Ihmiset ja ilmiöt

Arkkimandriitta Mikael neuvoo ihmisiä kiinnittymään Jumalaan ja rukoilemaan

Arkkimandriitta Mikael neuvoo ihmisiä kiinnittymään Jumalaan ja rukoilemaan

 

Arkkimandriitta Mikael on toiminut Valamon munkkiluostarin igumenina liki vuoden. Ensi vuonna tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun Mikael alkoi viettää enkelielämää Jumalan puutarhassa. (Kuva: Matti Pulkkinen)
Arkkimandriitta Mikael on toiminut Valamon munkkiluostarin igumenina liki vuoden. Ensi vuonna tulee kuluneeksi kymmenen vuotta siitä, kun Mikael alkoi viettää enkelielämää Jumalan puutarhassa. (Kuva: Matti Pulkkinen)

Viime tammikuussa Valamon luostarin johtajaksi tullut arkkimandriitta Mikael on viettänyt kilvoittelu- eli enkelielämää 13 vuotta. Tästä ajasta hän on ollut pian vuosikymmenen Valamossa. Luostarielämänsä Mikael aloitti vuonna 2009 kulttuurikeskus Sofiassa Helsingissä. Igumeni korostaa niin yksityisen kuin yhteisen rukouksen tärkeyttä.

Kristuksen kirkastumisen kirkon kupoli ja kellotapulin uutukainen valkoinen rappaus säkenöivät syysauringon paisteessa.

Mosaiikki-ikonissa kuvatut luostarin perustajat, pyhittäjäisät Sergei ja Herman Valamolaiset tervehtivät pyhiinvaeltajia ja luostarivieraita.

Keltalehtiset vaahterat ja punalehtiset pihlajat kaunistavat Jumalan puutarhaa.

Kesä runsaine matkalaisvirtoineen on vaihtunut syksyn verkkaisuuteen. Luostarin portilla ja aukiolla on hiljaista.

Valamon luostarin vuodesta 1758 laskettuna 20. johtaja, arkkimandriitta Mikael istuu työhuoneessaan, jonka ikkunasta avautuu näköala kirkon ja trapesan väliselle piha-aukiolle. Siellä varpuset pyrähtelevät parvissa etsimässä nokittavaa särvintä.

Igumeni Mikael sanoo levollisesti, että elämä luostarissa soljuu tasaista ja totuttua rataa eteenpäin.

– Vielä runsas kaksi vuotta sitten luostarin alueella kuuli päivittäin poikkeuksellisen paljon venäjän kieltä, mutta nyt sitä kuulee vähemmän. Koronapandemia ja Ukrainan sota ovat vaikuttaneet siihen, etteivät itänaapurit saavu enää busseittain pyhiinvaellusmatkoille Valamoon.  Meillä käy edelleen paljon venäjänkielisiä Suomesta sekä muualta Euroopasta. Enemmistö muistelulapuista on edelleen venäjänkielisiä, mikä todistaa venäjänkielisten kävijöiden suuresta määrästä.

– Kirkoissamme toimitettavissa jumalanpalveluksissa kuullaan kirkkoslaavia. Veljestössä on venäläislähtöisiä veljiä. Jumalanpalveluksissa käytetään suomen lisäksi ruotsia sekä kirkkoslaavia ja joskus myös englantia.

Mitä tulevaisuus tuo tullessaan?

Luostari on rukouksen tyyssija.

Igumeni Mikaelin mukaan ihmiset lähettävät rukouspyyntöjä tasaiseen tahtiin. Niiden määrä ei ole kasvanut merkittävästi maanosassamme riehuvan sodan aikana.

– Yksityinen ja yhteinen rukous ovat erittäin tärkeitä.

– Luostarissa rukoillaan päivittäin Ukrainan sodan päättymisen, rauhan sekä ukrainalaisten puolesta.

– Sota on suomalaisten ajatuksissa, mutta suuri osa ihmisistä elää tavallista ja turvallista arkea. Ahdistuneisuus tai pelokkuus eivät ole vallanneet ihmisten mielialaa.

Isä Mikaelin mukaan ihmiset jakavat ukrainalaisten surua. Suomalaisten auttamistahto on suuri. Monet muistavat rukouksin niin kotimaassaan olevia kuin synnyinmaansa jättäneitä ukrainalaisia.

– Ihmiset kyselevät, mitä tulevaisuus tuo mukanaan. Kehotan ihmisiä turvautumaan Jumalaan.

– Kun ihminen kiinnittyy Jumalaan, hänellä on turvallisempaa. Jumalan varjeluksessa voimme suhtautua asioihin turvallisella ja luottavaisella mielellä. Jumala-yhteydessä tapahtumat menettävät merkityksensä.

– Ihmiset voivat hakea lohtua ja turvaa käymällä kirkossa ja rukoilemalla.

Isä Mikaelin mukaan kirkot ovat rauhan ja rakkauden tyyssijoja, joissa ihmiset saavat apua ja tuntevat lohdutuksen.

– Ihminen vapautuu monenlaisista stresseistä, kun hän saa olla Jumalan armon piirissä esimerkiksi yhteisissä jumalanpalveluksissa.

Mosaiikki-ikoniin tallennetut pyhittäjät Sergei ja Herman Valamolaiset tervehtivät pyhiinvaeltajia ja matkailijoita Uuden Valamon Kristuksen kirkastumisen kirkon seinustalla. (Kuva: Matti Pulkkinen)
Mosaiikki-ikoniin tallennetut pyhittäjät Sergei ja Herman Valamolaiset tervehtivät pyhiinvaeltajia ja matkailijoita Uuden Valamon Kristuksen kirkastumisen kirkon seinustalla. (Kuva: Matti Pulkkinen)

Jumalan ihmeitä voi tapahtua

Isä Mikael ymmärtää, että kriisien aikana ihmisten ajatukset risteilevät laidasta laitaan, äärimmäisyydestä äärimmäisyyteen.

Igumeni palaa Valamon luostarin historiassa vuoteen 1940, jolloin Laatokan saaressa toimineen luostarin veljestö joutui jättämään vuosisataisen kilvoittelupaikkansa sodan takia.

Pahimmat iskut tuhosivat vanhaa Valamoa helmikuun alkupäivinä vuonna 1940. Lähes koko 200-henkinen veljestö kuljetettiin illalla 4. helmikuuta vuonna 1940 kuorma-autojen lavalla jään yli Lahdenpohjan kauppalaan ja sieltä jatkokyydillä Kannonkoskelle Keski-Suomeen. Veljestön lähdettyä luostarin esineistön evakuointia jäi hoitamaan viisi miestä pappismunkki Paavalin johdolla.

– En allekirjoita ajatuksia, että maanosassamme vellova sota jatkuisi vuosikymmenen tai katastrofi etenisi kolmanneksi maailmansodaksi. Luotan siihen, että tapahtuu käänne hyvään, ja asiat muuttuvat tämänhetkistä paremmiksi. On jaksettava uskoa rukoukseen ja on luotettava Jumalan apuun.

Huippukesä ei saanut jatkoa

Kesä 2021 jäi myös matkailusta voimakkaasti elävän Valamon luostarin historiaan ainutlaatuisen vilkkaana suvena.

– Pyhiinvaeltajia ja matkailijoita oli vuosi sitten ennätysmäärä, joka vaikutti myönteisesti luostarin talouteen, isä Mikael sanoo.

– Mennyt kesä oli selkeästi edelliskesää rauhallisempi. Suomalaiset suuntasivat lähikohteiden sijasta kaukomaille.

Syys- ja talvikaudet ovat perinteisesti matkailijoiden suhteen hiljaisia. Isä Mikael toivoo, että Valamo onnistuisi löytämään ideoita, joiden toteutuksen turvin talviajasta saataisiin nykyistä vetovoimaisempi.

Igumeni iloitsee siitä, että luostarin kutsun ovat ottaneet vastaan monet ensikertalaiset ja nuoret.

– Monet kertoivat myönteisistä kokemuksistaan, ja samalla he ihmettelivät, etteivät olleet oikeastaan tienneet mitään Uudesta Valamosta. Ensikertalaiset ovat meille tärkeitä, koska he tulevat tänne jatkossakin. Nuoret löytävät rauhan tyyssijan, jossa he voivat vaikkapa paastota somesta tai kännyköistä.

Isä Mikael tietää, että Valamon tunnettuisuuden vahvistamiselle on suuri tarve ja tilaus.

– Monet kävijämme kuvaavat suhdettaan Valamoon koukuttumiseksi. He saapuvat tänne hiljentymään ja kokemaan rauhaa luonnossa ja jumalanpalveluselämässä.

– Kävijät kertovat myös vaikuttuvansa luostarin tarjoamasta vaihtoehdosta.

– Kohtaamme myönteistä ihastelua ja ihmettelyä: ”Tällainen paikka!”

Isä Mikael sanoo, että useista päivävierailijoista tulee yöpyjiä, jotka haluavat olla luostarissa useita vuorokausia.

– Valamolla on jotakin sellaista annettavanaan, mikä jää jyvän lailla itämään kävijän mielessä tai sydämessä. Löytäminen tapahtuu kirkoissa, hautausmaalla tai ulkoilureiteillä.

Isä Mikael kertoo, että luostari on saanut uutena hyvinvointipolun. Se sijoittuu luostarin lähimaastoon, on selkeästi viitoitettu ja merkattu 1,6 kilometrin mittainen polku omatoimiseen kävelyyn ja hiljentymiseen. Polun varrella on kuusi opastekylttiä, joissa on tietoa luostarin historiasta, kirkon opetuksista sekä luonnosta. Kylteistä löytyy myös itsenäisesti toteutettavia hyvinvointiharjoitteita.

Arkkimandriitta Mikael korostaa rukouksen tärkeyttä jokaisen ihmisen jokapäiväisessä elämässä. Rukous merkitsee kiinnittymistä Jumalan yhteyteen. (Kuva: Matti Pulkkinen)
Arkkimandriitta Mikael korostaa rukouksen tärkeyttä jokaisen ihmisen jokapäiväisessä elämässä. Rukous merkitsee kiinnittymistä Jumalan yhteyteen. (Kuva: Matti Pulkkinen)

Hengellinen etsintä voimistuu

Valamon luostarin veljestössä on tällä hetkellä 16 jäsentä. Luostarissa on useita nuoria kuuliaisuusveljiä eli noviiseja.

Isä Mikael tunnistaa, että ylipäänsä ihmiset etsivät tässä ajassa aikaisempaa aktiivisemmin ja enemmän hengellisyyttä.

– Välttämättä nämä etsijät eivät päädy kirkon suojiin.

Isä Mikael muistuttaa, että kirkoilla olisi mahdollisuus vastata ihmisten tarpeisiin.

Suomessa on kaksi ortodoksista luostaria: munkkiluostari ja nunnaluostari. Valamo ja Lintula sijaitsevat Heinävedellä.

Isä Mikaelin mielestä maassamme voisi toimia useampiakin muita luostareita. Ne ovat aina hengellisyyden keskuksia.

Luostari ei ole museo

Niin ortodoksisella kirkolla kuin pyhittäjäisien Sergei ja Herman Valamolaisten perustamalla luostarilla on pitkät perinteet.

Isä Mikaelin mielestä luostarin ei pidä olla vanhojen aikojen museo.

– Luostarissakin on mentävä eteenpäin.

Valamossa on viritelty ajatuksia muun muassa lähiruoan tuottamisesta. Isä Mikaelin mukaan luostari ei kuitenkaan palaa vuosikymmeniä sitten olleeseen arkitodellisuuteen.

– Se voi tarkoittaa myös hyötyeläimiä ja monipuolista viljelyä, mutta ne täytyy jalostaa tuotteiksi ennen kuin ne myydään, eikä siis myydä vain raaka-aineina.

Isä Mikael sanoo, että veljestön halu viljellä ja jalostaa tuotteita kuvastaa sen kaipuuta yksinkertaiseen elämään.

– Meidän juttumme ei ole bulkkituotanto. Katseet ovat erikoistumisessa ja artesaanituotteissa. Myyntiartikkelimme ei ole Valamon kaali vaan Valamon hapankaali. Tällaisilla ratkaisuilla on mahdollisuus löytää lisätulon lähteitä.

Isä Mikael korostaa, ettei esimerkiksi elintarvikkeiden tuottamisen käynnistäminen ole hetken huraus, vaan hankkeet kypsyvät vuosien työn hedelmänä.

– Kaiken luostarissa tehtävän työn on tuettava kilvoittelua.

Valamon opisto tunnetaan etenkin ikonin maalauskursseistaan. Isä Mikaelin mukaan kansanopiston tehtävänä on järjestää nimenomaan ortodoksisuuteen liittyviä kursseja.

MATTI PULKKINEN

Valamon munkkiluostarin johtaja, igumeni, arkkimandriitta Mikael johtaa veljestöä jumalanpalveluksesta lounaalle. Häntä seuraavat pitkäaikainen Valamon igumeni, nykyinen Haminan piispa Sergei sekä isä Sergius Colliander, pappismunkki Aleksanteri ja muut veljestön jäsenet. (Kuva: Matti Pulkkinen)

Lue lisää aiheesta:

Jätä kommentti

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.

Voit käyttää näitä HTML tägejä ja attribuutteja:

<a href="" title=""> <abbr title=""> <acronym title=""> <b> <blockquote cite=""> <cite> <code> <del datetime=""> <em> <i> <q cite=""> <s> <strike> <strong>