Emeritus arkkipiispa Leo: ”Kirkon tehtävä on huomata jokainen jäsenensä”

Arkkipiispa Leon suvun juuret ovat peräisin Laatokan pohjoisrannalta Salmista. Hän syntyi Pielavedellä Pohjois-Savossa 4. kesäkuuta vuonna 1948. Ennen arkkipiispaksi valintaansa isä Leo toimi ensin kirkon apulaispiispana ja sitten vuodet 1980-1996 Oulun sekä vuodet 1996-2001 Helsingin metropoliittana.

 – Olen nähnyt kirkkomme edistymisen.

Korkeasti kunnioitettu esipaimen on ollut perustamassa ja nostamassa Filantropia ry:tä, joka tekee ortodoksisen kirkon rinnalla kansainvälistä diakonia- ja lähetystyötä. Yhdistyksen toiminta alkoi vuonna 2003. Arkkipiispa Leo nostaa koko ortodoksisen maailman arvostaman ja tunnustaman yhdistyksen merkittäväksi saavutukseksi.   

Suomen ortodoksisessa kirkossa on kymmenen seurakuntaa. Helsingin, Turun ja Kaakkois-Suomen seurakunnat kuuluvat Helsingin hiippakuntaan. Kuopion, Joensuun, Jyväskylän, Taipaleen ja Saimaan seurakunnat kuuluvat Kuopion ja Karjalan hiippakuntaan ja Pohjois-Suomen ja Tampereen seurakunnat Oulun hiippakuntaan.

Kolme vuotta sitten toteutunut historiallinen seurakuntauudistus on toteutunut arkkipiispa Leon mielestä hyvin. Seurakuntien arki toimii jouhevasti.

Arkkipiispa Leo sanoo, että jokainen seurakunta huolehtii siitä, että sillä on elävä yhteys myös harvaanasutuilla seuduilla kirkon jäseniin.

– Kirkon tehtävä on huomata jokainen jäsenensä.

Arkkipiispa Leo tunnistaa, että myös oman itsehallinnon omaava saariryhmä, Ahvenanmaa on aito mahdollisuus Suomen ortodoksiselle kirkolle.

– Turun seurakunta on tehnyt esimerkillistä ja tuloksellista työtä muiden muassa ukrainalaisten keskuudessa Ahvenanmaalla. Maahanmuuttajat kohdataan esimerkiksi jumalanpalveluksissa.

Esipaimenen mukaan kirkon jäsenmäärä kasvaa nyt enemmän kuin aikoihin.

– Vauhti on jopa historiallisesti rivakkaa.

Kasvua tuovat luonnollisesti hyökkäyssotaa paenneet ukrainalaiset, mutta arkkipiispa Leon mukaan jäsenmäärässä mennään eteenpäin muidenkin tekijöiden ansiosta.

– Erityisen iloinen ja kiitollinen olen jo useamman vuoden vallalla olleesta ilmiöstä, jossa nuoret miehet osoittavat uskonnollisuutensa liittymällä ortodoksisen kirkon jäseniksi. Luonnollinen seuraus on, että myös nuoret naiset tulevat kirkon helmaan miesten perässä. Nuorten kasvava ja voimistuva kirkollisuus näkyy konkreettisesti elämänpiirissä.

Maamme ennätysalhainen syntyvyys konkretisoituu arkkipiispa Leon mukaan erityisen vahvasti vähemmistöjen keskuudessa, kuten ortodoksien parissa.

– Suomalaisessa yhteiskunnassa on vallannut tilaa ajattelutapa, jonka mukaan vanhemmat antavat lastensa kasvaa ilman hengellistä ja uskonnollista kotia ja perintöä, eli pienokaisia ei kasteta eikä liitetä kirkon jäseniksi. Vanhemmat jättävät ratkaisun lapsensa hartioille siihen saakka, kun he ovat asiasta kiinnostuneita tai se jollakin tavalla tulee ajankohtaiseksi.

Arkkipiispa Leo kannustaa äitejä ja isiä kantamaan vastuunsa, jotta lapsi ei jää tyhjän päälle.

– Yhteinen ja yhdistävä ortodoksisuus, kristillisyys merkitsee kasvavalle lapselle vahvuutta.    

– Kirkollamme on edessään uudenlaiset mahdollisuudet. Niitä luovat muiden muassa ukrainalaiset, jotka ovat saaneet kotipaikkaoikeudet keskuudessamme. Tärkeää on, että Suomessa meidän ortodoksisessa kirkossamme venäläiset ja ukrainalaiset ovat hyvässä sovussa keskenään. Kun heitä on suuri joukko aktiivisesti mukana, tehtävämme on koittaa auttaa heitä myös kirkon jäsenyyteen.

– Erilaiset ihmiset tuovat kulttuurista rikkautta, joten kulttuurien kirjo on otettava voimavarana ja rikkautena.

Arkkipiispa Leon mukaan niin kirkon kuin seurakuntien talous on pidettävä kunnossa. Terve taloudellinen tilanne koskettaa jokaista ihmistä ja yhteisöä.

– Kirkollamme on kansallisesti ja historiallisesti merkittäviä kiinteistöjä, kuten pyhäkköjä. Niistä on pidettävä hyvää huolta.

Korkeasti kunnioitettu esipaimen tunnistaa Suomen ortodoksisen kirkon ympärillä olevia maailman luomia paineita. Ortodoksisen kirkon on painotettava omaa teologiaansa ja uskoansa.

– Ihmettelen suomalaisten käyttäytymistä. Kuten sitä, ettei klassisia ja koko maailman yhteistä kulttuuri- ja taideperintöä voitaisi esittää lapsille kouluissa.  

– Molemmat tapaukset osoittavat, etteivät kyseisten koulujen rehtorit tunne yhteisesti valtakunnallisesti sovittuja käytäntöjä. Niiden kanssa voimme elää jatkossakin ongelmitta. 

Arkkipiispa Leon mukaan kyseisenkaltaiset tapaukset kertovat niin suomalaisen kulttuurin kuin ihmisten ajattelutavan ja maailmankuvan muuttumisesta.

– Maallistuminen vahvistuu.

– Me olemme ortodokseja, osoitetaan se arvokkaasti ja julkisesti ympäristössämme.

– Eletään uskontomme opetuksen mukaisesti.

– Luodaan esimerkkejä koko suomalaiselle yhteiskunnalle ja vaikutetaan tekojen avulla.

– Rukous on vahvasti mukana ja tallessa kirkon jumalanpalveluselämässä.    

Korkeasti kunnioitettu esipaimen sanoo, että monella ihmisellä on rukouselämän suhteen yksityinen ja julkinen minä.

– Ei uskalleta rukoilla julkisesti. Rukous keskittyy omaan kotiin, omien ongelmien keskelle.

– Kristillisyyden kannalta on merkityksellistä, että ihminen voi sanoa mielipiteensä ja tulla kuulluksi kristittynä, ortodoksina. Huomionarvoista on, että tunnustukselliset ihmiset ovat enemmistönä maassamme.

Arkkipiispa Leon mukaan sanomalehtien kuolinilmoitukset ovat paljonpuhuvia. Niistä suurimmassa osassa on onneksi edelleen kristillisyyden tärkein symboli, risti.

 – Ristiä on kannettu elämän ajan, ja sitä on kunnioitettu. Risti on lähellä.   

Neljästoista runokirja ja karjalankielinen rukouskirja täydentävät tuota pikaa korkeasti kunnioitetun esipaimenen entuudestaan laajaa kirjallista tuotantoa.

Arkkipiispa Leo tervehtii kansalaisia: 

– Säilyttäkää uskonne. Uskokaa kirkkoon ja sen tekemiseen. Turvatkaa Jumalaan.