Piispa Matti Repo Marian ilmestymispäivän saarnassa: ”Nyt pitää vain sopeutua tilanteeseen ja nähdä, mikä on oma vastuuni”

Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo saarnasi Marian ilmestymispäivänä Tampereen tuomiokirkossa ja sanankuulijat seurasivat oppipuhetta muun muassa Aamulehden suoran lähetyksen kautta. Repo keskittyi saarnassaan käsittelemään koronapandemiaa, maahamme julistettua poikkeustilaa sekä kirkon tehtävää kriisissä. Saarnaaja löysi yhteistä Marian ilmestymispäivän evankeliumista ja koronaviruksen koettelemasta maailmasta. – Kaiken keskellä nähdään, että elämä jatkuu, piispa lohdutti. 

Piispa Matti Repo sanoi, että vuoden 2020 kevättalvi jää historiaan ajankohtana, jolloin kirkkojen ovet olivat suljettuina sanankuulijoilta ja jumalanpalvelusvierailta.

– Linjoille kokoontunut seurakunta, Repo osoitti tervehdyksensä eri välineiden kautta jumalanpalvelusta seuranneille ihmisille.

– Näinä poikkeavina aikoina voi jumalanpalvelukseenkin tulla vain virtuaalisesti, mutta älköön se vähentäkö yhteenkuulumistamme. Älköön se heikentäkö uskoa tai vaientako rukousta. Älköön myöskään koko maailmaa vaivaava koronaviruksen pandemia lamauttako luottamusta Jumalaan. Älköön se vapauttako meitä ihmisiä omasta vastuullisesta käyttäytymisestämme, piispa toivoi.

”Nyt se kaikki on yhtäkkiä rajattua”

Piispa Matti Repo kuvasi tilanteen muuttuneen nopeasti niin Suomessa kuin naapurimaissa.

– Vielä reilu viikko sitten elämä kulki meille koko lailla tuttua reittiä, arki oli samanlaista töissä, koulussa, kaupassa ja kylässä käyntiä kuin ennenkin. Nyt se kaikki on yhtäkkiä rajattua. Arkiset asiat on järjestettävä ihan uudella tavalla, hän totesi.

Piispan mukaan muutos on ollut niin nopea, että sitä on vaikea käsittää ja uskoa.

– Tilanne muuttuu jatkuvasti. Tunti tunnilta tulee uusia katsauksia. Epidemian huippu on vasta edessä, ja viranomaisten asettamat määräykset voivat vielä kiristyä, saarnaaja arvioi.

”Kyseessä on vakava asia”

-Nopean muutoksen edessä monen on vaikea nähdä, että kyseessä on vakava asia, piispa Matti Repo herätteli.

– Enhän tunne itsessäni mitään oireita, tuskin voin siis tautia saadakaan, tuntuu moni ajattelevan, piispa havahdutti.

– Koska virus on näkymätön vihollinen, sitä ei oikein ymmärrä väistellä; miten se nyt minuun osuisi, olenhan terve ja tarkkaavainen, hän sanoi.

Repo arveli, että mitä pidemmälle pandemia etenee, sitä syvemmäksi kasvavat myös yhtäältä turhautumisen ja toisaalta turvattomuuden tunne.

– Päivät vaihtuvat viikoiksi, ja on vain pysyteltävä pienissä ympyröissä. Kotona alkavat seinät ahdistaa, lasten energia vaatii purkautumista, puolisoiden pitäisi päästä tuulettumaan, töissä olisi hommia hoidettavana. Paineita on päästä piinasta viihteelle. Mutta pidätellä vain täytyy, hän totesi.

– Samalla myös huoli kasvaa: miten pitkäksi tämä venyy? Kauanko ruoat ja rahat riittävät? Keihin kaikkiin vakava sairaus iskee? Kuinka moni tuttavani joutuu sen lyömäksi? Miten käy lasteni, miten vanhempieni? Miten minun käy? Mitä voin edes tehdä tässä tilanteessa? saarnaaja kyseli.

Repo vastasi, että noudattamalla annettuja ohjeita.

– Voin vain toimia, kuten viranomaiset hyvää tarkoittaen ovat elämän suojelemiseksi neuvoksi antaneet, hän kehotti.

– Voin pitää huolta itsestäni ja muista. Voin pysytellä siellä, mikä on minun paikakseni säädetty. Voin puhelimella ja tietokoneella hoitaa asioita ja yhteyksiä. Voin soittaa ja kertoa, että minulla on kaikki hyvin, entä sinulla. Voin pujahtaa kauppaan ja hakea sieltä omani ja toisten tarvikkeet. Voin ymmärtää, että olemme tässä liemessä yhdessä ja että selviämme siitä vain yhdessä.

”Nyt tarvitaan luottamusta tulevaisuuteen”

Piispa Matti Repo lohdutti, että kaiken keskellä nähdään, että elämä jatkuu.

– Muutoksia tulee, mutta kodit, koulut ja muut paikat pyörivät, koska yhteiskunta toimii, hän konkretisoi.

– Mutta yhteiskunta toimii vain siinä määrin, kun näemme sen koostuvan tehtävänsä hoitavista osista. Erilaisista toimijoista, viranomaisista, yrityksistä ja yhteisöistä; ja viime kädessä vastuullisista yksilöistä. Sellaisista kuin kuka tahansa kansalainen. Nyt pitää vain sopeutua tilanteeseen ja nähdä, mikä on oma vastuuni, mikä on oma paikkani, mikä on minun tehtäväni, miten minä autan omia lähimpiäni ja koko yhteisöäni menemään eteenpäin. Sillä nyt tarvitaan luottamusta tulevaisuuteen. Tarvitaan luottamusta Jumalaan, joka on ennenkin kuljettanut kansoja läpi vaikeiden aikojen, piispa tarkensi.

”On tärkeää, että rukous ja Jumalan sanan julistaminen jatkuvat”

Matti Repo vakuutti kirkon jatkavan elämäänsä ja hoitavan tehtäväänsä.

– Täällä jatketaan jumalanpalveluksia, vaikka seurakunta ei pääse paikalle. Kirkolliset toimitukset, kasteet, vihkimiset ja hautaamiset hoidetaan, vaikka seurakunta täytyy rajata aivan lähimpiin.

Piispa korosti, että rukouksen ja Jumalan sanan julistamisen on tärkeää jatkua.

– Ne ovat Kristuksen kirkon tehtäviä, hän teroitti.

Repo muistutti, että kodeissa voi yhtyä niihin rukouksiin, joita kirkossa lausutaan, ja voi myös lähettää esirukouspyyntöjä vaikka sähköpostitse.

Marian ilmestymispäivän sanoman yhtymäkohta kriisiaikaamme

Piispan mielestä Marian ilmestymispäivän teksteissä on samankaltaista epäilyksen ja luottamuksen jännitystä kuin koronapandemian päivissä.

– Tämän pyhäpäivän sanomassa ollaan keskellä epätietoisuutta ja silti nähdään , että eteenpäin ollaan menossa, kohti jotain suurta, Matti Repo avasi.

Hänen mukaansa hämmennykseen ja tietämättömyyteen on kätkettynä toivon siemen.

– Marian ilmestymispäivää vietetään yhdeksän kuukautta ennen joulua. Odotus alkaa. Tänään on päivä, jolloin ihmetellään uskontunnustuksen merkillistä lausetta: ”sikisi Pyhästä Hengestä”. Jouluna sitä jatketaan: ”syntyi neitsyt Mariasta”. Siksi tähän päivään kuuluu erityisellä tavalla luottamus tulevaisuuteen tuntemattoman, käsittämättömän ja inhimillisesti ymmärtämättömyyden edessä. Ollaan sen mysteerin ääressä, jossa Jumala itse sitoutuu tähän ihmisten heikkoon ja epätietoiseen maailmaan, tähän raihnaiseen, sairauksien, vaarojen ja kuolevaisuuden maailmaan. Jumala lähettää Poikansa tulemaan ihmiseksi, sikiämään neitsyen kohdussa.

– Päivän evankeliumissa Maria tekee jotain sellaista, mikä juuri nyt on meiltä kielletty. Maria uskaltautuu matkalle. Maria lähtee tapaamaan sukulaistaan. Kumpikin on samassa tilassa, odottaa lasta. Meillä on poikkeusolot, mutta Maria ja Elisabet ovat kumpikin poikkeustilassa. Jotain uutta on heille tulossa, jotain, mitä kumpikaan heistä ei ole voinut itsensä eikä oman lapsensa osaksi ennakoida. Vielä ei tiedetä, että Elisabetin kohdussa kasvaa tuleva Johannes Kastaja ja Marian kohdussa Jeesus, maailman Vapahtaja, Repo saarnasi.

MATTI PULKKINEN