VIISI TÄHTEÄ: Taru Sormusten Herrasta ruokkii toivoa sekä mielen- ja sielunrauhaa

Viimeisen päälle hiottua nelituntista esitystä on nautinto seurata, vaikka tarina keskeytyykin kahden väliajan tähden. Jokainen kolmesta osiosta muodostaa eheän kokonaisuuden, joten tarinan kerronnan ja juoksutuksen selkäranka säilyttää jännitteensä.

Korkeatasoisen teatterin ystävät ovat tottuneet Tampereen Teatterin loistokkaisiin suurproduktioihin sen kodikkaassa ja intiimissä kotisalissa. Tampereen Teatteri ottaa nyt Tampere-talon Ison salin suvereenisti haltuunsa. Livekuvaajat huolehtivat onnistuneesti siitä, että roolihahmojen ilmeet ja kehonkieli välittyvät kivenmuotoisilta näytöiltä taaempanakin istuville teatterivieraille.

Taru Sormusten Herrasta avaa räjähdysmäisesti teatterin pääkaupungin syyskauden. Ainutlaatuinen toteutus kirkastaa entisestään Tampereen mainetta kotimaisen teatterimaailman pyhättönä. 250 alan ammattilaisen rutistus tarjoaa koettavaa kaikille aisteille. Satsaukset houkuttavat yleisöä myös ulkomailta. Tolkienin ystäväjoukko on laaja ja uskollinen.  

Maailman suurena klassikkona Tolkienin Taru Sormusten Herrasta löytää tekstillään ja sanomallaan vastakaikua eri kulttuureissa kaikkina aikoina. Juuri nyt ihmisiä puhuttelevat englantilaisen kirjailijan toivon ja rauhan teemat, joille kymmenien sotien, kriisien ja katastrofien arkitodellisuudessa on huutava tarve.

Tämänkertainen toteutus pohjautuu arvostetun suomentajan Kersti Juvan käännökseen. Sami Keski-Vähälän dramatisointi ammentaa uskollisesti Tolkienin vivahteikkaista ilmaisuista ja herkullisista kielikuvista. Sanalla on merkitys ja voima.

Ohjaaja Mikko Kanninen on ollut isossa vastuussa ja loputtomasti yksityiskohtia vilisevän laajan aineiston kokoajana. Hän on onnistunut tehtävässään kiitettävästi. Erityismaininnan ansaitsee Kannisen rytmittelytaito; hän malttaa jättää sijaa hengähtämiselle. Jossakin toisessa teatterissa tällainenkin teos suurella todennäköisyydellä hukutettaisiin tekniikan loputtomiin mahdollisuuksiin ja korviasärkevään äänisaasteeseen. Kanninen arvostaa Tolkienin luomaa maailmaa ja siellä vallitsevia arvoja.

Risto Korhonen osoittautuu jälleen kerran ketjun ratkaisevan tärkeäksi lenkiksi. Korhonen tekee Klonkun roolin syvällä sydänverellään. Miten ammattilainen ottaakin näyttämön haltuunsa, ja miten hän tulee iholle! Näytelmällä on sanomansa, ja sen olennaista osaa Korhonen sanoittaa ja kuvittaa.

Gandalfin osan tekevän Ville Majamaan aura karismoineen herättää laajaa kunnioitusta. Hänen harkitseva ja minimalistinen ilmaisunsa korostaa roolihahmon vastuullisuutta ja viisautta. Rooli on keskeisyydessään mittava, ja Majamaa vie sen alkumetreiltä loppuviivoille mestarillisesti maaliin.

Ella Mettäsen Frodon kohtalokkuus on henkeäsalpaavaa. Eikä Antti Tiensuun esittämä Sam jää yhtään heikommaksi. Molemmat löytävät koskettavasti hobittien olemuksen.

Kaikki 25 näyttelijää vastaavat siitä, että Tarina Sormuksen Herrasta saa puhutella meitä armon vuonna 2024. Henkilögallerian rikkaus on ratkaiseva voimavara. Joka hahmolla on merkittävä tehtävä.

Teatteri NEO ja Sorin Sirkus rikastuttavat esitystä erityisosaamisellaan. Ne ovat tässä kokonaisuudessa kultaakin arvokkaampia.

Kantelisen laaja sävellystyö avaa omalla nerolla tavallaan Tolkienin maailmaa. Silloin, kun sanat eivät riitä, musiikki tulee kiitolliseksi avuksi.

Onneksemme Mansessa on Tampere Filharmonia, maailmanluokan sinfoniaorkesteri, joka kapellimestari Ruut Kiisken johdolla vastaa siitä, että musiikki koskettaa. Miten tyylikkäästi musiikki myötäilee ja tukee sanallista ilmaisua. Tällaisessa esityksessä katsoja ja kuulija ymmärtää elävän, aidon musiikin uniikkiuden.

Musiikkiin on satsattu monella tavalla, ja se palkitsee lopputuloksessa.

Marjatta Kuivasto on ikoninen lavasteiden loihtija. Taru Sormusten Herrasta on tarjonnut mestarilavastajalle haasteen, jonka toteuttaminen johdattaa katsojat mystiseen Tolkienin luomaan maailmaan. Ratkaisut ovat älynväläyksiä, jotka toimivat luontevasti näyttämöllä ilman häiritseviä pysähdyksiä tai siirtoja.

Valoilla, videoilla ja äänillä täydennetään maltillisesti Taru Sormusten Herrasta -saagaa. Joonas Tikkanen ja Hannu Hauta-aho ovat erityisalojensa huippuosaajia, jotka oivaltavat kohtuuden ja oikeamittaisuuden merkityksen. He eivät hukuta näyttämöä tekniikan ihmeellisen maailman suomiin mahdollisuuksiin.

Näyttämökuva kaikkine tehosteineen johdattaa meidät satumaisiin toisiin maailmoihin. Toteuttajat ovat alansa kärkeä.

Pirjo Liiri-Majavan pukusuunnittelu vaatettaa Tolkienin hahmot niiden ominaispiirteiden mukaisesti. Liiri-Majavan näkemyksellisyys edustaa runsaudensarvea, jossa materiaalit, värit ja muodot ovat kunniassaan.

Tolkienin hahmojen koskettavuus kumpuaa maskeista ja peruukeista. Jonna Lindströmin luonnikas työ välittyy hahmojen paljon puhuvista habituksista.  

Käsillä on kokonaisvaltainen näyttämöteos, joka johdattaa katsojan levolliseen mielentilaan. Esitys ruokkii kokonaisturvallisuuden tunnetta. Se lujittaa mielen ja sielun sisäistä rauhaa. Sanoma ja sisältö opettavat hyväksyvää suhtautumista vaikeuksien kohtaamiseen.

Kantaesitystä seurasi moni pirkanmaalainen kansanedustaja. Kuntaministeri Anna-Kaisa Ikonen ylisti tamperelaisten kulttuuritoimijoiden yhteistyötaitoa ja osaamista. Ikonen painotti nyt istuvan hallituksen ymmärrystä kulttuurin yhteiskunnallisesta ja kansallisesta merkityksestä.

Taru Sormusten Herrasta nostaa esille lukuisia elämänviisauksia ja ihmiskunnan lainalaisuuksia. Toivottavasti ne löysivät tiensä myös päättäjien tietoisuuteen.

Tuliaisinani oli varmuus toivosta ja usko maailman rauhasta. Tolkienin sanoittamina.

Erityisen upea käsiohjelma mahdollistaa palaamisen teoksen sanomaan ja sfääreihin.