NELJÄ TÄHTEÄ: Kalkkimaalausten mystiset tekijät kiehtovat, uutuusmusikaali ratkoo seinämaalausten syntyä

Hattulan Pyhän Ristin kirkko on jälleen suuren mielenkiinnon kohteena. Tamperelaiskirjailija Anneli Kannon kirjoittamasta menestysteoksesta Rottien pyhimyksestä on syntynyt musikaali, jonka libretistinä Kanto itseoikeutetusti on. Ohjaaja Reetta Ristimäki luki romaanin painotuoreena, ja lukukokemus pakotti hänet tekemään teoksesta musikaalin. Musiikki on Jukka Nykäsen käsialaa; säveltäjän keskiaikavivahteinen musiikkikieli nousee merkittävään osaan Kapsäkin toteutuksessa.

Punatiilinen Pyhän Ristin kirkko on seissyt satoja vuosia jykevästi paikallaan Hattulassa. Pyhäkön erikoisuutena ovat laajat ja hyväkuntoiset kalkkimaalaukset, jotka kaunistavat Herran huonetta. Emme tiedä sen tarkemmin keskiaikaisen kirkon rakentamisajankohtaa kuin seinämaalausten tekijöiden nimiä.

Kirjailija Anneli Kanto kantoi vuosikymmeniä kultajyvää sydämellään. Hän oli vaikuttunut kalkkimaalauksista ollessaan pieni lettipää. Seinämaalauksissa kuvatut pyhät ihmiset ja keskeiset Raamatun tapahtumat puhuttelivat häntä mysteerioiden tavoin. Luomukset avautuivat hänelle niihin piilotettuja salaisia viestejä myöten.

Kannon Rottien pyhimyksestä syntyi ainutkertainen menestystarina. Gummeruksen painokoneet ovat suoltaneet lisäpainoksia historialliseen tahtiin. Teos sammuttaa suomalaisten hengellisyyden janoa.

Katolisena aikana pyhiinvaeltajat suosivat Pyhän Ristin kirkkoa Hattulassa. Pyhäkkö oli kansainvälisesti vetovoimainen kohde. Niin se on ollut viime vuosienkin ajan, kun Kannon romaanin ahmineet lukijat ovat sankoin joukoin halunneet nähdä ja kokea kirkon rauhan ja sen sisäseinien kaunistuksina olevat maalaukset.

Kapsäkin Rottien pyhimys -musikaali kannustaa katsojansa matkaamaan Hattulaan Pyhän Ristin kirkon aarteiden pariin.

Valpas ohjaaja ja kompakti toteutus

Musiikkiteatteri Kapsäkin näyttämö asettaa esitykselle rajat. Sen vahvuutena on kuitenkin intiimiys. Katsomossa vallitsee turvallisuuden tunne. Tässä paikassa pienestä voi kasvaa suuri, ja vähäisestä pystyy tulemaan maailmaasyleilevä.

Reetta Ristimäki on näkijä ja tekijä. Anneli Kannon Rottien pyhimys otti hänet pauloihinsa, ja ohjaaja tunnisti oitis romaanissa piilevät mahdollisuudet. Hän otti härkää sarvista ja toteutti intuitionsa.

Hattulan Pyhän Ristin kirkko ja sen kiehtovat seinämaalaukset tarjoavat ohjaajalle rajattomat mahdollisuudet, todellisen runsaudensarven. Ristimäki on rajannut taitavasti ajan, asian ja paikan ohjauksessaan.

Ristimäki marssittaa roolihahmot, Pelliinan, mestari Martinuksen, Andreas Pictorin, Petrus Herckepaeuksen ja Märta Bengtsdotter Ulvin kunkin osan kirkastaen.

Rottien pyhimyksessä musiikki on kuin liima, joka liittää niin ihmiset kuin tapahtumat tiiviisti toisiinsa. Säveltäjä Jukka Nykänen ammentaa keskiaikaisesta traditiosta, mutta hyödyntää aistikkaasti eri vuosisatojen musiikillisia aineksia. Nykäsen musiikki on herkistävää ja myös iloista. Siinä soivat nokkahuilut ja säkkipillit, jouhikot ja gamba sekä koskettimet.

Rottien pyhimyksen toteutus on isosti tekniikan juhlaa. On vaikea edes kuvitella, miten lavasteet, valot sekä äänet olisi saatu vaikkapa vielä vuosikymmen sitten palvelemaan kaikkia tämän näyttämötoteutuksen tarpeita. Lavasteet ovat yksinkertaisuudessaan nerot. Ne kuvaavat kirkon holvikattoja ja kirkkosalin seiniä. Valoratkaisut ovat häkellyttävän mestarilliset. Seinämaalaukset ilmestyvät silmiemme eteen kirkkomaalareiden pieneleisin pensselinvedoin.

Musikaalin toisella puoliajalla katsoja näkee koko komeuden. Pyhät ihmiset ja Raamatun ydinsanomaa ilmentävät kuvat tulvivat valojen ja varjojen liittoja sekä värien palon voimallista juhlaa. Tätä silmänruokaa katsellessa ei tule mieleenkään, että moderni tekniikka on kaiken takana. Taianomainen ja sadunhohtoinen toteutus mahdollistavat aikamatkan keskiajalle ajankohtaan, jolloin Pyhän Ristin kirkko sai vuosisataisiksi tarkoitetut maalauksensa.

Roolihenkilöt palavat halusta tarjota parasta

Rottien pyhimys -musikaalia tähdittää viisi rooliinsa uppoutunutta ammattilaista. Näyttämöllä ei nähdä yhtään heikkoa lenkkiä.

Keskiössä ovat mestarilliset kirkkomaalarit Andreas Pictor (Kai Bäckström) ja mestari Martinus (Jasper Leppänen). Ensi-illassa Bäckström ja Leppänen marssittavat Pyhän Ristin kirkon seinämaalaustyömaalle tiiviisti työtä tekevän joukkueen. Heidän ammattitaitonsa ja -ylpeytensä on kiveenhakattua korkeaa laatua. Miehet antavat luontevat ja luotettavat kasvot mestareille, joiden nimet eivät ole jääneet historian kirjojen lehdille. Tässä on pointtinsa. Miehet tekivät luomuksensa sanojensa mukaan Jumalan kunniaksi, ei itseänsä tai taitojansa korostaakseen.

Molemmat herrat, Bäckström ja Leppänen, lunastavat paikkansa vahvoina laulajina. Heidän raamikkailla äänillään Pyhän Ristin kirkon ikkunalasit helisevät ja hämähäkinseitit heilahtelevat.

Tenori Petri Bäckström tekee niin draamallisesti kuin laulullisesti väkevän roolityön Petrus Herckepaeuksena. Hän tuo toteutukseen jykevyyttä, joka hioutuu miehen ajatuksenkulussa. Ovatko alastomat ihmishahmot sallittuja pyhäkössä?

Mezzosopraano Eeva Semerdjiev on todellinen maallisen mammonan ääni Märta Bengtsdotter Ulvin osassa. Nimenomaan Semerdjievin ääni on tässä produktiossa iso juttu. – Minä sen tein, minä sen tein, hän laulaa mahtipontisesti, kun kirkko on saanut kalkkimaalauksensa.

Muusikot ovat paljonvartijoina. Janek Öller, Ilkka Heinonen ja Miika Vintturi loihtivat instrumenteistaan äänimaailman, joka johdattaa vuosisatojen taakse aikaan, jolloin Hattulassa elettiin mielenkiintoisia aikoja. Kirkko sai ainutlaatuiset kalkkimaalauksensa.

Kokonaisuutena Rottien pyhimys -musikaali on herättävä teos. Näkijän, kuulijan mielenkiinto herää samannimiseen romaanin, Pyhän Ristin kirkkoon, katoliseen Suomeen, historiaan…

Musikaali nostaa julkisuuden valokiilaan mittavat kansallisaarteemme, keskiaikaiset kivikirkot, etenkin niiden helmen Hattulan Pyhän Ristin kirkon.

Anneli Kanto on tehnyt sydämeenkäyvän oivalluksen, kun hän loi Pelliina-tytön hahmon. Paikallinen ja vähäosainen lahjakkuus saa elämänsä mahdollisuuden valjastaa kuvallisen ilmaisunsa yhteiseksi hyväksi. Hänestä varttuu mestareiden rinnalla taiturimainen kirkkomaalari. Aurora Manninen on Pelliinan roolissa huippu-uskottava. Manninen valjastaa niin kehollisen kuin verbaalisen lahjakkuutensa roolihahmon voimavaroiksi.

MATTI PULKKINEN