Piispa Matti Repo: ”Hyvinvointialueet ja uudenlaiset kunnat vaikuttavat seurakuntienkin elämään – uusi tilanne on huomioitava ensi vuoden seurakuntavaaleissa”

33 kunnan alueelle levittäytyvä Tampereen hiippakunta 38 seurakuntineen ja kaksine seurakuntayhtymineen on tyystin uudenlaisessa maailmassa, kun hyvinvointialueet ja niin kutsutut uudenlaiset kunnat aloittavat toimintansa vuoden 2023 alussa. Hiippakunnan kanssa samojen rajojen sisälle mahtuvat Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen hyvinvointialueet. Piispa Matti Repo muistuttaa, että kuntarajoja myötäilevät seurakunnat ovat väistämättömästi uuden edessä, kun niiden pitkäaikaiset ja luontevat yhteistyökumppanit, kunnat luovat pian nahkansa uudelleen. Revon mukaan historialliset yhteiskunnalliset uudistukset on otettava ehdottomasti huomioon ensi vuoden marraskuussa pidettävissä seurakuntavaaleissa.

Tampereen hiippakunnan piispa Matti Repo, 62, sanoo, että niin koko kirkon kuin hiippakuntien ja paikallisseurakuntien on reagoitava suomalaisessa yhteiskunnassa toteutuviin historiallisiin uudistuksiin. Kirkonmies tarkoittaa vuoden 2023 alussa toimintansa aloittavia hyvinvointialueita ja sote-uudistuksen jälkeisiä uudenlaisia kuntia.

– Vaikka monella paikkakunnalla seurakunta on vanhempi kuin kunta, paikallisseurakunnissa on tunnistettava toimintaympäristössä tapahtuvat merkittävät muutokset. Vuoden 2023 alusta niiden yhteistyökumppaneina ovat uudenlaiset kunnat ja ensiaskeleitaan ottavat hyvinvointialueet, Repo perustelee.

Tampereen hiippakuntaan kuuluu 38 seurakuntaa ja kaksi seurakuntayhtymää. Hiippakunta toimii lähitulevaisuudessa Pirkanmaan ja Kanta-Hämeen hyvinvointialueiden kanssa samalla reviirillä. Hiippakunnan alueella on puolestaan 33 kuntaa, jotka luovat nahkansa uudelleen, kun niiden tehtäväkentässä tapahtuu muutokset. Kunnat sopeutuvat uudenlaiseen tilanteeseen, ja ne alkavat elää uudenlaista arkea.

Repo herättelee kansalaisia huomaamaan, että ensi vuonna on kahdet vaalit. Tammikuussa ihmiset äänestävät hyvinvointialueiden aluevaltuustojen jäsenet. Marraskuussa on vuorossa seurakuntavaalit, joissa valitaan seurakuntien kirkkovaltuutetut nelivuotiskaudelle 2023-2026.

Mitä varten olemme olemassa?

Matti Repo huokaa, että Suomen evankelis-luterilaisessa kirkossakin on tehty monta yritystä hallinnon rakenteiden saattamiseksi 2000-luvun olotiloja vastaaviksi. Yhdessä päänavauksessa tavoiteltiin hiippakuntien kokoisia talousyksiköitä, jotka olisivat palvelleet seurakuntia. Hanke karahti karille.

– Uudistusehdotukset koetaan liian mullistaviksi, joten ne eivät etene kirkolliskokouksessa, Repo suree.

Piispa haluaa nyt lähettää herätteleviä ja kannustavia terveisiä kaitsemansa hiippakunnan jokaiseen seurakuntaan, jotta niissä valmistauduttaisiin vuoden 2022 seurakuntavaaleihin ajan hengen ja vaatimusten mukaisin teemoin.

– Jokaisessa seurakunnassa ja jokaisessa valitsijayhdistyksessä, joka nimeää seurakuntavaaliehdokkaita, on perusteltua etsiä vastauksia kysymykseen, mitä varten meidän seurakuntamme on olemassa.

Repo muistuttaa, että Suomessa seurakuntien rajat ovat samat kuin kuntien rajat.

– Hiippakunnan 33 kuntaan mahtuu paljon hyvin pieniäkin kuntia. Entäpä, jos sote-uudistuksen jälkimainingeissa oma pieni kunta menettääkin elinvoimansa, eli pieni kunta häviää kuntakartalta. Olisiko viisasta etukenossa, oikea-aikaisesti hakea seurakuntaliitoksen mahdollisuutta ja uutta suuntaa. Kannustan rohkeasti tarkastelemaan erilaisia realistisia vaihtoehtoja, piispa ehdottaa.

Repo toivoo, että kaikki valitsijayhdistykset etsisivät pontevasti seurakuntavaaliehdokkaita, jotka haluavat olla nimenomaan tulevaisuuden rakentajia. Hänen mielestään voimakkaassa ja suuressa muutoksessa olevassa yhteiskunnassa ei ole realistista sijaa voimille, jotka haluavat vain varmistaa entisen maailman säilymisen hinnalla millä hyvänsä.

– Tässä ja nyt tarvitsemme näkymää, joka avaa polkuja seuraaville vuosikymmenille. Tällä erää ei ole perusteltua hakea suuntaa tai selustaa 50 tai 40 vuoden takaisista realiteeteista. Monella paikkakunnalla elinkeinorakenne, asukkaiden ikärakenne, työpaikkojen määrä, palveluvarustus, ylipäänsä kaikki inhimillisen elämän osa-alueet ovat täysin uudessa asennossa.

Repo korostaa, että hänenkin on vaikeaa, mahdotontakin lausua viisaita tulevaisuuden teesejä. Piispa pyytää tarkastelemaan koko elämänpiiriä ja siellä tapahtuvia muutoksia.

– Arkitodellisuudessa ei näytä oikein olevan sijaa vanhoille ajatuksille eikä vanhoille eväille. Koen, että seurakunnissakin on oltava aitoa rohkeutta etsiä uutta asentoa ja asemaa.

Piispa on vakuuttunut siitä, että niin uutukaiset hyvinvointialueet kuin uudenlaiset kunnat haluavat olla tiiviissä ja rakentavassa yhteistyössä kirkon, hiippakuntien ja seurakuntien kanssa.

– Niin yhteisöllisyys kuin hyvinvointi ovat jatkossakin isoja nimittäjiä, joissa riittää työsarkaa niin maallisille kuin hengellisille yhteisöille.

Repo teroittaa, että kirkon työ tehdään aina isosti paikallisseurakunnissa.

Ylläpitäminen edellyttää mukanaoloa

Miten Suomen evankelis-luterilainen kirkko ja sen seurakunnat voivat tulevaisuudessa? Matti Repo painottaa, että suomalainen hyvinvointiyhteiskunta ja kansakunnan kulttuuriperintö ovat rakentuneet satojen vuosien aikana nimenomaan kristillisille arvoille.

– Aikamme ihmisten on terveellistä havahtua tosiasiaan, ettei mikään kulttuuri ole itsestäänselvyys. Erilaisten kulttuurien ylläpitäminen edellyttää sitä, että ihmiset ovat mukana siinä tai liittyvät siihen mukaan.

Piispa kertoo, että Kirkon tutkimuskeskuksen uutukainen julkaisu ”Uskonto arjessa ja juhlassa – Suomen evankelis-luterilainen kirkko vuosina 2016-2019 ” avaa tarkasti nykytilannetta.

– Huomiona on muun muassa se, että kulttuurikristillisyys laskee. Sen määrä tai yleisyys on tiiviissä suhteessa ihmisten ikään, siihen, minkä ajan ja vuosikymmenen lapsia kukin on. Millenium eli vuosi 2000 on tietynlainen tienhaara, vedenjakaja. Kysymys kuuluukin, miksi tietyillä ikäpolvilla ei ole enää sidettä eikä suhdetta uskontoon tai johonkin hengelliseen yhteisöön.

Revon katseet ja toiveet kohdistuvatkin äiteihin ja isiin, jotta he pohtisivat, minkälaisessa Suomessa he haluavat lapsiensa kasvavan. Piispa kannustaa syvällisiin miettimistalkoisiin siitäkin näkökulmasta, että perinteiset suomalaisuuteen kuuluvat kulttuuritekijät antavat ihmisten elämään varmuutta ja vahvistavat ihmisten turvallisuuden tunnetta.

– Maassamme olisi nähtävä voimavarana Kristinuskon läpäisemä kokonaiskulttuuri.

Repo aistii, että puolitoista vuotta jatkunut koronapandemian aika on herättänyt ihmiset kyselemään ja etsimään elämän todella tärkeitä asioita.

Repo antaa erityistunnustuksen Ylelle, joka omatoimisesti lisäsi tv-jumalanpalveluksien tarjontaa koronapandemian alettua.

– Hiippakuntamme seurakunnista kantautuu selkeää viestiä siitä, että niissä palataan kohti normaalia elämää. Ihmiset ovat löytäneet hyvin tiensä jumalanpalveluksiin ja muihin toimintamuotoihin. Vanhemmat kastattavat lapsiaan, ja perhejuhlat kokoavat sukukuntia yhteen. Avioliittoon vihkimisetkin yleistyvät.

Repo pitää suositeltavana, että seurakunnat jatkavat muun muassa jumalanpalveluksien striimaamista. Hänen mielestään seurakunnilla on varsin laajat yleisöt digiyhteyksien äärellä. Toimiviksi koetut käytännön on hyvä hyödyntää.

MATTI PULKKINEN