NELJÄ TÄHTEÄ: Rakkaus Tampereeseen roihuaa Komediateatterissa – uutislähetys taipuu hersyväksi näytelmäksi

Kotiseuturakkaus leimahtaa täyteen roihuun Tampereen Komediateatterin Päänäyttämöllä. Jo 30 vuoden ikäiset Tampereenkiäliset uutiset on kerännyt niin paljon lihaa luun ympärille, että ilmiössä on täydet eväät kiinnostavalle näytelmälle. Ilpo Rantasen käsikirjoitus avaa näköalan Höntän ja Toipparin ainutlaatuiseen maailmaan, joka kohtaa ketjuradioista tutun tasapäisen ohjelmatarjonnan.

Paikallisuus on kaiken a ja o. Tamperelaisuus on kirvoittanut laulujen sanoittajia, näytelmien kirjoittajia ja viihdeohjelmien tekijöitä. Keskiössä on mainio tamperelainen puhetapa, joka on säilynyt hyvin paljasjalkaisten keskuudessa. Se tunnetaan laajasti, koska esimerkiksi monet TV2:n sarjat ovat ammentaneet sanomansa ja sisältönsä tamperelaisesta elämänpiiristä ja -tavasta.

Kolme vuosikymmentä on pitkä aika minkä tahansa ohjelman elämänkaaressa. Se on arvostettava saavutus, joka kertoo laajasta kannattajakunnasta. Tampereenkiäliset uutiset kerää näytös näytökseltä katsomoon Höntän ja Toipparin faneja ja seuraajia. Se joukko on taatusti hyvin laaja.

Tampereen Komediateatterin esitys on merkittävästi isompi juttu kuin yksi uutislähetys. Näytelmässä syvennytään syihin ja seurauksiin, miksi Tampereenkiäliset uutiset pitää lähetyksestä toiseen – vuodesta vuoteen pintansa.

Suorastaan neronleimaus on tarkastella ikonista radio-ohjelmaa mediamaailman uudistajien silmin. Pääkaupungista tupsahtava uudistajakonsultti eikä hänen taustajoukkonsa tunne tamperelaisuuden syvintä olemusta. Tämä ilmiö on tullut tutuksi monen kaupungin ja maakunnan asukkaille, kun tuntematon lehtikustantaja on nielaissut oman paikkakunnan ja alueen sanomalehden ahnaasti kitaansa. Siinä on yleensä paikallisuudella pyyhkäisty takamusta.

Tampereenkiälisten uutisten saattaminen näyttämölle onkin omiaan herättämään laajempaa mediakeskustelua paikallisuuden, maakunnallisuuden ja valtakunnallisuuden teemoilla.

Ilkka A. Jokinen ja Harri Järvinen tunnetaan äänistään, niin valtava voima eetterillä on. Nyt herrat ovat paljonvartijoina, kun he ovat henkilökohtaisesti näyttämöllä Hönttänä ja Toipparina. Ohjaaja Marika Vapaavuori ansaitsee kiitoksen uniikkiuden kunnioittamisesta, ettei hän ole lähtenyt sorvaamaan Jokisesta ja Järvisestä mitään muuta. Siinä he ovat kaiken kansan silmien alla vahvuuksineen ja heikkouksineen.

Assi Tikan rooli on älynväläyksen tulosta. Kaikkitietävä ja -voiva konsultti onkin peilinä, jonka voimakasta paatosta vasten Höntästä ja Toipparista piirtyy kirkas kuva tamperelaisuuden vaalijoina ja puolestapuhujina. Juulianna Mäkelä tekee Tikan roolin särmikkäästi.

Heikki Helan esittämä Räikköne on todellinen näytelmän suola. Helan kansanomaisuus hurmaa. Helan biisit tekevät vaikutuksen, ja niille on perustellut paikkansa juonen kuljetuksessa. Varmaa on, että Tampere-aiheinen kappale nousee arvoon arvaamattomaan, kun suuri yleisö kuulee sen.

Aku Sajakorpi hellyttää kahdessa roolissa. Räikkösen äitenä Sajakorpi marssittaa näyttämölle lempeän, elämänviisaan ja suurisydämisen kansannaisen. Moksu Palosena Sajakorpi heittäytyy maailmaa ravistelevan taiteilijan luomisvimmaiseen maailmaan.

Musiikki rytmittää fiksusti molempia puoliaikoja. Heikki Hela on mestari ja sillä siisti.

Oskari Löytösen lavasteiden keskiössä on radiostudion lähetyspöytä. Löytösellä on vaikuttava oivallus lavasteita kohtauksessa, jossa kaikkivoiva konsultti on luonnonarmoilla korpimaisessa metsässä rajusateen hakatessa maankamaraa.

Tampereenkiäliset uutiset rikastuttaa syyskauden tarjontaa teatterin pääkaupungissa. Näytelmä on kunnianosoitus paitsi mainiolle murteelle myös tamperelaiselle elämänasenteelle. Tässä jos missä tehdään elävää kotiseututyötä. Kotiseutukärpänen pörrää katsomossa ja puree lempeästi teatterivieraita.