Kansalais- ja työväenopistot tarjoavat turvasataman

 – Vapaa sivistystyö tuottaa monenlaista hyötyä ja hyvää yhteiskunnalle ja kansalaisille. Ketterä, moninainen koulutustoiminta kohtaa eri ikäisten kansalaisten sivistystarpeet kustannustehokkaasti. Matalan kynnyksen oppilaitosverkosto, viidellä eri oppilaitosmuodolla kattaa koko maan, toiminnanjohtaja Jaana Nuottanen kiteyttää. 

Nuottasen mukaan osaamisen tunnistaminen ja tunnustaminen on tullut ja yleistyy myös vapaassa sivistystyössä, mikä helpottaa opiskelijoiden työelämävalmiuksia ja jatkokoulutusmahdollisuuksia.

– Yhteisöllisyys kartuttaa sosiaalista pääomaa, poistaa yksinäisyyttä ja toimii myös vastalääkkeenä polarisoitumiselle. Elinvoimainen kansalaisyhteiskunta on demokratian edellytys myös Suomessa, joten on toivottavaa, että ihmiset olisivat eri tavoin aktiivisia oman elämänsä sankareita.

– Maahanmuuttajat kohdataan ja kotoutetaan mahdollisimman kokonaisvaltaisesti. Aikuisten ja senioreiden perus- ja kansalaistaidot kaipaavat kuntoon laittamista, jotta saadaan lisää osaajia muun muassa työelämään. Harrastuksista on kokonaisvaltaisesti hyötyä, koska kansalaistaidot kehittyvät läpi elämän.

– Terveelliset elämäntavat juurtuvat, jos ja kun liikunnallisuutta päästään toteuttamaan lapsista ikäihmisiin. Nuorten ja aikuisten eri elämäntilanteet ja niistä aiheutuvat muutokset voidaan ottaa huomioon ja tarjota uutta suuntaa elämän nivelvaiheissa. Avoimen yliopiston kurssitoiminnalla rakennetaan polkuja myös korkeakouluihin.  

– Kun elämä ympärillä on täynnä kielteisiä uutisia, on hienoa, että on jotakin pysyvää ja ajatukset muualle vievää. Opiskelija pystyy keskittymään esimerkiksi johonkin pikkutarkkaan käsillä tehtävään käsityöhön ja tyhjentämään samalla mielensä ja aivonsa kaikesta päivän aikana kertyneestä negatiivisesta.

Nuottanen korostaa, ettei kansalais- ja työväenopistoissa myöskään kysytä aikaisemman koulutuksen, tittelin tai palkkatason perään, koska kaikki ovat samanarvoisia.

– Haluamme ihmisten voivan ylittää erilaisia kuplia pikemmin kuin kasvaa toisistaan erilleen polarisaation kiihtyessä.   

– Keskeisimmät haasteet liittyvät oppilaitosverkoston tiivistämiseen (viidessä oppilaitosmuodossa on myös päällekkäisyyksiä) ja rakenteelliseen uudistamiseen. Jo tehtyjen leikkausten myötä muun muassa opiskelijoiden kurssimaksut kohoavat, ryhmäkoot suurenevat, tarjottavien oppiaineiden määrä supistuu ja henkilökuntaa lomautetaan tai jopa irtisanotaan.

– Lapset, nuoret, aikuiset ja seniorit tarvitsevat mielekkäitä harrastuksia arkisen puurtamisen vastapainoksi. Käsillä tekemisen määrä on supistunut merkittävästi aikaisempiin vuosikymmeniin verrattuna, joten jo pelkästään aivojen hyvinvoinnin kannalta olisi hyvä edistää sitä eri tavoin, Jaana Nuottanen sanoo.

Nuottanen muistuttaa, että ihminen on onnellinen silloin, kun hän saa tehdä jotakin itselleen mielekästä ja loistaa, jos hän pärjää siinä tekemisessään hyvin ja näkee työnsä tulokset nopeasti.

– Harrastaminen on erittäin tärkeää myös nykyisen hektisen työelämän vastapainona. Osa opiskelijoista löytää itselleen ammatin pitkäjänteisen harrastamisen kautta. Eri ikäisten harrastaminen on kansalais- ja työväenopistoissa yksi tärkeä kokonaisuus esimerkiksi työelämävalmiuksien kehittämisen tai maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen ohella.

Nuottanen huomauttaa, että monet kansalais- ja työväenopistot ovat mukana järjestämässä myös koululaisten Suomen harrastamisen mallin mukaista toimintaa toimialueidensa kunnissa.

– Kansalaisopistoissa järjestetään toki myös lukemiseen ja kirjoittamiseen vahvistavia kursseja, mutta niille osallistuu yleensä enemmän asiasta jo valmiiksi kiinnostuneita pikemminkin kuin niitä, joiden olisi syytä asiasta innostua, Nuottanen herättelee.

– Kansalais- ja työväenopistoissa vietetään vain vähän aikaa viikkotasolla, joten sen vaikutusmahdollisuudet ovat tässä mielessä rajatummat. Yksittäisten opiskelijoiden kohdalla tapahtuu toki ihmeitä – erityisesti jos aikaisemmat koulukokemukset ovat olleet kielteisiä. Olemme syksyllä tiivistämässä yhteistyötä muun muassa Koulukinon kanssa lasten ja nuorten lukemisen juurruttamisessa. Katsotaan, mitä tällä saralla olisi mahdollista saada aikaan. 

Tieteen termipankin mukaan lukutaidon perustaso on tekninen lukutaito eli dekoodauksen taito, mikä tarkoittaa kykyä tulkita tekstejä tarkoituksenmukaisella tavalla. Nuottasen mukaan suomalaisessa yhteiskunnassa selviäminen edellyttää kuitenkin myös ymmärtävän, erittelevän, tulkitsevan ja arvioivan lukutaidon jatkuvaa harjoittelua.

– Siksi on tärkeää tarjota kaikenikäisille lukijoille mahdollisuus innostua erilaisista teksteistä ja lukemisesta. Kun esimerkiksi kirjastoissa ja kouluissa on saatavilla vaativuudeltaan eritasoisia ja monimuotoisia tekstejä sekä selkokielistä kirjallisuutta, löytyy jokaiselle mieluista luettavaa. Kunnat toteuttavat luontevasti eri kohde- ja ikäryhmille monilukutaitotyötä muun muassa sivistys- ja hyvinvointipalveluissa. Eri tahojen yhteistyön tiivistämisellä voidaan luonnollisesti madaltaa kynnystä innostua lukemisesta.

Nuottanen toivoo, että myös aiheesta kiinnostuneet opiskelijat voisivat myös itse olla suoraan opistoihin yhteydessä, koska vapaasta sivistystyöstä annettu laki velvoittaa kansalaisopistot vastaamaan nimenomaan alueelliseen ja paikalliseen sivistystarpeeseen.

TEKOÄLY valtaa jalansijaa kaikilla elämänosa-alueilla. Jaana Nuottanen innostaakin ihmisiä tutustumaan tekoälyyn askel kerrallaan vaikkapa kansalaisopiston yleisöluennoilla tai kursseilla.

– Tekoäly ei ole kokonaisuutena edennyt viime aikoina kuitenkaan ihan niin nopeasti kuin mitä sen jossakin vaiheessa uskottiin tekevän, joten matkaan ehtii hyvin myös hieman hitaammalla tahdilla.

Nuottasen mielestä uusiin asioihin kannattaa ylipäätään tutustua ennakkoluulottomasti ja pelottomasti ja miettiä sen jälkeen, onko siitä omassa elämässä hyötyä.

– Tekoäly vaikuttaa monessa asiassa tietämättämme tai tarkemmin pohtimattamme taustalla, mutta erityisen hyödylliseksi koen sen itse asiantuntijatyössä muun muassa uusien ajatusten, näkökulmien ja keskusteluista laadittujen muistioiden tuottajana.

Nuottanen suorastaan yllyttää myös digirohkeuteen eli uskallukseen ja uteliaisuuteen lähteä kokeilemaan.

 – Suomi yhteiskuntana digitalisoituu niin hurjaa vauhtia, että olen suositellut yli 90-vuotiaillekin digitaitojen haltuunottoa itselleen sopivalla tahdilla. Erilaisia opastuksia, kursseja ja koulutuksia on tarjolla valtavan paljon.

Jaana Nuottanen kertoo, että kurssisuunnittelussa pyritään ottamaan huomioon ajassa olevia erilaisia hiljaisia ja vahvoja trendejä, teemoja ja asioita. Kansalaisopistojen liitto nostaa syksyllä erityisen vahvasti esille kansalais- ja työväenopistoissa isossa roolissa olevat kansalais- ja perustaidot.  

Kansalaisopistot olivat korona-aikaan saakka opiskelijamäärällä mitattuna Suomen suurin oppilaitosmuoto. Nuottasen mukaan korona-ajan jälkeen määrät ovat jonkin verran pienentyneet, vaikka muun muassa verkko-opetukseen on tullut paljon uusia opiskelijoita, jotka eivät ole koskaan aikaisemmin osallistuneet.

– Kansalais- ja työväenopistot ovat vapaan sivistystyön tunnetuin oppilaitosmuoto. Se kerää koulutuksiinsa vuosittain reilut puoli miljoonaa yksittäistä opiskelijaa kaikkialla Suomessa. Määrä on toki iso, mutta silti Suomessa on vielä paljon ihmisiä, joita emme ole tavoittaneet.

– Teemme kovasti töitä muun muassa markkinoinnin ja viestinnän keinoin, koska toiveenamme on, että matalan kynnyksen kansalaisopistoihin löytäisivät erityisesti ne, jotka eivät koulutuksesta muuten innostu tai joilla ei ole ollut mahdollisuutta opiskella paljon aikaisemman elämänsä aikana. Meillä kaikki ovat tasa-arvoisia, yhdenvertaisia ja lämpimästi tervetulleita, Nuottanen teroittaa.