Viisi tähteä: Muksut hurmaannuttavat TTT:n Matildassa, mutta musikaalin sanoma räväyttää näkyväksi lapsien helvetit

Tampereen Työväen Teatterin kantaesittämä Roald Dahlin Matilda-musikaali valmistaa meitä herättävästi lähestyvään kansainväliseen YK:n lapsen oikeuksien päivään, jota vietetään marraskuussa. Brittikirjailijan Matilda-lastenromaani ja siitä dramatisoidut elokuva ja musikaali maalaavat yleisöillensä kirjoittajan makaaberin maailman ja hänen suorasukaisen tapansa ladata ilkeydet ilkeyksinä. Teos tekee kunniaa ihmelapsille, mutta se myös ravistelee tunnistamaan vääränlaisen tenavien harteille sysätyn vastuunkannon. Kun nauramme TTT:n Suuren näyttämön katsomossa vaikkapa rehtori Trunchbullin hirveyksille, huomaammeko, että samanlainen hirviö voi olla aivan lähellä.

Tampereen Työväen Teatterin juhlavuosi jää historiaan Matilda-musikaalin suurenmoisen toteutuksen ja tyytyväisten yleisöjen ansiosta. 120-vuotias laitosteatteri karisuttaa massiivisella produktiollaan viimeisetkin koronapandemian aikana kertyneet pölyt ja villakoirat Suuren näyttämön penkeiltä ja lattioilta. Suurteos palauttaa viriilin elämän taloon ja antaa eliksiiriä kulttuurin kukkaselle.

Heti alkajaisiksi on tarpeellista muistuttaa, että Tampereen Työväen Teatteri on kantanut kiitettävästi vastuunsa, kun se on valmistanut lapsinäyttelijänsä Matilda-koulussa. Nimiroolissa ja muissa lapsiosissa olevat tytöt ja pojat tietävät, että musikaali kuvaa raadollista arkea, joka voi olla täyttä totta joidenkin lasten perhe-elämässä, kodeissa sekä kouluissa.

Keskiviikkoisessa kantaesityksessä yleisö osoitti ansaitusti kiitoksensa seisaalle nousten, voimakkaasti aplodeeraten, tömistellen ja bravoota huudellen. Matildan roolissa loistanut yhdeksänvuotias Villa Murtagh hurmasi karismaattisuudellaan, kauniilla lapsen äänellään ja luontevalla näyttelemisellään kaikenikäiset teatterivieraat.

Matildan roolissa vuorottelevat Murtaghin lisäksi Alma Järvensivu ja Helinä Puusa.

TTT:n Matilda-musikaali on koko tuotantotiimin suurta juhlaa, sillä moni-ilmeinen kokonaisuus oli valmis. Näyttelijöiden työ, orkesterin musisointi, koreografiat, lavasteet, valot, äänet, videot sekä illuusiot loksahtelivat tyylikkäästi paikoilleen.

Tässä esityksessä on sanomaa ja sisältöä. Siinä käydään tarkalla syynillä ihmisen olevaisuus läpi.

Dahlin henki loimuaa

Koko Tampereen Työväen Teatterin laaja tiimi kantaa upeasti kortensa kekoon, jotta kirjailija Roald Dahlin (1916-1990) ainutlaatuinen elämänkirjo välittyy Matildan yleisölle. Musikaalin todellisuus kumpuaa kirjoittajansa värikkäästä elämästä, jonka aikana hän oli vakooja, hävittäjälentäjä, suklaahistorioitsija sekä keksijä – ja mystinen sanankäyttäjä kirjailijana.

Matilda-musikaali kunnioittaa samannimistä romaania, jonka lukeneet muistavat sanantykityksen viisaudesta ja kurittomasta hauskuudesta. Molemmat puolet lyövät luontevasti kättä toisilleen koko esityksen ajan.

Maailmanhistoria luettelee pitkän litanian eri aikakausilla eläneitä ihmelapsia Jeesuksesta Wolfgang Amadeus Mozartiin ja Alice Liddell Hargreavesista Erich Wolfgang Korngoldiin. Dahlin luoma ihmelapsi Matilda suoltaa neroutta. Tämä tyttö kahlaa kirjaklassikot Dickensistä Kiplingiin ja Hemingwayhin – Mrs Phelpsin emännöimän kirjaston kirjahyllyjen siteet ja niteet laidasta laitaan.

Dahlin Matilda on herkkä ja säkenöivä lapsonen, joka onnistuu säilyttämään myönteisen elämänasenteensa ja suojaamaan ainutlaatuisen ihmisaihionsa pahan lamaannuttavilta iskuilta. Villa Murtagh kantaa kaiken tämän lapsen enkelimäisellä viattomuudellaan ja hyväuskoisuudellaan Tampereen Työväen Teatterin Suurella näyttämöllä.

Matildan rooli on vaativa paitsi tekstiltään myös näyttämötyöskentelyltään. Tyttö saa askeltaa estradia laidasta laitaan ja kivuta kiikkeriä tikkaita pitkin seiniä. Villa Murtagh on sinut niin laajuuttaan huutavan estradin kuin synkkää pimeyttä tulvivan näyttämön kanssa. Fyysisesti pieni muuttuu henkisesti suureksi.

Villa Murtagh piirtää tulkinnallaan kuvansa jokaisen katsojan sydämeen. Hän tuo näkyväksi lapsen puhtauden ja viattomuuden. Hän on saarna YK:n Lapsen oikeuksien julistuksen jokaisesta kymmenestä periaatteesta.

Matilda-musikaali on lapsinäyttelijöiden tähdittämää teatterin juhlaa. Vuosien kuluttua tiedämme, miten näyttelijän työn kärpänen on puraissut Brucen roolissa vuorottelevia Henry Huttusta ja Väinö Mujetta, tai Ericin rooleissa olevia Elian Ruokolaa tai Topi Sjöholmia. Kutsuvatko teatteriopinnot Lavenderin osaa esittäviä Frida Ratista tai Judith Äijöä? Onko teatteri Alicen roolin tekevien Emmi Keski-Kapeen tai Maija Kurran kohtalona? Koukuttaako näytteleminen Amandan osassa olevat Helmi Kallion tai Viola Käen? Onko Hortensian osa Emmi Mäkelälle ja Emily Shipwaylle portti elämänaikuiselle työpolulle? Entä kantaako Nigelin tehtävä Voitto Maasolan ja Eino Salosen uusiin haasteisiin teatterin ihmeellisessä maailmassa? Nähdäänkö Samuel Kärkkäinen tai Niklas Normio Tommyn roolin jälkeen uudelleen estradilla?

Kaikki nämä lahjakkaat nuoret ansaitsevat arvostuksemme ja kiitoksemme ainutkertaisesta antautumisestaan ja sitoutumisestaan koskettavan musikaalin toteuttajina. Kiitos ja kumarrus.

Vanhemmuus kadoksissa

Maailmansivun on ollut ja tulee olemaan miehiä ja naisia, jotka saattavat lapsia maailmaan löytämättä isyyttään tai äitiyttään. Jälkikasvun kohtalona on elää turvattomassa ja rakkaudettomassa, kylmässä maailmassa. Vai onko niin kuten lukuisat lapsitutkimukset osoittavat, että lapsonen rakastaa vanhempiaan, olivatpa he millaisia tahansa?

Vannomatta paras.

Matilda-musikaali marssittaa silmiemme eteen korostetusti karskit vanhemmat, jotka eivät salaile ilkeyttään. Mrs Wormwoodin ja Mr Wormwoodin ajatuksissa Matilda-pienoinen on sietämätön kiusankappale. Tampereen Työväen Teatteri pukee autokauppias isän roolin tekevän Jyrki Mänttärin imelän ruudulliseen pukuun. Tämän miehen maailma mahtuu hänen peniksensä mittaan, petosten tehtailuun ja peltilehmien taputteluun. Anna-Maija Tuokon tehtävänä on esittää narsistista äitiä, jonka mielenkiinto riittää vain oman vartalon palvomiseen ja esiintymisvietin tyydyttämiseen.

Mänttäri ja Tuokko tekevät inhokkimaiset roolinsa plastisen taidokkaasti. He onnistuvat lähettämään Matildansa niin pitkälle kuin pippuri kasvaa.

Matilda-musikaalin keskiössä on veistoksellinen Miss Agatha Trunchbull, jolle Jani Karvinen antaa paholaismaisen myrkyllisen olemuksen. Karvisen näyttelijäntyössä on kipurajan lukuisia kertoja rikkovaa päällekäyvyyttä. Heikkohermoisempi katsoja voi saada Karvisen esittämän hahmon painajaisina uniinsa. Luonneroolin tekijä on elementissään.

Kaksoisroolissa lääkärinä ja kahlekuninkaana Jari Ahola loistaa upean äänensä avulla laulajana. Aholan sävyisät tulkinnat herkistävät.

Musiikki soi korvissa

Orkesteri on oman messunsa väärti. Tim Minchin musiikki täytelöittää niin sanallisesti kuin tapahtumallisesti runsasta musikaalia. TTT on satsannut kiitettävän monijäseniseen bändiin, jossa kosketinsoittimet, rummut, perkussiot, kontrabasso, sähköbasso, kitarat, alttosaksofoni, klarinetti, huilu, pasuunat, bassoklarinetti, klarinetti, tenorisaksofoni, sello, trumpetti, flyygelitorvi, pikkolotrumpetti ja kornetti antavat äänensä eri tunnetilojen kuvauksille.

Elämme ajassa, jossa yksilön vapaus on arvossaan. Jokaisella on jakamaton oikeus toteuttaa itseänsä ja kahlata elämänsä parhaaksi näkemällään tyylillä. Ihmiskunnan historiaan mahtuu monenlaisia virtauksia, sellaisiakin kulttuureja, joissa lapset ja vanhemmuus ovat pyhiä asioita.

Näinä mielen sairauksien määrien kasvun aikoina on terveellistä katsoa teatteriesitystä, joka näyttää syitä sille, miksi esimerkiksi lapset ja nuoret voivat huonosti. Ahdistuneisuus, elämäntilanteeseen liittyvät reaktiiviset häiriöt, kaksisuuntaiset mielialahäiriöt, masennukset, pakko-oireisuus, paniikkihäiriöt, persoonallisuushäiriöt…

Matilda-näytelmä tekee näkyväksi myös sen, että ihmelapsi huippulahjakkuuksineen voidaan kokea monin eri tavoin ja aiheuttaa vaikkapa kateutta niin kotona kuin koulussa.

Tampereen Työväen Teatterin Matilda-musikaali on perhenäytelmä. Se kannustaa katsojiaan ansiokkaasti kirjojen maailmaan. Se tekee myös konkreettiseksi lapsien ja aikuisten maailmojen, elämän realiteettien erot.

Haluan uskoa onnellisiin loppuihin. Tässä musikaalissa sellainenkin tarjoillaan.

MATTI PULKKINEN