NELJÄ TÄHTEÄ: Iltasadulle Tampereen Komediateatterin Aladdin ja taikalamppu -näytelmään

Aladdin ja taikalamppu -näytelmä sopii niin lapsille kuin aikuisillekin iltasaduksi. Tampereen Komediateatterin toteutus tuhat vuotta vanhasta arabialaisesta sepitteestä on todellisen rajat ylittävä ja mielikuvitukseen vetoava kertomus. Satunäytelmästä jää vahva ja viipyilevä jälkimaku. Roolihenkilöt huokuvat esittämisen iloa. Työryhmä ansaitsee rutistuksestaan neljä kirkasta tähteä.

Lapsiyleisö on pettämätön. Keskiviikkoillan näytöksessä olleet pienet katsojat nauroivat ja hihkuivat riemusta. Tämä todistaa, että Tampereen Komediateatteri on onnistunut paitsi näytelmävalinnassaan myös sen toteuttamisessa.

Tampereen Komediateatteri on asettanut riman kunnioitettavan korkealle, kun se on työstänyt Aladdin ja taikalamppu -esitystä. Huomionarvoista on se, että esitys ponnistaa turvallisesti riman yli. Rima ei tipu eikä jää epävarmasti väpättämään.

Kaikki klassikkosatujen aarrearkkuun kurkistaneet tietävät, että maailmanjätti Disney on tehnyt kansainvälisesti kohauttaneen ja hurmanneen animaatioelokuvan Aladdin ja taikalamppu -sadusta. Tampereen Komediateatteri ei ole kopioinut Disneytä vaan on rohjennut tehdä arvostettavan persoonallisen ja omannäköisen version tuttuakin tutummasta ikivihreästä.

Ohjaaja Panu Raipialla on ollut vahva tatsi, kun hän on ohjannut Aladdin ja taikalamppu -satua Tampereen Komediateatterin päänäyttämölle. Raipia on ollut tuotteliaana ideanikkarina, joten lopputulos tarjoaa meheviä yllätyksiä.

Christian Lindroosin dramatisointi tarjoaa kunnolliset eväät kelpoteatterin tekemiselle.

Hannu Mäkelä on armoitettu sanansäilän käyttäjä, mikä näkyy tekstin suomennoksessa. Näyttelijät vastaavat siitä, että kieli kukoistaa itse esityksessä.

Tarinasta silmiinpistävästi innostuneet näyttelijät

Roolitus on täysi nappi.

Nimiroolin Aladdina tekevä Antti Heinonen välittää uskottavasti ja kannustavasti kasvamiseen liittyvät vaikeudet. Tämä onkin hyvän sadun perinteinen tunnusmerkki. Opetus on, ja oppi menee perille. Heinosen lavapersoonassa on nuorukaisen viatonta sinisilmäisyyttä ja tervettä uteliaisuutta. Hän hyppää keskiluokkaisen perheen kersan tossuista tyylikkäästi kuninkaalliseen atmosfääriin.

Ennakko-odotukseni kohdistuivat Saara Pohjoismäkeen, jonka harteilla on Hengen osa. Pohjoismäen työskentelyä seuratessa unohtaa nopeasti, että yleensä lampun henkenä pullistelee pullaposkinen ja makkaravatsainen jättiläinen. Pohjoismäen todella taidokas liikekieli ja kehollinen ilmaisu kantavat koko näytelmän ajan. Pohjoismäki kiertää kaukaa maneerien karikot; nuori kyky työskentelee leiskuvan intuitionsa varassa. Hän kerää huomion niin tähtisilmäiseltä vesalta kuin kultakutriselta ikäihmiseltä.

Aladdinin äidin osassa oleva Pauliina Eilola on sirpakka ja teräväkielinen kasvattaja. Sana kuuluu, ja sormi osoittaa.

Janika Peltola edustaa prinsessa Bedrulbudurina 2020-luvun älykästä ja oma-aloitteista kuninkaallista neitokaista. Hän pyörähtelee missimäisesti näyttämöllä ja on hyvin uskottavasti rakastunut hyvätapaiseen Aladdiniin.

Roope Kuusisto! Minkä sulttaanin jokin itämainen ja sadunhohtoinen valtakunta vatsakkaasta ja hepeneissä viihtyvästä keikarista saisikaan!

Onni Reilin on Velhona todellinen ihmeidentekijä. Reilinin vastuulla on nimenomaan jännitystä hersyvien tilanteiden virittäminen. Hän onnistuu.

Tampereen Komediateatterin Aladdin ja taikalamppu on nerokkaasti tässäkin ajassa, vaikkakin toteutus täyttää sataprosenttisesti ajattomuuden ja paikattomuuden kriteerit. Rakastettu satu taipuu mihin tahansa aikaan ja paikkaan. 2020-luku pompahtaa kekseliäästi monissa repliikeissä.

Oskari Löytönen on selvästi innostunut lavastushaasteestaan. Lavasteet ovat hurmaavan sadunomaisia. Lavasteiden ansiosta koko näyttämö on tehokkaassa käytössä. Siirtymiset juonen edetessä toteutuvat huljakasti. Esimerkiksi sulttaanin valtaisuinsali on kelpo esimerkki lavastajan mukiinmenevistä ratkaisuista.

Ääni- ja valomaailma on tehty hyvällä maulla ilman ylilyöntejä. Janne Pärnäsen äänet ja Jonna Rautalan valot ovat niin harkittuja, ettei yhdenkään äidin tai isän tarvitse pelätä niiden ahdistavan tai säikyttävän pienimpiä katsojia.

Satunäytelmässä jos missä pukusuunnittelu ja -toteutus on tärkeässä osassa. Kaisa Savolaisen puvustus on ammattilaisen tarkasti harkitsema.

Itämainen lamppu on tämän näytelmän keskiössä. Onneksi lampulla on näköä, kokoa ja ikää. Tarpeisto on löytänyt juuri sellaisen esineen, jota jokainen haluaisi hipelöidä ja saada taianomaisuuden pilkahtamaan esille.

Ohi kiitävä hetki sadun maailmassa

Tämä Aladdin ja taikalamppu -versio tarjoaa aikuisellekin mahdollisuuden uskoa edes pienen tuokion satuun.

Satunäytelmässä kuvataan kauniisti erilaisten ihmisten elämää. Siinä tehdään utopistisia matkoja. Tarjolla on heikomman taistelua vahvempaa vastaan.

Näytelmässä on huikea loppunostatus.

Nyt kun Tampereen Komediateatteri on saanut Tuhannen ja yhden yön tarinoiden pään auki, sen kannattaa viljellä niiden runsautta ohjelmistossaan.

MATTI PULKKINEN