Arvio: Ritva Oksasen Rakasta minut vahvaksi -tulkinta jää lattean elottomaksi Aleksanterin teatterissa – Puhkiesitetyt laulut nakertavat puhtia Aino Suholan nohevilta teksteiltä

Matti Kuikkaniemen Ritva Oksaselle ja Pedro Hietaselle dramatisoima ja ohjaama Rakasta minut vahvaksi -esitys ei saanut kantavaa tuulta siipiensä alle viimeperjantaisessa ensi-illassa Aleksanterin teatterissa Helsingissä. Tunnettujen laulujen ja kirjailija Aino Suholan tekstien kudelma kärsi keskeneräisyydestä. Näyttämöllä hyöri hermostunut taiteilija, joka ei saanut voimaa edes vakiorepertuaariinsa kuuluviin biiseihin saati sitten jo vuosikymmenien aikana peruskaurakseen muodostuneisiin luottokirjoittajan riimityksiin. Tuon tuosta Oksanen turvautui kuiskaajan apuun ja korjaili kädellään vahvasti paikoilleen muotoiltuja hiuksiaan.

80-vuotias teatterineuvos Ritva Oksanen kertoi viime viikonlopun Ilta-Sanomissa, miten hän näkee painajaisia aina ensi-iltojensa edellä.

Perjantaina Rakasta minut vahvaksi -esityksen katsojat ja kuulijat saivat salvata hengitystään jännityksestä, muistaako esittäjä tekstinsä. Konkariesiintyjänä Oksanen teki lopulta ohjelmanumeron siitä, että Aino Suholan tekstit eivät soljuneet kuin sula vaha hänen huuliltaan.

Hermostuneenoloinen Oksanen kauhoi tuon tuostakin kampaustaan.

Välillä vaikutti siltä, että flyygelin ääressä istunut luottomuusikko Pedro Hietanen hakkasi tahtia ja voimaa instrumentistaan.

Kokonaisuudesta jäi raakileen jälkimaku. Kaikki ei mennyt niin kuin Strömsössä.

Yllätyksetön ja voimaton

Rakasta minut vahvaksi on kirjailija Aino Suholan esikoisteos, josta on tullut bestseller lukijoiden keskuudessa. Totuttuihin muotteihin taipumattomasta sanataiteilijan kirjasta on otettu Suomen oloissa arvostettavat 14 painosta. Kirja on käännetty myös italiaksi.

Uudessa Oksasen esityksessä on Suholan tekstejä Rakasta minut vahvaksi -kirjan lisäksi Jos ois joku, vaikka Jumala -teoksesta sekä hänen puheistaan, lehtijutuista sekä pöytälaatikosta. Tekstiosuus on selkeällä punaisella langalla koottu.

Ensi-iltayleisö reagoi naurunpyrskähdyksin ja väliaplodein ironisiin ja pisteliäisiin Suholan oivalluksiin.

Varsin suuressa osassa kudelmassa olivat laulut. Oksasen tunnetusti persoonallisen matala ääni on tullut entistäkin matalammaksi. Musikaaleissa takavuosina loistanut laulava näyttelijä on menettänyt äänensä puhuttelevan hohdon.

Laulukavalkadista ei tällä kertaa nouse varsinaisia helmiä.

Ensimmäinen puoliaika jäi latteaksi. Toisella puoliajalla oli pari kohtaa, joissa oli potkua.

Suholan tekstit pitää elää tosiksi

Esitys kuin esitys lunastaa oikeutuksensa, kun sen sanoma ja sisältö ovat totta.

Aino Suhola on tunnettu teksteistään, joissa hän neron sanankäyttäjän miekalla nostaa niin yhteiskunnan kuin yksilönkin ongelmia päivänvaloon.

Tekstien tulkitsemisen haaste perustuukin siihen, että esittäjä pystyy heittäytymisellään vakuuttamaan yleisönsä.

Suomalaiset ovat moittineet jo kyllästymiseen asti evankelis-luterilaisen kirkon pappeja löperöistä puheista ja saarnoista. Kun puhutaan armollisuudesta, auttamisesta, kanssaihmisten huomioon ottamisesta ja jakamisesta, suutarin lapsella olisi oltava kengät eli niin pappien kuin esiintyvien taiteilijoidenkin on tarkoitettava, mitä ilmoille päästävät.

Suholan tekstien perusideana on sama ajatus kuin ensimmäisessä joulussa. Vapahtaja syntyi maallisesti köyhissä ja vaatimattomissa oloissa. Jeesus varttui viisaudessa saarnaten vapautuksen evankeliumia. Vähän on riittävästi.

Aleksanterin teatterin tsaarilliset koristeetkin kyllä unohtuisivat, jos näyttämöllä olisi sen 2000 vuoden takaisen luolatallin ja eläinten syöttökaukalon kaltaisen todellisuuden realisoivia asioita. Timanttikorvakorut ja boutiquevaatteet eivät oikein istu samaan kuvaelmaan eikä ajatusmaailmaan pienuutta ja nöyryyttä halajavien vaateiden kanssa.

Samalla kaavalla kuin edellisetkin

Ritva Oksanen ja Pedro Hietanen ovat kiertäneet Suomea ansiokkaasti nyt ensi-iltansa saaneen Rakasta minut vahvaksi -esityksen kaltaisten teosten kanssa.

Esimerkiksi Musta morsian tai Älä jätä sinua yksin ovat koonneet suuret yleisöt pitkin maakuntia.

Vaikka ihmiset haluavat kuulla kerta toisensa jälkeen rakastamansa jutut ja laulu, on esiintyvän taiteilijan pidettävä rimansa niin korkealla, ettei yleisö pääse tylsistymään.

Odotukseni olivat hyvin suuret Rakasta minut vahvaksi -kudelmaa kohtaan, mutta ne eivät tällä kertaa täyttyneet.

Niinhän se on, että ”elämä pettää ja ystävä jättää”, kun elämä on rakennettu heikolle perustalle kuten korttitalo. ”Elämä pettää ja ystävä jättää” jäivät korviini tinnittämään.

MATTI PULKKINEN