinen soihdunkantaja.

Reilinin esittämä Ulriikka yllättää katsojat monta kertaa erittäin iloisesti.

Reilinin Ulriikka onnistuu näyttämään, miten siveydensipuli kuoritaan. Ankarasti siveyttään vartioiva vanhapiika pystyy näyttämään nautinnon, jonka hän ensimmäisessä yhdynnässään saavuttaa. Tässä roolityöskentelyssä tehdään selväksi, että G-pisteen löytyminen tuo nautintoa ja hyvää oloa. Ulriikan kokema sukupuolielämä herättää hänessä seksuaalisen halun, herkuttelun tarpeen.

Ulriikan roolissa on suurin vaara ylinäyttelemiseen. Reilinillä on taito pitää niin ensimmäisestä viinikokemuksesta humaltuminen kuin korkkaamisensa jälkeinen sekaisinmeno oikeissa mittasuhteissa.

Rakkauden ja erotiikan kaipuussa riutunut ja miehen imaiseva Ulriikka on Reilinin näyttelijäntyön huikeaa juhlaa, joka vielä kohoaa huipennukseensa näytelmän loppuminuuteilla.

Sinikka Salmisen esittämä Kristiina saa vain lipaista miestä rakkauden kaipuussaan. Heiveröinen nainen joutuu ruhjovan vallankäytön kohteeksi, kun hän ei pysty käteisenä antamaan sitä, mitä Gabriel häneltä odottaa. Kristiinan osana on tulla heitteille jätetyksi. Tämä nainen on solvattu ja maahan poljettu. Salminen on vahvasti tunnekartalla jokaisessa hetkessä.

Jane Kääriäisen Raili on tämän komedian suola. Kääriäinen on notkea ja nokkela kuin kärppä. Kääriäinen ottaa oman paikkansa luontevalla pisteliäisyydellä ja älykkyydellä. Hän ravisuttaa ympäristöään terveellä nuoren naisen uholla.

Katsojien odotukset ovat luonnollisesti Gabrielin roolin tekevässä Lasse Sandbergissa. Vanhana kettuna alfauros hoitaakin homman kotiin. Sandberg valjastaa luontaiset avunsa, komeutensa, korkeaotsaisuutensa sekä kirkassilmäisyytensä roolityönsä ytimeksi. Sandberg pääsee nokkeluudessaan ja sanailussaan täyteen vauhtiinsa. Mies on vaarallisen ailahteleva. Hän voisi olla juuri sellainen herra ja hidalgo, joka ottaisi väkisin puolisonsakin ja antaisi tämän maistaa nyrkkiä. Kiiltokuvamaisen lipeyden takana on todellinen luonne: itsekäs tarpeidensa tyydyttäjä. Tosin tässä yhteydessä on paikallaan korostaa sitä, ettei Sandbergin Gabriel esittele miehisyyttään, eikä hän ole häntäheikki parhaasta päästä.

Kaiken kaikkiaan Hämeenlinnan Gabriel, tule takaisin on näyttelijäntyön juhlaa. Reilin, Salminen, Kääriäinen sekä Sandberg saavat katsomot täyteen.

Jane Kääriäinen Railina on piristävä mauste Hämeenlinnan Teatterin Gabriel, tule takaisin -toteutuksessa. (Kuva: Hämeenlinnan Teatteri)

Jane Kääriäinen Railina on piristävä mauste Hämeenlinnan Teatterin Gabriel, tule takaisin -toteutuksessa. (Kuva: Hämeenlinnan Teatteri)

Matka jämähtäneeseen aikaan

Mika Waltarista elämäkerran kirjoittanut Panu Rajala sanoi tämän viikkoisessa Pirkanmaan Lehtitalon haastattelussa, että Gabriel on juuri sellainen näytelmäklassikko, joka ei kaipaa päivittämistä tähän aikaan. Näytelmä on parhaimmillaan omaan aikaansa sijoittuvana toteutuksena.

Juha Mäkipään lavastus johdattaa katsojat Waltarin kuvaamaan aikaan ja paikkaan. Sisarusten kodissa aika on jämähtänyt Ulriikan ja Kristiinan isän aikaan. Manalan majoille menneen isän varjo leijailee kamareissa tuon tuosta.

Anne Laatikainen on puvustanut roolihenkilöt tarkasti 1940-luvun henkeen. Leningit ovat piristävän värikkäitä, mutta eivät häiritsevän räväköitä.

Kampaukset kruunaavat roolihenkilöt. Erityisen hellyttävät ovat Kristiinan mestarillisesti kammatut tuuheat hiukset ja niitä kaunistavat korkkiruuvikiharat.

Hämeenlinnan Teatterin Gabriel pakottaa kysymään, voittaako kukaan rahan ja vallan juonittelussa.

Jos Waltari olisi tehnyt tragikomediaansa jatkon, se kertoisi, Ulriikan, Kristiinan, Railin ja Gabrielin elämän loppuvaiheet.

Ulriikka pitäisi tiukasti Gabrielin lahjoittamaa sormusta nimettömässään ja palaisi muistoissaan muutamaan kokemaansa hurjaan yöhön ensimmäisen ja mene tiedä ainoaksi seksikumppaninsa kanssa.

Kristiinan osana olisi ollut vetäytyä takaisin siveydensipuliksi. Hänestä olisi tullut miesvihaaja. Raili olisi asettunut Helsingin suureen elämään ja harrastanut seksiä vapaasti kunnes se oikea olisi kohdalle sattunut. Gabriel olisi jatkanut naisten naurattamista ja petkutustaan, kunnes hän olisi uhriensa häpeän verhon revettyä lopulta päätynyt poliisin ja vankilan hoiviin.

Hämeenlinnalaiset, teillä on oma Waltarinne

Nyt kun Hämeenlinnan Teatteri on saanut Mika Waltari -vaihteensa päälle, olkaapa siellä yhtä nokkelia kuin Gabriel.

Waltari nimittäin kirjoitti hämeenlinnalaisille oman näytelmän Hämeenlinnan kaunotar. Se on kolminäytöksinen komediahenkinen porvarisidylli 1780-luvun Hämeenlinnasta.

Waltari kirjoitti tämän unholan yöhön jääneen näytelmänsä Hämeenlinnan kaupungin 300-vuotisjuhlallisuuksia varten.

Näytelmä on esitetty vain tuon yhden kerran. Se ei saavuttanut suurta suosiota.

Torstaisessa Gabriel, tule takaisin -ensi-illassa ollut Waltari-asiantuntija Panu Rajala sanoo näytelmän olevan laadukas ja kiinnostava.

- Siihen kannattaisi palata nimenomaan Hämeenlinnassa, hän suosittelee.

MATTI PULKKINEN

Kommentoi

XHTML: Voit käyttää näitä tägejä: <a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>