Teemat

Koko Suomen lähiruokaa

today6.9.2024

share close
LÄHIRUOKA herättää mielikuvia perinteisistä maatiloista: kotieläimiä, puutarhatuotantoa, peltoviljelyä ja jatkojalostusta. Tuotteet myydään suoraan tilalta tai lähitoreilla. Tällaisia tiloja Pirkanmaaltakin löytyy, mutta vähän. Suomen maatalouspolitiikassa panostettiin 2013 alkaen lähiruokaan ja lyhyisiin ruokaketjuihin REKO-myynnin kirittäessä yrityksiä ja innovaatioita. Lähiruokaohjelma ja sen kautta rahoitetut hankkeet loivat kannustimia ja tukitoimia monimuotoisen paikallistuotannon kehittämiseksi.
Kirjoittajan mukaan yhteistyö maatilojen ja kotitarvetuottajien kesken voisi auttaa optimoimaan resursseja. Kuva: Antti Luomala

Markkinat vievät nyt kysyntää toiseen suuntaan eivätkä projektit tehoa. Rahoitustakin jää käyttämättä. Kansantalouden alavire ja maatalouden rakennemuutos muuttavat asetelmaa 2020-luvulla. Tilipäivästä toiseen sinnittelevät pienituloiset ja alempi keskiluokka menettävät ostovoimaansa. Se näkyy ruokakaupassa. Paremmin pärjäävä osa ostaa edelleen artesaanituotteita ja paikallista, jos saatavuus on sujuvaa. Elämästä on tullut mutkikasta, täyttä. Helppo ostaminen, digitaalisesti tai hypermarketeista, helpottaa kuormaa.

Ulkopoliittinen jännite korostaa kansallista pärjäämistä. Paikallisuus merkitsee vähemmän. Kauppa, maatalouden edunvalvonta ja elintarviketeollisuus suitsuttavat kotimaisen ruoan merkitystä ja lähiruoka muuttuu kotimaiseksi ruoaksi. Lähiruoan kysynnän luonti vaatiikin tuottajalta yhä enemmän erottautumista. Onneksi sitoutunut asiakaskunta edelleen arvostaa lähialueiden tuotantoa ja on valmis näkemään hieman vaivaa.

Maataloustuottajien tilanteesta puhutaan paljon. Todellisuudessa ei ole yhtä tilannetta: viljelijöiden pärjäämisessä on vain vaihtelua. Paras viidennes menestyy, joskaan ei juuri tuota lähiruokaa suoraan kuluttajille. Menestyvän maatilan taustalla on osaava liikkeenjohto, harkitut investoinnit ja oikea mittakaava. Homma toimii yleensä parhaiten, kun tuotanto myydään rekkakuormina jalostavaan teollisuuteen tai keskusliikkeille. Tämä viidennes tuottaa yli puolet kaupungistuvan Suomen elintarvikkeiden raaka-aineista. Ongelma ei ole huoltovarmuus tai kannattamattomuus vaan ylitarjonta ja jatkojalostuksen vähäisyys: viennin kehittäminen onkin Suomen ruokateollisuuden kohtalonkysymys.

Osa tiloista menestyy teollisen mittakaavan raaka-ainetuotannolla, entä muut? Suoraan tilalta ja paikallisissa kaupoissa myyvät maatilat ja elintarvikejalostajat ovat haasteen edessä. Miten erottautua ostovoiman laskiessa? Hinnalla ei voi kilpailla eikä lähiruokaideologiaan liene paluuta. Miksi asiakas maksaisi oman pitäjän tuottajalle enemmän, jos naapurimaakunnassa joku valmistaa tehokkaammin ja se edullisempi tuote löytyy marketeista?

TULEVAISUUDEN paikallisruoan kasvu edellyttääkin tuottajilta innovaatioita. Kolme suuntaa nousee kärkeen. Ostokokemusta voi parantaa suoramyynnin digityökaluilla ja tarjoamalla maatilan elämyksiä, esimerkiksi tapahtumia ja majoitusta. Toisena on Suomen ruoantuotannon hiljainen kivijalka eli kotitarveviljely, metsästys, kalastus ja keräily. Omavaraisuus säästämisenä nousee, kun valtion ja kansalaisten velkataakan vaikutukset alkavat toden teolla näkyä. Yhteistyö maatilojen ja kotitarvetuottajien kesken voisi auttaa optimoimaan resursseja. Jakamistalouden digitaaliset innovaatiotkin toimivat parhaiten, kun osapuolet ovat samalta alueelta.
Uudistavan viljelyn sivuvaikutuksena tapahtuu jotain myönteistä: kun investoidaan maaperään ja monimuotoisuuteen, paikallinen oheismyynti tulee luontevammin osaksi maatilan tuotekatalogia.

Kolmas polku koskee asteittaista siirtymää maaperää ja ekosysteemiä uudistaviin tuotantotapoihin. Se taitaa olla edessä kaikilla maatiloilla. Luonnon toimintaa mukailevat, monimuotoisuutta hyödyntävät ja elävään maaperään keskittyvät viljelytavat saattavat olla yllättävänkin kannattavia. Muutos edellyttää uuden oppimista ja vanhan poisoppimista. Uudistavasti tuotettu ruoka pitää osata tuotteistaa niin, että kuluttaja näkee mistä on kyse.

Uudistavan viljelyn sivuvaikutuksena tapahtuu jotain myönteistä: kun investoidaan maaperään ja monimuotoisuuteen, paikallinen oheismyynti tulee luontevammin osaksi maatilan tuotekatalogia. Ehkä maatilat alkavat taas ruokkia suoraan itseään ja yhteisöjään rahasatojen ohessa?

ANTTI LUOMALA

Kirjoittaja on pienviljelijä ja maatilaneuvoja Sastamalan Karkusta.

Yhteydenotot: 0400 234 372

Kirjoittaja: Matti Pulkkinen

Rate it

RADIO SUN TAAJUUDET

Etelä-Pirkanmaa 96,7

Ikaalinen ja Hämeenkyrö 96,3

Kankaanpään seutu 106,7

Parkanon seutu 91,7

Tampere 107,8

Ylä-Pirkanmaa 91,5

Radio SUN on osa Pirmedioita.

 
Juontajat:

studio@radiosun.fi

Mainosmyynti:

myynti@radiosun.fi

Mainostrafiikki:

radio@radiosun.fi

Uutis-, juttu- ja menovinkit: toimitus@radiosun.fi

Radio SUN

Suvantokatu 13

33100 Tampere

Studio 010 5844 655

WhatsApp 043 2170 273

Verkkopalvelussamme käytetään evästeitä käyttökokemuksen parantamiseksi. Tutustu tietosuojakäytäntöihimme täällä.

0%