VIISI TÄHTEÄ: Sisällissodan haavat periytyvät polvelta polvelle, trilogiasta dramatisoitu näytelmä on varoitusmerkki aikalaisillemme

Akateemikko Väinö Linnan kirjoittama historiallinen trilogia Täällä Pohjantähden alla on ajankohtaisempi kuin aikoihin. Pyynikin kesäteatteri on tarttunut teokseen aikana, jolloin kansakuntaamme uhkaavat samanlaiset vaarat kuin helmikuun manifestia edeltäneellä vuosikymmenellä, torppariperheiden tragedian aikana ja kansalaissodan repivässä ilmapiirissä vuoden 1918 alkukuukausina. Noiden aikojen katastrofaaliset muistot ovat monien sukujen muistoissa edelleen, joten kirjailija Linnan kuvaamien vuosikymmenien traagiset tapahtumat eivät elä vain historian kirjojen lehdillä.

Täällä Pohjantähden alla kuvaa koskettavalla tavalla maata viljelevien ihmisten työntäyteistä elämää. Heidän osansa oli kovaakin kovempi. Miten maatalousväki voi meidän aikanamme? Mitä maatiloilla tapahtuu? Kuulumiset ovat kansallisesti masentavia. Kotimaisen ruoan tuottajat ja valmistajat ovat suurelta osalta puun ja kuoren välissä. Heillä on seinä edessä.

Sisällissota johtui isosti taloudellisista syistä, ja siitä, että tsaarinvallan aikana oli muodostunut käsitys huonosta asioiden etenemisestä. Kriisi kärjistyi vuoden 1918 tammikuun lopussa sisällissodaksi punaisten ja valkoisten välille.

Entäpä meidän aikamme kansallinen yhtenäisyys, toinen toisemme kunnioittaminen? Täällä Pohjantähden alla kertoo karua sanomaa kahtiajakautuneesta Suomen kansasta, punaisista ja valkoisista. Miten monen ihmisen kädet tahrautuivatkin maanmiesten ja -naisten verestä. Nyt Suomi jakautuu menestyviin ja taantuviin alueisiin. Koronapandemian ja Ukrainan sodan seuraukset kurittavat monia ihmisiä, jotka taistelevat elämästä ja kuolemasta niukkojen taloudellisten varojen takia. Eri ihmisryhmien välinen railo laajenee.

Kun käy vanhoissa taloissa pitkin vanhaa Hämettä ja Satakuntaa, nykyisellä Pirkanmaalla, juurevien sukujen nykyiset polvet kertovat karmaisevista ihmiskohtaloista valkoisten ja punaisten riveissä. Aika ei ole tehnyt, eikä tee tehtäväänsä.

Pyynikin kesäteatterissa suomalaiset näkevätkin omia sukujaan koskettavaa historian kulkua. Väinö Linnan mittavan teoksen sisältö on vaikuttava osa kansalaistemme yhteistä taakkaa.

Suomalaiset halusivat liittyä Natoon turvatakseen maamme turvallisuuden. Toisen maailmansodan lunnaat olivat ihmishengissä ja aineellisessa mielessä raskaat. Niitä ei haluta kokea uudelleen.

Sisällissotaa varten ei ole puolustusliittoa, johon turvautua. Täällä Pohjantähden alla on varoitus seurauksista. Omankäden oikeuteen turvaudutaan, jos elintila ja -mahdollisuudet käyvät niukoiksi.

Pyynikin kesäteatterissa kuljetaankin nyt kaistale kansakunnan tallaamaa tietä.

Ohjaus antaa aikaa nähdyn sisäistämiselle

Käsikirjoittaja Sami Keski-Vähälä on siirtänyt mestarillisesti Väinö Linnan rukiisen tekstin ja Pentinkulman – kuvitteellisen hämäläiskylän – ihmisten murteen sananparsineen sovittamaansa näytelmään.

Täällä Pohjantähden alla on sanan juhlaa Pyynikillä. Puhuttu kieli piirtää kuvaa niin Jussi Koskelasta kuin Anttoo Laurilasta, niin Elina Koskelasta kuin Ellen Salpakarista.

Keski-Vähälän sovitus on kestävä peruskallio Täällä Pohjantähden alla -näytelmälle.

Ohjaaja Antti Mikkola osoittautuu tämänkertaisella ohjustyöllään pedantiksi kapellimestariksi, joka ohjaa värikästä roolijoukkoa kuin täysimittaista sinfoniaorkesteria.

Linnan trilogia on jättiteos. Sisällön ja sanoman mahduttaminen kahteen ja puoleen tuntiin on Mikkolalta kiitettävä saavutus. Ohjaaja malttaa antaa tapahtumille niiden tarvitseman ajan. Tarina etenee tyylikkäästi. Katsojat eivät hengästy. On aikaa jakaa menetyksen tuottama suru ja ilon suoma auringonpaiste.

Mikkolan ohjaus palvelee etenkin sellaisia teatterivieraita, jotka eivät tunne Täällä Pohjantähden alla -romaania ja sen kuvaamien aikakausien historiaa. Ohjaus avaa tapahtumien syyt ja seuraukset.

Ukrainan sodan tuhot ja menetykset ovat uutiskuvien johdosta silmissämme. Mikkola on tehnyt viisaan ratkaisun, kun hän jättää varsinaisen aseiden kalistelun minimiin.

Näyttelijät ovat teoksen hengessä liikkeellä

Pyynikin kesäteatteri marssittaa näyttämölle runsaasti uusia näyttelijäkykyjä. Kiitos siitä!

Konkareitakin on hyvin remmissä. Jukka Leisti, Aimo Räsänen, Jyrki Mänttäri, Tom Lindholm ja Esa Latva-Äijö takaavat palollaan ja ammattitaidollaan rooliensa sykähdyttävyyden.

”Alussa olivat suo, kuokka ja Jussi. Suo oli autio, keskeltä melkein puuton neva, jonka veden vaivaamasta kamarasta nousi vain jokin kitukasvuinen käkkyrämänty, vahvakaarnainen ja tasalatvainen pieni vanhus.” Tästä Esa Latva-Äijö lähtee rakentamaan Jussi Koskelan ikonista rooliaan.

31-vuotias Verneri Lilja tekee Akseli Koskelan roolin nuoren miehen tarmolla luontevasti ja uskottavasti. Lilja on vakuuttava esimerkki taiteilijasta, joka pitää yllä Koskeloiden perheen arvoja. Hän on vankka peruspilari tämänkertaisessa Täällä Pohjantähden alla -toteutuksessa.

Tampereen Työväen Teatterin kantaviin voimiin kuuluva Samuli Muje tekee riipaisevan roolityön Anttoo Laurilana. Muje tarjoaa päättäväisyyden ja antaumuksellisuuden, joita Anttoo Laurila edustaa. Mujeen ilmaisuvoima perustuu kehollisiin taitoihin. Hän sanankäyttönsä on väkevää. Kerrassaan sisukas roolityö.

Myös TTT:n näyttelijäkuntaan lukeutuva Petra Ahola loistaa pappilan rouva Ellen Salpakarina. Ahola marssittaa Pentinkulman maisemiin pääkön ja teräväkielisen tahtonaisen.

Kaiken kaikkiaan roolitus on vahvoissa ja taitavissa käsissä. Ensi-illan esitys osoitti, miten taiteellisesti hioutunut tiimi jo on.

Lavastaja on hyödyntänyt Pyhäjärvi-näkymän

Pyynikki on kaistale arvokkainta kansallismaisemaa.

Täällä Pohjantähden alla -näytelmän lavasteet rakentaneet ammattilaiset ovat kerrassaan neroja. Ensimmäisen kerran Pyhäjärvi-näkymä on niin oivallisessa käytössä kuin tällä kertaa. Pappilan salin ikkunoista avautuu näkymä kauniisti liplattavalle järvelle.

Muutenkin lavasteet ovat minimaalisuudessaan vaikuttavat. Työväentalossa seinät ovat laveat ja sisäkatto korkealla. Uudenlaiset ideologiset tuulet saavat puhaltaa lennokkaasti.

Koskeloiden torppa on tyylikäs taidonnäyte. Rakennus on kaunis hirsiseinineen ja pärekattoineen. Kokonaisuus muistuttaa täsmällisyydestä, jolla Jussi Koskela ja hänen perheensä raivasi suon viljavaksi pelloksi ja rakensi komeista hirsistä turvallisen kodin.

Pyynikillä on työssä suuri joukko eri alojen ammattilaisia. Kun näytelmä on tapaus, suuri tapaus, lopputulos on kaikkien yhteisen ahertamisen työn hedelmä.

Pyynikin kesäteatterin Täällä Pohjantähden alla -näytelmän viisi tähteä ovat timanttiset.

MATTI PULKKINEN