Maksaako vaivan lilliputti-Suomen goljattien sarjassa kiiruhtaa hiilineutraaliksi maaksi? Oras tynkkynen vastaa

Suomen itsenäisyyden juhlarahaston Sitran vanhempi neuvonantaja Oras Tynkkynen näkee suomalaisten olevan kiitettävän yksituumaisia niin ilmastokriisin kuin luontokadon torjumisen välttämättömyydestä. Hänen mielestään kansakunnan rivejä voidaan kuitenkin vielä nykyisestäänkin tiivistää, kun kaupunkien ja maaseudun välille asiassa syntyneet raja-aidat saadaan kaadettua. Toimittajana, kansanedustajana ja asiantuntijana ilmastoasioihin perehtynyt mies korostaa, että jokainen Suomenkin estämä päästövähennystonni vaikuttaa myönteisesti niin koko maapallon kuin ihmiskunnan tulevaisuuteen. Suomalaisten ei kannata vähätellä omaa osuuttaan ilmastotalkoissa.

Tamperelainen Oras Tynkkynen on työskennellyt vuodesta 2014 lähtien Sitran kestävyysratkaisut -teeman vanhempana neuvonantajana. Tehtävä on ajankohtaisuutensa ja laajuutensa johdosta poikkeuksellisen palkitseva.

Tynkkynen iloitsee siitä, että selkeä valtaenemmistö runsaasta 5,5 miljoonasta suomalaisesta ottaa ilmastokriisin vakavasti ja ilmaisee syvän huolensa ilmastonmuutoksen seurauksista.

– Myönteistä on, että sama enemmistö kansalaisistamme odottaa maamme päättäjiltä konkreettisia ilmastotoimia. Ilmastotekojen vaatiminen on johdonmukainen seuraus vallitsevasta ilmastohuolesta.

Tynkkynen teroittaa, että ilmastohaasteet koskettavat jokaista suomalaista ja koko Suomea. Hänen mielestään esimerkiksi harvaanasuttujen alueiden ja niukemmin elävien ihmisten mielipiteet on otettava vakavasti ja niihin on reagoitava asiallisesti.

Todellisia vaihtoehtoja on

Oras Tynkkynen sanoo, että valtiovallalla on keinot ratkaista epäoikeudenmukaisuuksia, joita ilmastotoimet synnyttävät pinta-alaltaan laajan maan eri puolilla asuville ihmisille.

Tällä hetkellä polttoaineiden korkea hinta ja lisäksi huoli sen edelleen kohoamisesta kuumentaa mielialoja harvaanasutuilla ja pitkien etäisyyksien seuduilla. Tynkkysen mukaan valtiovalta pystyy niin halutessaan toimimaan ja hyvittämään kohtuuttomat kulut.

– Yhteiskunnassamme on jo sosiaaliturvassa ja verotuksessa monia toimivia välineitä, joiden kautta organisoimalla polttoaineiden hintojen kohoamisesta haluttavat kompensaatiot pystytään kohdennetusti hoitamaan henkilöille, joille ne tahdotaan antaa.

– Suorien helpotusten järjestäminen niihin oikeutetuille kotitalouksille vaikkapa maakaasun nousseesta hinnasta olisi järkevää. Yhteiskunnan oikea-aikaiset toimet tekisivät ilmastonsuojelusta hyväksyttävämpää.

Tynkkynen harkitsisi myös hiiliosingon käyttöä. Tällöin ilmastopäästöjä verotetaan vaikka ankarastikin, mutta veron tuotto palautetaan suoraan kansalaisille. Hiiliosingon ajatuksena ei siis ole kiristää verotusta tai kerätä lisää tuloja valtion kassaan, vaan ohjata vähentämään päästöjä reilulla tavalla. Jos palautus tehdään kaikille kansalaisille yhtä suurena, niin sanottuna könttäsummapalautuksena, järjestelmä samalla tasaa tuloeroja. Sata euroa auttaa yksinhuoltajaäidin kukkarossa suhteessa paljon enemmän kuin toimitusjohtajan lompakossa.

– Hiiliosingoista on saatu hyviä kokemuksia muun muassa Sveitsissä ja joissakin Kanadan provinsseissa.

Tynkkynen nostaa esiin myös naapurimaamme Norjan.

– Tamperelaisena minä en tarvitse omaa autoa lähiliikkumiseen, mutta vaikkapa pälkäneläiselle se on välttämätön. Kaupungissa ovat ratikka ja nysset. Polkupyörällä liikkuminen on tehty käteväksi. Käveleminen on aina terveellinen vaihtoehto. Kaupunkiseudulla lähijunaliikenne kehittyy suotuisasti.

Tynkkysen mielestä autoiluun liittyvät maksut, kuten tiemaksut, olisivat teknisesti helppo porrastaa. Silloin maksut olisivat korkeampia suurissa kaupungeissa, joissa autoilulle on eniten vaihtoehtoja ja haitatkin suurempia. Vastaavasti autoilusta joutuisi maksamaan nykyistä vähemmän maaseudulla, jossa oman käyttö on usein välttämätöntä, eikä joukkoliikenteen varaan voi laskea.

”Yleisin kysymys on ymmärrettävä”

– Kannattaako vähäväkisen Suomen, runsaan 5,5 asukkaan maan riuhtoa hiilineutraalisuuden mallimaaksi, ykköseksi koko maailmassa? Tähän kysymykseen kansalaiset peräävät ahkerasti vastausta Oras Tynkkyseltä.

Tynkkynen sanoo, että kysymys on hyvin ymmärrettävä, ja suomalaisista kovin moni askaroi pähkinän parissa. Toistuva kysymys on saanut Tynkkysen tarttumaan näppäimistöön ja kirjoittamaan aiheesta blogin.

– Vastaan mielelläni tekemällä vastakysymyksen: kannattaako minun maksaa veroja? Maksamani verothan ovat mitättömän pienet esimerkiksi valtion 14,3 miljardin euron ansio- ja pääomatulojen sekä yhteisöveron kakussa tai Tampereen kaupungin 1117,5 miljoonan euron verotulokertymässä. On oikein ja reilua, että kaikki maksavat veronsa. Sama lainalaisuus pätee ilmastokriisin hoitamisessa.

– Meidän suomalaisten ei pidä pakoilla vastuuta, vaan meidän on syytä tehdä reilusti oma osamme. Ilmakehä on koko maapallon yhteinen. Kun onnistumme vähentämään hiilidioksiditonnin, se on pois yhteisestä ilmakehästä.

”Jokainen löytää omat keinonsa”

Oras Tynkkysen kristallinkirkas sanoma on, että yksilöt harkitsevat itse ja valitsevat itselleen sopivat keinot hiilijalanjälkensä pienentämiseksi.

– Ei ole tarkoitus, että ihmisille sanottaisiin esimerkiksi se, mitä he voivat syödä. Tällainen ajattelu ja toiminta olisi vaarallista itse asian ytimen suhteen. Eri elämäntilanteissa olevat ihmiset löytävät luontaiset tavat osallistua ilmastotalkoisiin. Julkisuudessa on synnytetty mielikuva, että arjen ja ruohonjuuritason osallistumistavat olisivat ikäviä ja kovia. Todellisuus ei ole karu.

Tynkkynen uskoo, että suomalaisilla on terve maalaisjärki ilmastotalkoita kohtaan. Tästä hänen mielestään kertoo muun muassa kansalaistemme kova halu tehdä hiilijalanjälkitestejä. Yksin Sitran hiilijalanjälkitesti on tehty jo 1,2 miljoonaa kertaa. Muut tahot ovat julkaisseet omia testejään, joten yhteensä luku on vielä suurempi.

– Omakohtainen hiilijalanjälkitesti ja tutustuminen sataan hiilijalanjälkeä pienentävään vinkkiin tarjoaa oivalliset mahdollisuudet räätälöidä omat, henkilökohtaiset toimet.

Tynkkynen muistuttaa, että merkittävimmät päästöt syntyvät asumisessa, liikenteessä ja syömisessä.

– Asumisessa ihminen voi vaikuttaa siihen, millä huoneisto tai omakotitalo lämpiää. Kerrostalo- tai rivitalo-osakeyhtiö löytää mielekkään vaihtoehdon kaukolämmöstä, biomassasta tai maalämmöstä. Sähkölämmitteisissä kodeissa puolestaan voi valita energiatoimittajan, jonka vaihtoehto on ilmastoystävällinen, kuten tuulivoimalla tuotettu sähkö.

Tynkkysen mukaan aurinkokeräimet ovat yksi mahdollinen vaihtoehto lämmityksen täydentäjänä lähinnä omakotitaloissa.

– Kun energiaremontti tulee ajankohtaiseksi, on luonteva hetki valita kestävän kehityksen mukainen järjestelmä. Myös aurinkopaneelit sopivat hyvin moniin kohteisiin.

Liikkumisessa katseet kiinnittyvät autojen käyttövoimaan. Tynkkynen sanoo, että sähköautojen määrä on kasvanut Suomessa odotettua nopeammin ja enemmän.

– Autojen käyttövoiman kehittäminen harppoo valtavin askelin eteenpäin. Tulevaisuutta ovat biokaasuautot, lataushybridit ja niin edelleen.

”Ruoka on henkilökohtainen asia”

– Ruokavalio ei ole mustavalkoinen kysymys, Oras Tynkkynen tekee selväksi.

Hän muistuttaa, että kokolihapihvin ja vegaaniruoan väliin mahtuu monta totuutta.

– Perheessä ruoka-asia voidaan ratkaista liikkumalla välimaastossa. Hyvä keino on mahduttaa yksi kasvisruokapäivä viikkoon. Punaista lihaa pystyy korvaamaan kotimaisella järvikalalla. Tärkeintä on muistaa sääntö, mikä sopii parhaiten. Ruoka on hyvin henkilökohtainen asia. Siksi ylipäänsä ruoasta käytävillä keskusteluilla on vaara kärjistyä, ja niistä keskustelu lähtee turhan herkästi lapasesta.

Tynkkynen sanoo, että ruoantuotantokeskusteluissa on tarpeettomasti provosoitu maaseudun ja kaupungin vastakkainasettelua.

– Punaisen lihan kulutuksessa voisimme suosia kotimaista lihaa ja vähentää tuontilihan syömistä. Tämä olisi ilmastoystävällinen ja kestävän kehityksen mukainen toimintamalli.

Tynkkynen muistuttaa, että Suomen pohjoinen sijainti tuo maatalouteen omat erityispiirteet, joita ei muuksi muuteta.

– Turha suukopu vältetään, kun avaamme asiat perusteellisesti ja faktapohjalta. Meidän on hyvä tietää, mitä kansalliset ilmastotavoitteet ja -toimet tarkoittavat peruselinkeinojen vinkkelistä. Ranskalaisella maitotilalla tuotantosuunnan muutos vaikkapa papujen viljelyyn onnistuu helpommin kuin meillä Oulun korkeudella.

Tynkkynen näkee, että yhteiskuntamme pystyy kannustamaan ja tukemaan maatalousyrittäjiä nykyistä kestävämpien tuotantosuuntien pariin. Meillä voitaisiin satsata muun muassa kasvinjalostukseen. Etelä-Suomi sopisi muidenkin palkokasvien kuin herneen ja härkäpavun viljelyyn. Kotimainen elintarviketeollisuus voisi kunnostautua tuotekehityksessä. Esimerkiksi runsasproteiininen ruokalupiini tarjoaa mielenkiintoisen tulevaisuuden.

Ruokahävikin pienentämisellä vaikutuksia

Tiesitkö, että Suomessa kotitalouksien ruokahävikki on vuosittain arviolta 107–137 miljoonaa kiloa, noin 20–25 kiloa henkilöä kohden? Kokonaisuudessaan ruokaketjussa hävikkiä syntyy lähes nelinkertainen määrä. Turhaan tuotettu ruoka kuormittaa sekä taloutta että ympäristöä.

– Roskiin päätyvä ruoka on turhinta, Oras Tynkkynen sanoo.

Tynkkynen kiittelee ruokakauppoja siitä, että niiden tuotteissa on ilahduttavasti keltaisia ja punaisia lappuja. Parasta ennen päivämäärän lähestyttyä elintarvikkeet myydään alennetuilla hinnoilla.

– Myönteistä, että monet kahvilat ja ravintolat ovat ottaneet käyttöönsä sovelluksia, joiden avulla ne myyvät leivonnaiset ja annokset, jotka ovat jäämässä yli.

Tynkkynen toteaa, että buffet-ravintoloilla ruokahävikkiongelma on varsin suuri.

– Jokaista sorttia on oltava koko ajan tarjolla, mutta niitä jää aina yli.

Ilmastonmuutos ja luontokato kaksoset

Oras Tynkkynen korostaa, että ilmastonmuutos ja luontokato ovat kuin kaksoset. Ne vaikuttavat toinen toiseensa.

– Ilmaston kuumeneminen aiheuttaa luontokatoa, eliölajeja ajautuu sukupuuttoon.

Tynkkynen sanoo, että hoitamaton ilmastonmuutos siirtää eteläisen ja keskisen Suomen kasvillisuusvyöhykkeitä pohjoiseen, ylemmäksi.

– Aiheellinen kysymys on, minne lopulta naali siirtyisi? Kaiken kaikkiaan pohjoisilla lajeilla olisivat tukalat paikat. Luontokato olisi merkittävä ja peruuttamaton.

Tynkkynen konkretisoi, että kasvillisuusvyöhykkeiden siirtyminen maassamme pohjoiseen laajentaisi lintujen esiintymisalueita.

– Mutta puut eivät kerää nopeasti kampsujaan ja siirry uusille kasvualueille.

– Luontokato pahentaa ilmastokriisiä. Tämän takia meidän on pystyttävä ratkaisemaan molemmat, muuten saamme näpeillemme.

”Poliitikoilla ei kykyä ratkoa asioita”

Oras Tynkkynen on Vihreiden entinen kansanedustaja. Nyt hän toimii vanhempana neuvonantajana Sitrassa. Mies siis tuntee omakohtaisesti politiikan lainalaisuudet.

– Ihmisillä on useita hattuja. He puhuvat eri rooleissa eri tavalla. Poliitikot katsovat asioita ideologioidensa läpi. Politiikassa pitää olla arvoasetelma: mikä on oikein, mitä pitäisi tehdä.

Tynkkynen sanoo suoraan, että häntä huolettaa maamme politiikka, koska järjestelmän kyky tehdä päätöksiä on heikko.

– Sitten yhteiskunnassamme on valittu ja valitaan edelleen tapoja vähentää päästöjä, jotka ovat taloudellisin mittarein kalliita. Edullisia ja järkeviä tapoja on jätetty käyttämättä. Pointtina on, että ne tuovat politiikassa suosiota.

MATTI PULKKINEN