Panu Raipia nostaa Joulu 39 -teoksellaan talvisodan tapahtumat 80 vuoden takaa nykypäivään

105 päivää kestäneen talvisodan syttymisestä on 30. marraskuuta 80 vuotta. Tampereen Komediateatterin teatterinjohtaja Panu Raipia tietää kansalaisten niin koti- kuin sotarintamallakin ammentaneen tulevaisuudenuskonsa hengellisyydestä ja isänmaallisuudesta. Teatterimiehen kirjoittama draamallinen kirkkokonsertti Joulu 39 saakin sisältönsä autenttisesta kirjeenvaihdosta, sodan kauhut eläneiden henkilöiden haastatteluista sekä arkistolähteistä.

Teatterinjohtaja Panu Raipia sanoo Joulu 39 -esityksen olevan kunnianosoitus sotaveteraaneille ja kaikille aikalaisiamme edeltäneille sukupolville.

Parhaillaan Pirkanmaan kirkoissa kiertävä draamallinen kirkkokonsertti saa katsojiensa ja kuulijoidensa tunnesalvat auki. Tekijät keräävät yleisöpalautetta teoksen hoitavuudesta.

– Sisältö liikuttaa myös meitä esittäjiä. Vaikka ammattilaisten pitäisi pystyä lukitsemaan tunteensa, se ei aina onnistu.

Raipia korostaa sanoman ja sisällön korostavan hengellisyyttä ja isänmaallisuutta.

– Maija-Leena-äitini oli kahdeksanvuotias, kun talvisota syttyi. Hänen pienenä lapsena koteloimansa kokemukset ovat koskettaneet syvästi minua.

Maija-Leena Raipia kertoo kantaneensa koko pitkän ikänsä sodan hänen mieleensä ja muistiinsa raapimia haavoja. Hän sanoo edelleenkin ahdistuvansa hälytyssireenien ulvonnasta. Muistissa ovat kiiruhtamiset sirpale- ja pommisuojiin, sillä Tampere oli yksi pommituksien kohteeksi joutuneista kaupungeista. Sotatoimet ja vihamielisyys ovat johtaneet myös siihen, ettei Raipia ole halunnut matkustaa itänaapuriin.

Posti kulki yllättävän hyvin koti- ja sotarintamien välillä. Monilla suvuilla onkin korvaamattoman arvokkaita aarteita täydellisinä säilytetyissä kirjeiden vaihdoissa.

– Sain ystäväperheeltä luettavakseni autenttisen kirjeenvaihdon, jossa tuhansin sitein toisiinsa rakastuneet neito ja nuorukainen kertovat kuulumisiaan sekä kuvailevat tuntojaan. Jokaisessa kirjeessä on läsnä luja tulevaisuudenusko, joka kumpuaa rukouksista ja siunauksen toivotuksista. Isänmaallisuus on käsin kosketeltava. Sen hyväksi on toimittu niin kotirintamalla kuin sotatoimialueillakin.

– Olen tutustunut arkistoihin. Erityisesti minua on koskettanut presidentti Kyösti Kallion puhe vuoden 1939 itsenäisyyspäivänä. Päämiehen sanoma on liikuttava: ”Näyttää siltä kuin tuo mahtava suurvalta haluaisi riistää meiltä tunnustamansa itsenäisyyden ja sen mukana kaiken, mikä meille on pyhää ja kallista. Mutta onneksi Suomen kansan kaikki kerrokset ymmärtävät, mistä on kysymys.”

Virret tärkeässä osassa

50 vuoden paremmalle puolelle ehtinyt Panu Raipia on kiitollinen opinahjoilleen, että niissä opeteltiin ja veisattiin kansallisaarteisiimme kuuluvat juurevat virret.

Raipia on tunnistanut eri aineistoista, miten muun muassa Mä silmät luon ylös taivaaseen, Siunaa ja varjele meitä, Jumala ompi linnamme, Enkeli taivaan ja Maa on niin kaunis olivat sota-aikana ihmisiä voimauttavia teoksia.

Orivedellä kirkkoherrana ollut Jalmari Aarnio jätti perinnökseen kirjoittamansa Talvisota-runon. Raipia kuuli riimityksen pari kertaa, ja sen sanoma jäi itämään hänen ajatuksiinsa.

– Usko tai älä, veisaamme Enkeli taivaan, saimmehan parhaan lahjan suruun ja vaivaan…

Runo avaa Raipialle itsenäisyytemme syvimmän olemuksen.

Joulu 39:ssä yleisö yhtyy muutaman kerran virsiin. Raipian mielestä yhteislaulu kuvaa kansamme yhteishenkeä, joka ilmenee parhaalla tavalla nimenomaan kriisien aikana.

105 päivän sota paketoitavissa

Talvisotaa käytiin 105 päivän ajan.

Panu Raipia sanoo, että talvisodan tapahtumien ja tunnelmien paketoiminen esitykseksi on luontevaa, koska aikajana on konkreettisesti hahmoteltavissa.

Käsikirjoituksen tehnyt Raipia korostaa, ettei hän ole sotahistorioitsija. Tästä johtuen hänen lähestymis- tai käsittelytapansa ei ole sotilaallinen.

– Olen halunnut nostaa esille ihmiset, jotka elävät kriisiaikaa todeksi siviilissä ja sotatoimialueella. Ihmiskuvaus suo mahdollisuuden romanttisuudenkin kuvaamiseen, vaikka ihmiset kuvasivat kirjeissä aivan tavallisia arjen tapahtumia ja kuulumisia. Rintamalta tulleissa kirjeissä ei ollut tietoja sijaintipaikoista.

– Niin kotijoukot kuin naiset ja miehet rintamalla rauhoittelivat toisiaan. Useat kirjeet päättyivät ”Toivottavasti tavataan vielä tässä maailmassa”.

Raipia kiittelee kirjeiden sisällökkyyttä. Niistä saa hyvin käsityksen tunnelmista ja olosuhteista. Sotilaat käsittelivät henkilökohtaisia tuntojaan ja pieniä askareitaan, koska sotatoimista heidän oli oltava vaiti. Pakkanen muine talvisine olosuhteineen tulee tarkasti kuvatuiksi. Samoin se, miten viholliset lähettivät paketteja eli pommeja suomalaisten selkään.

– Talvisodan ihme tunnetaan läpi maailman. Ihmetellään, miten Suomen vähäväkinen kansa pystyi laittamaan kampoihin monin kerroin itseään vahvemmalle mahdille.

”Sotaakin on pystyttävä käsittelemään”

Taiteen voiman tietävä Panu Raipia pitää tärkeänä, että suomalaiset käsittelevät muun muassa teatterin keinoin eri sotien kansakuntaamme jättämiä jälkiä.

– Meidän on pystyttävä niin yksilöllisesti kuin kollektiivisesti käsittelemään kaikkia inhimillisessä elämässä olevia asioita. Kaikki ymmärrämme juuri sodan olevan jotakin niin kamalaa, ettemme tahdo joutuvamme enää milloinkaan sen kouriin.

Raipia muistaa tarkasti 1990-luvun loppupuolen Belgradin sotatoimet. Hänen oli määrä mennä sinne ystävänsä bestmaniksi. Ajatus sotatoimialueelle vapaaehtoisesti menosta sai Raipian äidin toppuuttelemaan matkaa.

– Tuossa asiayhteydessä oivalsin konkreettisesti sodan eläneen äitini sotakokemusten syvyyden. Reissu jäi tekemättä, sillä Finnair keskeytti lentonsa Belgradiin.

– Äitini on kertonut minulle, miten hänen isovanhempansa pidättäytyivät puhumasta sodasta. He johdattelivat ajatuksia toisenlaisiin maailmoihin. Vaikka sodasta ei puhuttu suoraan, esimerkiksi äitini oli aistinut vaaran, pelon sekä epävarmuuden.

Sanoma konkretisoituu kirkoissa

Petra Karjalainen (äiti), Aku Sajakorpi (isä), Enni Leino (Maija) ja Panu Raipia esittävät Joulu 39:ää Pirkanmaan kirkoissa.

Raipian mielestä juuri kirkot tuovat esitykseen sen hengellisen ilmapiirin, joka suomalaisia kannatteli myös talvisodan aikana.

– Henkilökohtaisesti hengellisyydestä ja isänmaallisuudesta on tullut sitä merkityksellisimpiä asioita, mitä vanhemmaksi olen tullut. Globalisaation ansiosta maailma on pienentynyt meidän aikanamme esimerkiksi talvisodan aikaan eläneiden sukupolvien elämänpiiriin verrattuna. Matkustamismahdollisuuksien laajeneminen antaa pohjaa maailmanlaajuisen rauhan tavoittelulle.

– Itsenäinen Suomi on kristallinkirkas asia.

MATTI PULKKINEN