Art Zoo Tampereen muistonäyttely kunnioittaa Grytan vaikuttavaa uraa

Art Zoo Tampere kohosi viikko sitten perjantaina suomalaisen veistotaiteen keskiöksi, kun taide- ja luontohotelli avasi tämänkesäisen taidenäyttelynsä. Se on omistettu 67-vuotiaana viime vuoden toukokuussa kuolleen puolalaissyntyisen suomalaisen kuvanveistäjä Radoslaw Grytan elämäntyön kunnioittamiselle.

Urkin Piilopirtin uusi taidekuraattori on Grytan entinen oppilas, kuvanveistäjä ja LAB-ammattikorkeakoulussa Grytan seuraajana jatkava kuvanveiston lehtori Sampo Malin. Muistonäyttelyssä puhunut Malin korosti, että Grytan vaikutus suomalaiseen kuvanveiston kenttään on kiistatta suuri.

– Ja Grytan vaikutus tulee jatkumaan vielä pitkään, Malin lisäsi.

– Gryta kutsuttiin Suomen Kuvanveistäjäliiton kunniajäseneksi vuoden 2023 alkupuolella, juuri hänen pitkän ja vaikuttavan opetusuransa vuoksi. Pelkästään SKL:n hallituksissa on vuosien saatossa istunut suuri määrä Grytan entisiä opiskelijoita päättämässä suomalaisen kuvanveistotaiteen sen hetkisestä toiminnasta ja tulevista suuntaviivoista, Malin sanoi.  

Malin kuvasi Grytaa ihmisenä, kuvanveistäjänä ja opettajana.

– Kuvataiteen koulutus on asioiden ruotimista, paloiksi purkamista ja uuden ajattelun rakentamista. Kuvataiteilija koulutetaan kehittämään ja käsittelemään laajoja, hyvinkin käsitteellisiä asioita. Ja lopulta tuomaan ne esteettisesti esille kielellä, jolla näitä asioita voi esittää ja jolla niistä voi kertoa.

– Monesti tämä kuvataiteen kieli on ainoa kieli, jolla taideteoksen ajatuksen voi ilmaista ilman että tarvitsee esimerkiksi kirjoittaa teoksesta kirjaa, jotta joku ymmärtäisi mistä teoksessa on kyse. Kuvataide kertoo tämän omalla kielellään, tiiviisti, ja antaa katsojalle juuri sen verran harkittuja vihjeitä, kun on tarve. Loput taide kokemuksesta hoitaa katsojan aivot.

– Jokainen taideopiskelija ja taiteilija luo vuosien mittaan oman esteettisen kielensä, jolla kertoo tarinoitaan omista ajatuksistaan ja omasta sielunmaisemastaan.  

– Kuinka tällaista asiaa opetetaan? Kuuntelemalla, tarkkailemalla, kysymällä, keskustelemalla, ehdottamalla uusia lähestymiskulmia, kyseenalaistamalla, johdattelemalla, kannustamalla ja muuten harkiten auttamalla opiskelijaa löytämään oma ilmaisunsa sekä kehittämään sen esteettisiä elementtejä mahdollisimman pitkälle.

Malin korostaa, että suomalaisessa taidekoulutuksessa opettaja on neljästä runsaaseen viiteen vuoteen vuorovaikutuksessa opiskelijan herkimmän puolen eli itseilmaisun kanssa. Koulutus ja vuorovaikutus on syystäkin näin pitkä, sillä ilmaisullisten kokonaisuuksien omaksuminen ja hallitseminen niin, että sillä taidolla saisi jotain aikaan, ei ole aivan helppoa.

– Tällaista työtä Gryta teki 30 vuotta lukemattomien opiskelijoiden parissa. Hän auttoi löytämään jotain jo olemassa olevaa ja kehittämään sitä eteenpäin. Yksilöllisesti. Kuunnellen ja vastaten.

Malin kertoo, että Grytalla oli ensin työn alla Taideteollinen korkeakoulu, sitten Kuvataideakatemia, sen jälkeen Saimia-ammattikorkeakoulu, joka on nykyään yhdistynyt LAB-ammattikorkeakouluksi.

– Näissä kouluissa Gryta teki töitä erityisesti kuvanveiston opiskelijoiden parissa, sillä heille hänellä oli kuvanveistäjänä eniten annettavaa. Muitakin opiskelijoita pyöri Grytan ympärillä kuuntelemassa ja keskustelemassa.

Malinin mielestä Grytan työskentelyssä oli erikoista se, että hänellä oli aikaa myös esimerkiksi olla organisoimassa symposiumeja Itämeren maiden kuvanveiston opiskelijoille tai vetää iltamyöhään iltapiirustusta, esittää opiskelijoille taide-elokuvia tai keskustella taiteesta opiskelijaryhmän kanssa.

– Mitä tästä on tuloksena? Satoja kuvanveistäjiä Suomessa ja ulkomailla, jotka ovat olleet Grytan oppilaina ja opissa. Perspektiivejä, katsantokantoja ja välillä myös ilmaisu, joka on levinnyt laajasti taidekentälle. Ja jos tarkkaan mietitään, niin Grytan opiskelijat kouluttavat myös seuraavaa taiteilijasukupolvea. Totta kai taiteilija ottaa pesäeron opettajaansa, mutta taiteilijan luoma taide on aina saanut vaikutteita jostain.

– Grytan persoonasta välittyi hänen puolalaisen syntyperänsä heijastama periksiantamattomuuden ja herkkyyden, elämänkokemuksen ja henkilökohtaisen ajattelun, sivistyksen ja tahdonvoiman yhdistelmä. Hänen suora persoonansa herätti heti luottamusta. Vaikka hänen suomen kielensä joskus sai kuulijan huvittumaan, hänen tarkoituksensa oli aina selvä ja vastaansanomaton.

Pallasmaan mukaan kansalaisuuden vaihtaminen vaikutti niin ikään Grytan minäkuvaan ja toi esiin hänen mielensä taustalle kerrostuneet moninaiset elämänkokemukset.

– Grytan veistostenkin vaikuttavuus nousee niiden vahvasta juurtuneisuuden tunteesta sekä hänen taiteensa välittämistä eletyistä kokemuksista. Oikea taideteos kertoo aina muusta kuin itsestään; taide kertoo maailmasta ja ihmisenä olemisesta tässä maailmassa.

Pallasmaan mielestä Grytan teosten kokemus- ja ajatustausta oli aina syvempi kuin miltä monasti kepeältä näyttävä aihe vaikutti. Hän totesi aiheistaan, että  ”Töissäni löytyy usein aiheiden arkkityyppejä, kuten rakkauteen ja kuolemaan liittyviä teemoja. ”

– Yleensä   hän jatkoi teostensa työstämistä mielessään senkin jälkeen, kun ne olivat näennäisesti valmistuneet. Grytan peräänantamattomuus kuvastuu hänen huumoriinsa piilotetussa lausunnossaan: ”Niin kauan kuin elän, mikään työni ei tavallaan ole täysin valmis”. Teosten jatkuvan kehittelyn ajatus tulee ilkikurisesti esiin myös hänen toisessa lausunnossaan: ”Vihollisilleni sanon, että huonointa teostani en ole vielä tehnyt, ja ystävilleni, että paras teokseni on vielä tulossa”. Ajatus ikuisesti tekeillä olevasta teoksesta ei itseasiassa ole ollenkaan niin järjetön kuin saatamme ajatella. Luovan työn tekijäthän tekevät koko elämänsä ajan huomaamattaan omakuvaansa.

Pallasmaa kuvaa Grytaa opettajana avuliaaksi ja kannustavaksi.

– Gryta halusi laajentaa oppilaidensa kiinnostusta muihin taiteenaloihin sekä tieteisiin ja filosofiaan. Toimittuani itse arkkitehtuurin opettajana kuuden vuosikymmenen ajan lukuisissa maissa, arvostin Grytan suoruutta, avomielisyyttä sekä älyllistä ja emotionaalista rohkeutta; hän ei esittänyt opettajaa vaan oli opettaja koko persoonallaan ja läsnäolollaan. Arvostin myös hänen aitoa opettamisen kykyään – ajattelen nimittäin, että vain itse opinhaluinen ja tiedonjanoinen henkilö osaa opettaa innostavasti.

Pallasmaan mukaan Grytan veistoksissa tulee aina esiin hänen veistoksellisen ajattelunsa älyllisyys ja kerroksellisuus sekä niiden yhdistynyt voima ja herkkyys.

– Hänen teoksensa ovat plastisia ja oivaltavia sekä monasti pelkällä aineellisella läsnäolollaan ja koollaan arvovaltaisia. Erityisen kiintoisia piirteitä hänen veistoksissaan ovat mittakaavan suurentaminen ja kuvitteellinen materiaalisuus. Materiaali on joskus saatu näyttämään toiselta materiaalilta. Grytassa ja hänen teoksissaan oli samanlaista luonnollisuuden, vilpittömyyden, uteliaisuuden ja viisauden yhdistelmää kuin toisen läheisen veistäjäystäväni ja Radon kunnioittaman opettajan ja kollegan Kain Tapperin teoksissa.

Pallasmaa sanoo, että Grytan teoksissa on koettavissa puolalaisuuden traagiset kerrostumat, hänen oma identiteetin etsintänsä sekä laaja lukeneisuutensa ja perehtyneisyytensä taiteen historiaan, niin vanhimpaan taiteeseen kuin uusiin pyrkimyksiin. Hänen puolalaisen identiteettinsä rinnalle rakentui myös suomalaisuuden piirteitä ja kuvia.

– Gryta arvosti paikkaamme, jossa voi liikkua rauhassa luonnossa ja ihailla taidetta. Hän pohti, inko tämä tulevaisuuden taidemuseo. Hän vertasi sitä isoon taidemuseorakennukseen, jossa on iso oviaukko, iso ovi ja huoneet, joissa joku ihminen valvoo ja valvontakamerat seuraavat.

Urkin Piilopirtillä on Suomen suurin Gryta-kokoelma; se käsittää 21 teosta.