ENSI-ILTA: Lentävä matto kruunaa Tampereen Komediateatterin satunäytelmän

Arabialainen satukokoelma on kiehtonut maailmaa jo 900-luvulta lähtien. Tampereen Komediateatteri tarttuu vuonna 2020 omintakeisin ottein Tuhannen ja yhden yön tarinoiden kirkkaimpaan helmeen, Aladdin ja taikalamppu -tarinaan. Tekijät lupailevat jännittävää, yllätyksellistä ja perinteisestä poikkeavaa toteutusta. Esityksessä selviää, miten lentävä matto kohoaa mystisesti ilmoihin. Ensi-ilta on maanantaina 29. kesäkuuta.

Tunnelma Aladdin ja taikalamppu -satunäytelmän harjoituksissa on tiivis ja innostunut.

Näyttelijäkaarti Antti Heinonen, Janika Peltola, Saara Pohjoismäki, Onni Reilin, Pauliina Eilola ja Roope Kuusisto ovat lukeneet Tuhannen ja yhden yön tarinoiden maailmankuuluisimman tarinan Aladdinista ja taikalampusta niin perusteellisesti, että se menee heiltä kuin vettä vain.

Ohjaaja Panu Raipian johtama koko työryhmä ohjaajaa, puvustajaa, lavastajaa, valaisijaa ja ääniammattilaista myöten tuntee hyvin vuonna 1992 ilmestyneen Disneyn animaatioelokuvan Alladin, mutta tamperelaistekijät eivät kopioi eivätkä teippaa ja liimaa omaa toteutustaan koko maailmaa syleilevällä amerikkalaistuotoksella.

Raipia ja koko kuoro puhkuvat intoa, kun he saavat tarjota yleisöilleen täysin uudenlaista tulkintaa vuosituhantisesta kertomuksesta.

– Tuhannen ja yhden yön tarinat -satukokoelma kestää aikaa; se on iätön. Onhan teoksen juuret niinkin kaukana kuin 900-luvulla, jolloin ensimmäinen versio kokoelmasta syntyi. Nykymuotoinen laitos sai muotonsa Egyptissä 1300-1400-luvuilla. Sadut yhdeksi niteeksi koonnut henkilö on jäänyt historian hämärään, mutta sadut elävät ja voivat hyvin. Euroopassakin arabialaiset sadut ovat olleet 1700-luvulta lähtien, Raipia taustoittaa.

”Nyt tehdään komediallinen satunäytelmä”

Ohjaaja Panu Raipia jakaa harjoituksessa askelmerkit ja pyytää roolihenkilöitä esittämään pari maukasta kohtausta, jotta toimittaja pääsee kärryille siitä, mitä Tampereen Komediateatterin näyttämöllä pian nähdään.

Lavastuksen toteuttanut Oskari Löytönen johdattaa katsojat täydelliseen satumaailmaan, jolla ei ole tarkkaa osoitetta maapalolla. Lavasteet synnyttävät katsojassa mielikuvan, että salissa ollaan tekemisisissä mysteerin kanssa.

Kaisa Savolainen on pukenut roolihenkilöt. Pukijan ratkaisut ovatkin tärkeässä asemassa, kun yleisvaikutelman on oltava sulavaa utopiaa. Savolaisen luomukset ovat muodoiltaan runsaita ja värimaailmaltaan riemunkirjavia.

Olen vedellyt isolla siveltimellä. Puvuissa on tunnistettavasti sarjakuvamaisuutta. Asusteet tekevät hahmoista selkeästi tunnistettavia, Savolainen sanoo.

Raipia korostaa, ettei Aladdin ja Taikalamppu -stooria ole vieläkään koluttu loppuun. Ohjaaja kiittelee Christian Lindroosin tekstiä taipuisaksi ja herkulliseksi.

Näyttelijät vakuuttavat yhteen ääneen, että tarjolla on vatsanpohjassa asti tuntuvaa jännitystä. Sen virittäminen on ammatillisesti haastavaa mutta huippupalkitsevaa.

– Esitystä kantava jänne rakentuu lukuisista juonin yllätyksellisistä, arvaamattomista juonteiden käänteistä. Repliikit ovat napakkaakin napakampaa sanailua. Satu saa siivet. Siksi tarinasta kuulu matto sinkoaa lentoon Tampereen Komediateatterissakin, esittäjät puhkuvat intoa.

Lapsille ja aikuisille

Panu Raipia teroittaa, että nyt Aladdin ja taikalamppu -komediaa tehdään kaikenikäisille – myös aikuisille.

Raipia palaa kertomuksen tekstin rikkauteen. Juuri sanailusta muodostuu aikuisia koukuttava elementti, sisältö.

– Luulen, että koronapandemian piinaama aika suorastaan janoaa sadun hohtoista maailmaa. Aladdin ja taikalamppu -tarinaa seuratessa ulkopuolinen maailma jää taka-alalle. Itämaalainen mauste tehoaa ja tepsii, hän miettii.

Aladdin ja taikalamppu valmistetaan koko perheen näytelmäksi.

Näyttelijät löytävät uutta kulmaa

Satukärpänen on puraissut niin Antti Heinosta, Janika Peltolaa, Saara Pohjoismäkeä, Onni Reilinia, Pauliina Eilolaa kuin Roope Kuusistoakin.

Saara Pohjoismäki on loimuavissa liekeissä, kun hän avaa osaansa taikalampun henkenä.

– Minulla on hyvin fyysinen rooli. Siinä on vahvaa koreografiaa. Tanssi antaa muotokielen ja näkyvyyden lampun hengelle, Pohjoismäki pohtii.

Panu Raipia on tehnyt harkitun ja tietoisen ratkaisun, kun hän turvautuu lampunhengen esittäjässä herkkään naiseen eikä totuttuun suurikokoiseen mieheen.

Velhon roolissa nähdään Onni Reilin. Hän edustaa vastavoimaa, joka halajaa taikalamppua.

– Olen iso liero. Näyttämöllä olen kovin itsenäinen mutta samalla yksinäinen. Juuri minulla ei ole tukijoukkoja. Tämä asetelma haastaa, ja juuri se on roolini juju, Reilin selostaa.

– Pahis on pahis! Tämän teen kaikille selväksi, Reilin lisää.

Roope Kuusisto pukeutuu sulttaanin mahtaviin asusteisiin.

– Näyttämöasetelmassa olen kaiken yläpuolella. Olen todella iso, iso hallitsija, Kuusisto luonnehtii pestiään.

Kuusisto painottaa, ettei hänen kuitenkaan tarvitse korostaa näyttelemisessään valtaansa ja mahtiasemaansa. Hänen mukaansa muut roolihenkilöt pitävät siitä huolen, että hallitsija on lujasti kivijalustallaan.

Kuusisto sanoo viihtyvänsä sulttaanisessa kostyymissään.

Janika Peltola sulostuttaa prinsessana, sadunhohtoisena sellaisena.

– Jokaisessa todellisessa sadussa on prinsessa. Ja prinsessa on hyvis. Tehtävänäni on vaalia rakkautta. Prinsessan on oltava naiivi ja sinisilmäinen. Luotan hyvään ja haluan työntää pahan pois, Peltola luonnehtii.

Näyttelijät korostavat, etteivät he tee opetusnäytelmää.

MATTI PULKKINEN