Pirkanmaa

MAANVILJELIJÄT: Jokainen kevät herättää suuren toiveen viljanviljelyssä, kaurabuumi ei näy maanviljelijän tilipussissa

MAANVILJELIJÄT: Jokainen kevät herättää suuren toiveen viljanviljelyssä, kaurabuumi ei näy maanviljelijän tilipussissa

Akaalainen Jani Hevonoja tarkastaa näinä päivinä, missä kunnossa tilan pellot ovat talven jäljiltä.
Akaalainen Jani Hevonoja tarkastaa näinä päivinä, missä kunnossa tilan pellot ovat talven jäljiltä.

Pirkanmaalaiset maanviljelijät korostavat, että jokainen kevät voimistaa heidän maauskoaan. Uusi viljelykausi käynnistyy kerta toisensa jälkeen suuren toivon vallassa. Neljä viime kesää ovat tuottaneet joko kuivuuden tai liian kosteuden takia pettymyksen sadon suhteen. Maakunnan eri puolilla ollaan täydessä valmiudessa toukotöihin. Viljelijät odottavat, että kotimaisen viljan arvostus alkaisi näkyä sen tuottajahinnassa.

Akaalainen maanviljelijä Jani Hevonoja kiittelee kevään etenemistä, peltojen vapautumista lumivaipasta.

– Kylvin viime syksynä syysvehnää. Pian näen, miten se on talvehtinut. Myös mahdolliset eläinten aiheuttamat vahingot paljastuvat. Pellot on käytävä tarkasti läpi, Hevonoja sanoo.

Hevonoja odottelee nyt kunnollisia vesisateita ja lämpötilan tasaantumista. Niiden turvin routa sulaa ja maa herää henkiin.

– Lämpimät vesisateet olisivat nyt parasta pelloille. Yöpakkasia en kaipaa, hän kiteyttää.

Hevonoja nostaa esille maanviljelijän ajatukset, joissa voimakas toive valtaa mielen jokaisen satokauden alkumetreillä.

– Viljanviljelyn kannattavuus on huventunut jo vuosikaudet sitten. Viljelijän on laskettava panostukset entistäkin tarkemmin. Turhat riskit on minimoitava. Maanviljelijät soisivat, että heidän ammattiinsa tulisi pitkäjänteisyyttä, vakautta sekä ennustettavuutta. Nyt ollaan todellisuudessa, jossa katsotaan vain vuosi kerrallaan eteenpäin, Hevonoja suree.

Hevonoja viljelee syysvehnän lisäksi kauraa, ohraa sekä uutena kuminaa. Hän kasvattaa myös heinää myyntiin.

– Kumina on hyvin mielenkiintoinen kasvilaji. Se on varsin vaikea kasvatettava, hän kuvailee.

Akaalaisviljelijän toiveet pirkanmaalaisille ovat ”ostakaa lähellä tuotettua ruokaa”.

Lempääläinen maanviljelijä Markku Mikkola haluaa virittää vakavan keskustelujen peltojen tulevaisuudesta. Suomessa eletään arkea, jossa maatilojen määrä vähenee rajulla vauhdilla. Hyvät pellot ovat vaarassa. (Kuva: Marja Eskola)
Lempääläinen maanviljelijä Markku Mikkola haluaa virittää vakavan keskustelujen peltojen tulevaisuudesta. Suomessa eletään arkea, jossa maatilojen määrä vähenee rajulla vauhdilla. Hyvät pellot ovat vaarassa. (Kuva: Marja Eskola)

Viljelijä saa prosentin leivän hinnasta

Lempääläinen maanviljelijä Markku Mikkola kysyy, paljonko alkutuottaja saa ruisleivän hinnasta. Hänen mukaansa suuri yleisö ajattelee, että leipä on maassamme kallista siksi, että viljelijä kahmaisee loppuhinnasta suuren osan.

– Todellisuudessa viljelijän osuus on vain yhden prosentin verran, hän valistaa.

Pitkän uran maanviljelijänä tehnyt Mikkola on kiitollinen, ettei hänen tai kollegoidensa maausko ja tulevaisuuden toivo ole horjunut, vaikka viime vuodet ovat olleet varsin vaikeita viljelijöille.

– Kun kevätaurinko paistaa korkealla, maanviljelijällä on kova polte päästä peltotöihin. Siinä myönteisessä vimmassa unohtuu edellisen satokauden epäonnistumiset, hän ihastelee.

Mikkolan pelloilla kasvaa syysruista ja -vehnää. Hän kokeilee ensimmäistä kertaa syysohraa.  Lisäksi hän viljelee ohraa, kauraa sekä vehnää.

– Mietintämyssyssäni on härkäpavun kohtalo, laitanko sitä lainkaan maahan, Mikkola puntaroi.

– Niin Suomessa kuin muuallakin maailmassa eletään varsin voimakasta kaurabuumia. Kauran myönteiset terveysvaikutukset on tunnistettu ja tunnustettu. Onnetonta on, ettei kauran hyvä menekki konkretisoidu millään tavalla viljelijälle maksettavaan tuottajahintaan, hän suree.

Mikkola on onnellinen, koska hänen poikansa on kertonut jatkavansa maanviljelijäisänsä jalanjäljissä.

Mikkoloilla on noin 300 hehtaaria viljalla. Suuri osa peltoalasta on vuokralla.

– Viljelijän vinkkelistä olisi ratkaisevan tärkeää, että peltojen vuokrat pysyisivät kohtuullisella tasolla. Niillä pakkaa olemaan taipumusta karata käsistä, kohota kohtuuttomiksi, hän herättelee.

– Meillä Suomessa olisi nostettava kissa pöydälle ja keskusteltava omavaraisuuden vinkkelistä maatalouden tulevaisuudesta. Minua huolestuttaa raju vauhti, jolla aktiivisten tilojen määrä pienenee. Esimerkiksi tilastovuonna 2019 joka päivä neljällä maatilalla laitettiin rukkaset naulaan, lempääläisviljelijä suree.

Mikkolan mielestä suomalaisten olisi kiireesti havahduttava hyvien peltojen häviämiseen.

– Tiedämme, että maamme pelloilla tuotetaan maailman puhtaimpia elintarvikkeita.

”Mahdollisuus aikaiseen kevääseen”

Längelmäkeläinen maanviljelijä Sami Joutsela arvioi, että maanviljelijöitä suosisi aikainen kevät. Maassa ei ole pahaa routaa.

Joutsela hioo parhaillaan tulevan kasvukauden kylvösuunnitelmaansa. Hän muistuttaa, että toimialalla on vallinnut viime vuosien aikana apaattinen tunnelma. Alavireisyys juontuu viljan tuottajahinnoista, jotka eivät ole kannustavia.

– Esimerkiksi kauran hintaa laahaa pahasti, vaikka sen kysyntä on kasvussa, hän toteaa.

Joutsela muistuttaa eläimistä, jotka vierailevat ikävin seurauksin pelloilla. Peurat, kauriit sekä villisiat ja joutsenet, kurjet sekä poskihanhet saattavat tehdä pahojakin tuhoja.

Längelmäkeläisviljelijän mukaan maanviljelijät elävät kovin kaksipiippuisessa maailmassa. Toisaalla viljelijöiden työtä arvostetaan, mutta toisaalla heitä syyllistetään muun muassa ympäristöhaitoista ja vesistöjen pilaamisesta.

– Toimivien maatilojen ja maanviljelijöiden määrä vähenee. Hyvät pellot ovat tärkeää kansallisomaisuutta. Pelloista olisi pidettävä hyvää huolta, niitä olisi kunnostettava koko ajan, hän miettii.

Pälkäneläinen maanviljelijä Ilkka Simola pitää luomutilaa. Hänen mielenkiintonsa on omenatarhan kehittämisessä.
Pälkäneläinen maanviljelijä Ilkka Simola pitää luomutilaa. Hänen mielenkiintonsa on omenatarhan kehittämisessä.

Pälkäneläisviljelijä haluaa kokeilla uutta

Pälkäneläinen maanviljelijä Ilkka Simola on monialayrittäjä, jonka yksi tulonlähde on viljely.

– Olen mikrotuottaja. Olen tyytyväinen osaani. Luomu on ollut jo vuodesta 2015vlähtien ratkaisuni, hän kertoo.

Simola viljelee viljaa, mansikkaa sekä talviomenaa.

– Huomionarvoista on, että myös aitojen luomutuotteiden hinnat ovat hiipineet alaspäin. Luomun kysyntä ja menekki kylläkin kasvavat, hän kuvaa markkinaa.

Simola on kiertänyt tarkastamassa mansikkamaansa.

– Ensisilmäyksellä mansikan kasvustot ovat selviytyneet runsaslumisesta ja kipakkapakkaisesta talvesta hyvin. Käsillä ei ole katastrofia. Nyt on toivottava, ettei takatalvea tule, hän toteaa.

Simolan mukaan kotimaisen omenan menekki on hyvä. Tilalla istutettiin ensimmäiset kääpiöomenapuut vuonna 2013.

– Ahvenanmaasta on tullut todellinen omena-aitta, ja siellä omenanviljelyä on lisätty määrätietoisesti ja radikaalisti. Pidän omenan viljelyn lisäämistä varteenotettavana mahdollisuutena, hän miettii.

- Kuka se pahis onkaan? Ruokaa tuottava viljelijä ja sitä syövä ihminen? viljakkalalainen maanviljelijä Jukka Niittyoja herättelee. (Kuva: Rami Marjamäki)
- Kuka se pahis onkaan? Ruokaa tuottava viljelijä ja sitä syövä ihminen? viljakkalalainen maanviljelijä Jukka Niittyoja herättelee. (Kuva: Rami Marjamäki)

”Kuka se pahis onkaan?

Ylöjärven Viljakkalassa maanviljelijänä toimiva Jukka Niittyoja sanoo, että kevät yllättää joka vuosi tavalla tai toisella maanviljelijän.

– Pelloille ilmestyvät joutsenet ovat varma kevään merkki, ja ne ovat saapuneet, mies muistuttaa.

Niittyojan vainiot kasvavat ohraa, kauraa sekä vehnää ja säilörehua. Hän kertoo, että esimerkiksi kaurasta tulee uusia lajikkeita, sillä jalostustyö on ahkeraa.

Niittyojan mukaan trendivilja kaura on valtalaji Pirkanmaankin oloissa, ja se pärjää näillä korkeus- ja leveysasteilla mainiosti.

– Kauran suuri suosio ei näy kuitenkaan viljelijähinnoissa. Olisi hyvä, jos kauraa myös jatkojalostettaisiin nykyistä enemmän maassamme, hän miettii.

Niittyoja tarjoaa ihmisille pohdittavaksi pähkinän näinä voimakkaiden ilmastokeskustelujen aikoina.

– Harvaanasutussa maassamme autot ovat välttämättömiä. Meillä tahdotaan syyllistää autoilijaa, mutta Suomessa vallitsevan ajattelukaavan mukaan pahiksen pitäisi olla muiden muassa Norjassa työskentelevän öljynporaajan. Yhteiskunnassamme pidetään maanviljelijöitä pahiksina. Todellisuudessa pahiksen olisi oltava se, joka syö maatiloilla tuotettua ruokaa.

MATTI PULKKINEN

Lue lisää aiheesta:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>