Kunnallisalan kehittämissäätiön Airaksinen: ”Vaalit ovat aina merkitykselliset”

Mikä olisi se muutos asioiden tilaan kunnassa, jos sinä olisit maailman kuningas? Kysymyksen esittää Kunnallisalan kehittämissäätiön toimitusjohtaja Jenni Airaksinen, joka on jo yli 20 vuoden ajan ollut tekemisissä suomalaisen kuntakentän ja julkishallinnon kanssa. Kunta- ja aluevaalien lähestyessä hän teroittaa, että vaalit ovat aina merkitykselliset. Kuntapäättäjät luovat paikallisesti elämälle edellytyksiä. Aluevaaleissa olisi nähtävä, ettei hyvinvointialueilla kaikki ole pilalla.

Suomessa järjestetään kunta- ja aluevaalit ensi huhtikuun alkupuolella.

Sen sijaan Airaksinen korostaa kaikkien vaalien merkityksellisyyttä. Vaalit ovat kansanvaltaisen demokratian perusta. Hän toivoo, että puheet aluevaalien lopettamisesta tyssäisivät heti alkuunsa.

– Terveyskeskuksissa on muutakin kuin valot. Voimistaisin hyvinvointialueiden ohjauksessa kannustavuutta ja orientaatiota. Ei vesitettäisi ihmisten luottamusta eikä koko hyvää järjestelmää, josta voidaan kehittää hyvä, Airaksinen sanoo.  

Kunnallishallinnolla kuntavaaleineen on satavuotiset perinteet, mutta aluevaalit käydään vasta toista kertaa.

Airaksista kiinnostaa seurata, nähdäänkö kaksoisvaaleissa erikoistumista. Esimerkiksi, että hakeutuvatko etenkin sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen ammattilaiset ehdolle aluevaaleihin hoitamaan hyvinvointialueiden päätöksentekoa. Aktivoituvatko koulun, kulttuurin, maankäytön, teknisen puolen, vapaa-ajan tai elinkeinoelämän aktiivit ehdokkaiksi kuntapäättäjiksi. Vai tavoittelevatko samat henkilöt molempia luottamustehtäviä.

– On todella mielenkiintoista nähdä, miten vetovoimaiset aluevaaleista tulee. Hyvinvointialueista ja niitä johtavista aluevaltuustoista on puhuttu kovin yksipuolisesti kriittisesti. Onko aluevaltuustot paalutettu itse merkityksettömiksi, Airaksinen herättelee.

Airaksinen kysyy, minkälaista tarinaa hyvinvointialueiden päättäjät ja vastuunkantajat ovat itse organisaatiostaan kertoneet. Ovatko mielipiteet ja jutut syventäneet alueiden kriisiä?

– Se, että hyvinvointialueilla kaikki olisi pilalla, ei ole täysin totta. Moni saa laadukasta palvelua. Jotkin ovat minulle ihmetelleet, että ovatko he jotakin kummajaisia, kun ovat saaneet terveysasemalta korkeatasoista, ystävällistä ja nopeaa apua. Olemme varmasti maailmassa, jossa kauhukuvien maalaileminen on mennyt överiksi, Airaksinen miettii.

Airaksinen tietää, etteivät hyvinvointialueiden voimavarat ole varmasti tapissaan.

– Ovatkohan hyvinvointialueiden viranhaltijat ja luottamushenkilöt pohtineet sitä, jos he kielteisyydessään ovatkin lähettäneet kansalaisille viestin, että me ei ole osattukaan hoitaa tätä. Vastuunkantajat antavat itsestään tunarien näköisen mielikuvan. Toinen vaihtoehto oli viestittää ratkaisuhakuisesti, että keksimme ja löydämme yhdessä hyvän ratkaisun, Airaksinen pohtii.

Airaksinen päättelee, että edunvalvontapuhe on saattanut saada päähuomion, kun viestijät haluavat saada julkisen vallan huomion.

– Muun muassa väestön rakenteessa tapahtunut muutos on ollut kipakampi kuin on yleensä ajateltu, mutta tiedossa se on ollut. Ajankohtainen kysymys on, onko kaikkien tulevaisuuden lasten synnyttävä täällä, Airaksinen heittää.

Airaksinen sanoo, ettei kuntien myllerrys jäänyt sosiaali- ja terveyshuollon ja pelastustoimen uudistukseen. Ensi vuoden alussa vuorossa on TE-palvelut 2024 -uudistuksen toteutus, jolloin kunnat ottavat isännyyden työvoimapalveluista.

– Murros on iso. Sitä jatkaa vielä tuleva valtionosuusjärjestelmän remontti, Airaksinen kuvailee.

Airaksinen on kuullut monen kunnan johtajilta, että soten lähteminen on helpottanut kunnan elämää. Juuri syksyllä useissa kunnissa jännitettiin sairaanhoitopiirin lähettämän loppulaskun summaa. Nyt kunnissa pystytään paneutumaan elinvoimaan, kulttuuriin, maankäyttöön, sivistykseen, vapaa-aikaan sekä asukkaiden hyvinvointiin.

Parhaillaan eletään myös odotuksessa, jonka jälkeen tietyt kunnat pääsisivät kokeilemaan omien vahvuuksiensa nykyistä tehokkaampaa hyödyntämistä. Airaksisen mukaan maan hallituksen normien vähentäminen ja kuntakokeilut ovat tuiki tervetulleita hyvin moni-ilmeiselle kuntakentälle.

– Kun kunnat testaavat ja harjoittelevat, näemme, meneekö asiat pieleen vai löydetäänkö tarkoituksenmukaisia käytäntöjä. Ymmärrän, että normit on säädetty kansalaisten turvaksi, mutta on hyvä selvittää, onko hyvässä tarkoituksessa paalutettu asioita liian tiukasti. Uskon, että kunnissa on rohkeutta ja uskallusta kokeilla, miten asioita voitaisiin ratkaista uusin tavoin, Airaksinen miettii.     

Sote- ja pelastustoimen uudistuksen kokemuksista Airaksinen toivoo löydettävän eväitä uudenlaiseen kuntien ohjaamiseen, joka mahdollistaisi uusiutumisen ja ajassa elämisen.

Airaksinen herättelee, että annettuja velvoitteita voidaan toteuttaa hyvin tai huonosti, mutta lopputuloksen laatua ei voida säännellä.

Nyt kunnat ovat vapautuneet sote-paineesta.  Airaksisen mielestä juuri nyt ei ole oikea aika järjestellä paikallishallintoa uudenlaiseen kuosiin.

– Ei ainakaan sellaiseen malliin, jossa sote-palvelut sysättäisiin takaisin kuntien vastuulle, Airaksinen toteaa.

– Päädytäänkö nykyistä suurempiin sotealueisiin, on yhtä herkkä kysymys kuin se, että huhtikuiset aluevaalit olisivat toiset ja samalla historian viimeiset. Nykymuotoiset hyvinvointialueet ovat puristuksissa, kun ne eivät voi lisätä tulojaan, mutta ei paljon muutakaan. Hyvinvointialueet ovat vielä prosessissa, joka tapahtuu tiukassa valtion ohjauksessa, Airaksinen toppuuttelee.

– Tulevaisuus näyttää, siirtyykö sote- ja pelastustoimi suoraan valtion tehtäväksi. Varmaa on, että johonkin päin tätäkin järjestelmää kehitetään. Heiluriliike ei ole hyväksi kellekään, Airaksinen painottaa.

Airaksinen muistuttaa, että kunnille on aidosti avautunut uudenlainen mahdollisuus. Niiden on se valjastettava käyttöönsä.  

– Yli 20 työvuoteni aikana olen tunnistanut kuntien rakenteessa tietynlaisen nihkeyttävien elementtien läsnäolon. Niiden ansiosta kunnissa ei mennä nopeasti karille, eikä pyyhkäistä hetkessä tehtyjä saavutuksia, mutta ei mennä kovin ketterästi välttämättä eteenpäinkään. Toisaalta kuntien on oltava moniarvoisia; niiden päättäjien ja viranhaltijoiden on tunnistettava, millaista tällä paikkakunnalla on asua, elää ja yrittää. Kunnan elinvoimaisena säilyttäminen edellyttää asioiden puntarointia. Kun katsomme itään, tunnistamme mallin, jossa demokratia ei ole voimissaan, Airaksinen sanoo.

Airaksinen kehuu Tamperetta muun muassa siitä, ettei blokkipolitiikka ole löytänyt tietänsä kaupungin johtamiseen eikä päätöksentekoon. Vallalla on Tampere-puolueen näkemyksellisyys.

– Aseveliakseli on opettanut suuria puolueita pitämään kakkosena olevan lähellä, Airaksinen tarkentaa.

Rantatunneli, ratikka, Areena sekä Tammelan stadion ovat Airaksisen mielestä dynaamisen ja kasvuhakuisen kaupungin tunnusmerkkejä.

– Menneenäkin viikonloppuna täällä oli kaksi loppuunmyytyä urheilutapahtumaa, joiden osallistujat toivat rahaa ja elämää kaupunkiin. Kerrannaisvaikutukset säteilevät esimerkiksi ravintoloihin ja hotelleihin, Airaksinen sanoo.

– Tampere on hyvä esimerkki kaupungista, jossa kasvun ja kehityksen edellytykset tunnistetaan, ja ne pystytään saavuttamaan. Leikkimielisesti on ajatus, että turkulaiset ainakin voitetaan ja pääkaupunkiseudulle laitetaan vähän kampoihin, Airaksinen kuvailee myönteistä kuntatekemisen meininkiä.

Airaksinen kiittelee koko Tampereen kaupunkiseudulla tapahtunutta massiivista muutosta, jossa dynamokaupunki eivätkä sen seitsemän kehyskuntaa tuijota vain omaa napaansa, Yhteinen etu on, että koko seutu voi hyvin, ja alue kukoistaa.

– Aika näyttää, miten esimerkiksi ratikka voi vielä laajetessaan kiinteyttää Tampereen kaupunkiseutua, Airaksinen ounastelee.