Pääluottamusmies näkee metsän puilta Pirhassa – ”Henkilöstö ei ole vain matkustajana” 

Raaka arki on konkretisoinut, mitä iso, noin 20 000 työntekijän ja 2 miljardin euron budjetin organisaatio oikeasti tarkoittaa. Leppänen kollegoineen tuntee luissaan ja ytimissään, mitä 25 erilaisen organisaation yhdistäminen merkitsee. Pääluottamusmies on kuullut tuon tuostakin lauseen ”meillä tehtiin näin”. Leppänen teroittaa, että sote- ja pelastustoimen uudistus haastoi jokaisen pirhalaisen katsomaan asioita neutraalien silmälasien läpi.

– Pirhassa on ollut niin uuden oppimista kuin vanhasta poisoppimista. Esimerkiksi työpaikkakäynneilläni olen nähnyt, miten vastaavissa työpisteissä eri kunnissa käytännöt ja kulttuurit ovat olleet kovinkin erilaisia. Pirhalla käytännöt ja kulttuuri vasta muodostuvat, Leppänen kuvailee.

Leppäsen mukaan pirhalaisten käytäntöjen omaksuminen ja juurruttaminen edellyttää saumatonta yhteistoimintaa. Koko henkilöstö tekee muutosta, ja siinä onnistumisessa työntekijöillä on avainrooli.

– Näin ollen muun muassa ylimmän johdon ja aluevaltuuston sekä -hallituksen on oivallettava, ettei henkilöstö ole vain matkustajana historiallisessa uudistuksessa ja muutoksessa, Leppänen sanoo.   

– Ikävään pullonkaulatilanteeseen puututtiin heti. Tiedottamisen marssijärjestys, oikea-aikaisuus ja laadukkuus ovat nyt merkittävästi paremmalla tolalla. Esimerkiksi meidät pääluottamusmiehet infotaan hyvissä ajoissa ennen media- ja tiedotustilaisuuksia, Leppänen kiittää.

– Elämme nyt sellaista aikaa, jossa suhteellisesti paljon pitkän uran tehneitä sosiaali- ja terveydenhuoltoalan ammattilaisia siirtyy eläkkeelle. Eläkekahveja nautitaan useat päivässä tai viikossa. Sukupolvenvaihdos on voimakkaasti läsnä työpisteiden arjessa, Leppänen kuvailee.

Leppänen huomauttaa maamme väestön vanhenevan. Se puolestaan merkitsee hoidon ja hoivan kasvavaa tarvetta. Niin palvelumitoitusten kuin sote-rahoituksen yhtälöt ovat koko ajan vaikeampia. Surullisinta kokonaisuudessa on, että sote-rahoitus on ollut pitkän aikaa kroonisesti alibudjetoitu.

– Nykytietojen valossa tilanne vain hankaloituu jatkossakin. Päättäjien on huolehdittava sote-ammattilaisten eettisestä ja fyysisestä jaksamisesta. Työkuormia ei voi kasvattaa, Leppänen miettii.

Leppänen ottaa puheeksi Pirhan palveluverkon. Hän herättelee oivaltamaan, miten yksi lähestyy asiaa vain numeroiden valossa, toinen läheisyyden ja saatavuuden vinkkelistä ja kolmas oman työpaikkansa ruudusta. Henkilöstön aito kuuleminen ja sen edustajien läsnäolo erilaisissa suunnittelu- ja päätöspöydissä auttaa päättäjää hahmottamaan esimerkiksi lähihoitajan paikan kyseisessä yksikössä.

– Se, mitä yksilölle tapahtuu jossakin työpisteessä, on hyvä ymmärtää, vaikka olemme parinkymmenen tuhannen työntekijän yhteisössä, Leppänen inhimillistää.

– Missään tapauksessa olettamus, että asiat olisivat kaikkialla kehnosti, ei pidä paikkaansa. Yleistäminen on pahaista, Leppänen toteaa.

Leppäsen mielestä lähiesihenkilö on aina paljon vartijana, koska hyvin johdetusta yksiköstä kumpuaa niin yhteishenki kuin sitoutuneisuus ja vastuullisuus laajemmin koko organisaatioon.

– Pirhassa opitaan koko ajan lisää yhteistoimintaa. Sen merkitys on verraten iso. On muistettava sellaisten asioiden olemassaolo, joihin ei suin surmin oikeasti pystytä työpaikalla vaikuttamaan. Tällaiset tapaukset kasvattavat vaikeuskerrointa, Leppänen arvioi.

– Asiakasnäkökulmasta puolestaan asiat rullaavat Pirhassa, kunhan vain ihminen pääsisi tarvitsemansa hoidon piiriin, Leppänen lisää.  

Kummallisuuksista ja ironisista tilanteista on päästävä eroon. Leppänen kritisoi viimeisintä muutosta, jolla ikäihmisten päivätoiminta ollaan muuttamassa etäpäivätoiminnaksi.

– Samaan aikaan yhteiskunnassamme korjataan vaikeuksia, jotka syntyvät lasten ja nuorten liiallisesta ruutuajasta. Nyt sitä ongelmavyyhteä synnytetään ikäihmisten maailmaan, jossa erityisesti tarvittaisiin sosiaalista kanssakäymistä ja kuntouttavaa otetta, Leppänen päivittelee.

Leppänen muistuttaa valtakunnallisesta tosiasiasta, joka Pirhassakin kohdataan huhtikuun viimeisenä päivänä. Silloin superilaisten työehtosopimukset ovat katkolla. Lisäksi lopullista ratkaisuaan odottaa edelleenkin vuoden 2024 kesän järjestelyerä. Leppänen odottaa hartaasti, että pitkäksi venyneet neuvottelut saisivat ripeästi asiallisen lopputuloksen.

Pirhankin tulevaisuutta on uskottava palkkaharmonia. Leppänen sanoo napakasti, että palkka on maksettava työn mukaan. Hyvinvointialueen voimassa oleva strategia lupaa palkkaharmonian jo tälle vuodelle, mutta aluehallitus on päättänyt ristiriitaisesti takarajaksi vasta vuoden 2028.

– Aluehallituksen kannassa on masentava viesti työntekijöille. Nykyinen tilanne ei ole tasa-arvon eikä yhdenvertaisuuden mukaista. Asia on saatettava aikaisemmin reilaan. Tuhannet ammattilaiset tekevät työnsä loistavasti. He tekisivät asiat vieläkin paremmin, jos heille annetaan mahdollisuudet, Leppänen tietää.

Leppänen kertoo, että henkilöstökin pohtii, noudatetaanko Pirhassa kaikkia lakeja. Hän on vakuuttunut siitä, että Pirhan johto pohtii järjestämis- ja rahoituslakien ristiriitaa.

– Päättelen Pirha-arjessa ja -maailmassa, että huomioarvoa ja tarttumisintoa lisäävät nimenomaan Pirhan mittasuhteet, Leppänen sanoo.

Leppäsen mielestä etenkin pienissä kunnissa henkilöstö ja hallinto saattoivat olla aliresursoituja. Hänen mukaansa Pirhassa on eväät merkittävästi parempaan hr-osaamiseen.

– Isossa kuvassa on olemassa näkymä kunta-aikaista järjestelymallia parempaan soteen. Tämä toteutuu, kun henkilöstöä on jokaisessa paikassa tarpeeseen nähden riittävästi. Ammattilaiset saavat osaamisensa ja vastuunsa mukaisen palkan, Leppänen uskoo.