Restaurointialan artesaaniopiskelut vetävät väkeä, runsaan kahden vuoden opintoihin hakeutuu paljon omaa kohdetta laittavia henkilöitä

Rakennusrestauroinnin ala houkuttaa enemmän tulijoita kuin Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa on opiskelupaikkoja. Rakennusrestauroinnin opettaja Susanna Siro sanoo, että monet hakeutuvat koulutukseen silkasta rakkaudesta vanhoihin rakennuksiin. Tällaiset henkilöt haluavat oppia perinteisiä käsityötaitoja ja tutustua vanhastaan käytettyihin materiaaleihin kunnostaen jotakin sukunsa kohdetta tai hankkimaansa iäkästä pytinkiä. Toiset artesaaniopiskelijat tähtäävät rakennusrestauroijan ammattiin. Rakennusrestauroijat työskentelevät erikoisosaajana tai työn ohjaajana toisen palveluksessa tai korjausrakentamisen opetus- ja neuvontatehtävissä sekä yrittäjänä.

Rakennusrestauroinnin opettaja Susanna Siro kiittelee, että restaurointialan osaamisala kiinnostaa kovasti. Hakijoita on merkittävästi enemmän kuin Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksessa on opiskelupaikkoja.

Restaurointialan osaamisalan tarjoamat tiedot ja taidot kiinnostavat erityisesti aikuisopiskelijoita, jotka saapuvat Ikaalisiin eri puolilta Suomea. Koulutuskuntayhtymä Saskyn tarjoama opetus on laajuudessaan ainutlaatuinen koko maassa.

– Viime aikoina monet opintoihin pyrkivät ajattelevat alan eli ammatin vaihtamista. Jotkin ovat perineet tai saaneet muuten vastatakseen sukunsa vanhan rakennuksen, josta he haluavat pitää hyvää huolta kohdetta korjaten ja entisöiden. Tulijoiden motiivi on korkea, Siro kehuu.

Siron mukaan monet haluavat mielenkiintoisen ammatin. Restaurointialan osaamisalalta artesaaniksi valmistuvat erikoisosaajat perustavat monesti oman yrityksen tai he sijoittuvat vieraan palvelukseen. Töitä on hyvin.

Ikaalisten käsi- ja taideteollisuusoppilaitoksen restaurointialan osaamisala nauttii valtakunnallista laajaa arvostusta. Opettajat ovat päteviä, ja opetus on hyvin monipuolista. Opetus antaa taidot perinteisiin menetelmiin, ja vanhastaan käytetyt materiaalit tulevat tutuiksi. Sisältöinä ovat hirsityöt, muuraus, ikkunat, sisäpintakäsittelyt, pinkopahvitus ja tapetointi.

– Opiskelijoiden innostuksesta ja sitoutumisesta näkee, että kädentaidot kiinnostavat kovasti. Palo niiden haltuun ottamiseen puolestaan kertoo vanhan suomalaisen rakennusperinteen arvostuksesta, Siro toteaa.

– Kun olemme opiskelijoiden kanssa aidoissa työkohteissa, he eivät vahdi kellojaan. Päinvastoin heitä ei tahdo millään saada lopettamaan ahkerointia, vaan he haluavat viedä työnsä päätökseen, Siro kertoo.

Kerroksellisuudesta on huolehdittava

Susanna Siro pitää suomalaisen rakennuskulttuurin ja -perinteen kannalta välttämättömänä, että meillä säästyisi rakennuksia kaikilta vuosikymmeniltä. Näin ollen myös 1970-luvun matalilla omakotitaloilla on oma paikkansa historiassa.

– Kerroksellisuuden turvaaminen kertoo kullakin aikakaudella vallinneista ihanteista ja arvoista. Rakennuksetkin ovat aikakautensa lapsia, Siro korostaa.

Työskentely Seinäjoen museoilla tarjosi Sirolle todellisen näköalapaikan puu- ja eritoten hirsirakentamisen rikkaaseen maailmaan. Hänen tehtäviinsä kuuluivat neuvominen ja ohjaaminen. Alueella on liki sata kotiseutumuseota, joilla on vaalittavanaan runsas rakennuskanta. Esimerkiksi Jalasjärven kotiseutumuseo koostuu 23 rakennuksesta.

– Ihmisten parissa työskennellessäni minulle tulivat tutuiksi aiheet, jotka heitä askarruttivat. Ihmiset esittivät kysymyksiä erittäin monipuolisesti. Päällimmäisinä teemoina ovat koko ajan rakenneratkaisut ja materiaalivalinnat, Siro kertoo.

– Minulle ovat tulleet hyvin tutuiksi myös ihmisten käynnit rautakaupoissa. Niissä esitellään kovin ahkerasti niitä ajan hittejä, niin sanottuja hyviä juttuja, jotka sopisivat mainiosti rakennusvanhuksiinkin. Kyllä, toimiviakin uusia vaihtoehtoja on, mutta monista ei ole kokemusta arjesta eikä käytöstä. Faktaa on tarjolla vasta 15, 20 tai 50 vuoden perästä. Nämä tarinathan meille ovat tuttuja monilta vuosikymmeniltä. Kuitenkin on hyvä muistaa, ettei ongelmia ole tehty menneinä vuosikymmeninä tahallaan. Aika on tuonut tiedon, esimerkiksi ongelmalliset rakenteet ja materiaalit, Siro herättelee.

– Opetuksen näkökulmasta on tärkeää, että ollaan hereillä ”hittijutuista”, joita satelee suun ja korvan täydeltä. Ei ole vika, että yhdistää uutta ja vanhaa, mutta niiden on toimittava keskenään. On pysähdyttävä ja pohdittava, onko tämä vaihtoehto toimiva vanhojen materiaalien ja rakennusten kanssa, Siro sanoo.

Taitoa ajatella pintaa syvemmälle

Tuumaamiselle on varattava aikaa, kun on tekemisissä vanhan rakennuksen kanssa. Susanna Siro pitää toimivana perusohjeena sitä, että ihminen opettelee ajattelemaan kokonaisuutta pintaa syvemmälle.

– Jos toimenpiteiden kohteina ovat vaikkapa seinärakenteet, hirret, on mietittävä, mitä oma materiaalivalinta voi tuoda tullessaan, mitä ja miten se vaikuttaa rakenteisiin ja rakennukseen, Siro herättelee.

Nyky-Suomi on täynnä ikkunoiden vaihtoon liittyviä kertomuksia ja kokemuksia. Siro kehottaa muistamaan pääsäännön, ettei ikkunoiden vaihtaminen ole autuaaksi tekevä asia. Useasti ikkunoiden puitteet ovat kovassa kunnossa, ja aikaa ja elämää nähneet ikkunat lunastavat paikkansa.

Siro sanoo, että hälytyskellojen olisi soitava, kun jostakin materiaalista sanotaan, että se on huoltovapaa.

– On ajateltava, kuinka realistista huoltovapaus voisi edes olla. Meidän ihmisten on huolehdittava ja huollettava itseämme, että pysymme kunnossa. Samat huolehtimisen säännöt koskettavat lemmikkieläimiä. Eivätkä autotkaan pysy toimintavarmoina ilman säännöllistä huoltamista, Siro listaa.

– Että jokin materiaali saati rakennus olisi huoltovapaa! Kaikki ikääntyvät. Esimerkiksi koko hirsirakennuksen perusidea perustuu siihen, että jos sen jokin osa pitää vaihtaa, niin se vaihdetaan – vaikkapa hirsikehikon alimmat hirret, Siro kertoo.

Siro muistuttaa, että hirret ovat kautta aikojen olleet kierrätystavaraa. Jos jokin rakennus syystä tai toisesta purettiin, sen hirret saivat uuden elämän toisaalla. Myös rakennuksien käyttötarkoitukset ovat muuttuneet. Vanhasta riihestä on voitu tehdä sauna.

– Aikaisemmat sukupolvet ovat osanneet arvostaa puutavaraa niin paljon ja hyvin korkealle, ettei niistä ole tehty polttopuuta, Siro lisää.

Siro toteaa, ettei hyvälaatuisen puutavaran löytäminen ole nykyään itsestään selvää. Jos talon hirret ovat olleet paikallaan 150 tai jopa 200 vuotta, miksi ne eivät kestäisi jatkossakin? Aikoinaan rakennukset tehtiin ajan kanssa, ja niiden annettiin painua ja tekeytyä. Ajan käsitteen ja elämänrytmin muuttuminen ovat johtaneet nykyään vallalla olevaan käytäntöön, jossa tontti ja talo on saatava jouluksi.

– Ennen vanhaan ihmisillä oli taito nähdä metsä puilta ja löytää sieltä kuhunkin tarkoitukseen parhaiten soveltuvat puut. Tämä tieto periytyi isältä pojille.

Siro päättelee, että suomalaisten suuren puuymmärryksen muuttuminen liittyy kaupungistumiseen ja teollistumiseen.

Rakennuksilla järkevät käyttötarkoitukset

Susanna Siro kannustaa ihmisiä katselemaan erilaisia rakennettuja ympäristöjä. Hän muistuttaa kerroksellisuuden tärkeydestä kokonaisuuden ja rakentamishistorian tunnistamiseksi. Tämä vaatii ymmärrystä niin päättäjiltä kuin kansalaisilta.

– Rakennuksella on oltava järkevä käyttötarkoitus, Siro toteaa.

MATTI PULKKINEN