Viisi tähteä: Verdin henkeäsalpaava musiikki julistaa voimakkaasti Suomen kansallisoopperan Don Carlosissa

Katsojansa ja kuulijansa koukuttava Don Carlos on syntynyt kolmen kunnianhimoisen oopperatalon yhteistyönä. Yhteistuotannossa ovat mukana Suomen kansallisoopperan lisäksi Tanskan kuninkaallinen ooppera sekä Norjan kansallisooppera.

Tämänkertainen Don Carlos -tuotanto vastaa erityisesti perinteisestä oopperasta viehättyvien taiteen ystävien odotuksia. Toteutus tekee kunniaa nimenomaan musiikille. Ensi-illassa musiikinjohdosta vastannut maestro Hannu Lintu huolehti tinkimättömästi siitä, että musiikin eleet, sointivärit, melodian käänteet sekä karakteriset rytmit välittyivät puhtaina jokaisen kuulijan korviin. Linnun johtama orkesteri soitti energisesti ja mukaansatempaavasti.

Don Carlosissa käytetään voimakkaasti valtaa. Siinä eletään tiukasti ja liikutaan juonikkaasti politiikan irvokkaassa maailmassa, jossa loppujen lopuksi mikään ei ole pyhää. Tapahtumissa kuvataan monipuolisesti vapauden teemaa, etenkin ihmisen sisäsyntyistä kaipausta henkiseen vapauteen. Tähän oopperaan mahtuvat rakkauden lukuisat kasvot. Tavat, joilla rakkautta ilmennetään, ovat myös kauppatavaraa.

Historia on tukevasti läsnä Don Carlosissa. Kirkollinen ja maallinen valta ottavat mittaa toisistaan. Hallitsijat ja vallanpitäjät pönkittävät asemiaan keinoja kaihtamatta. Kansaa lakoaa, kun hirmuvaltiaat raivaavat vastustajia tieltään. Eletään 1500-luvun arjessa, jossa kansakunnan kaapin päällä on maallista loistoa. Asiat ja ilmiöt synnyttävät herkästi fanaattisia piirteitä. Roolihahmot ja heidän kauttaan kuvattavat asiat ja ilmiöt saavat vastakaikua jokaisella vuosisadalla.

Verdin oopperat ovat musiikillisesti ja tapahtumallisesti runsauden sarvia. Toteutuksessa on yksi väliaika, joka ei tällä kertaa katkaise teoksen jännitettä. Sitä eivät koettele myöskään näytöksien väliset tauot. Ohjaajan ratkaisujen ansiosta kokonaisuus jäsentyy yleisöystävällisesti. Vaikka ooppera kestää runsaat kolme tuntia, katsojan ote ei herpoa, eivätkä istumalihakset väsy. Kun mielenkiinto pysyy tiukasti esityksessä, pimeässä katsomossa eivät loista älypuhelimien eri väriset valot.

Basso Timo Riihonen tummasointinen basso ja kehon raamikkuus tuovat uskottavuuden Filip II:n rooliin. Riihonen maalailee vahvalla äänellään tunnelmakuvia vaikeissa sattumuksissa, joihin hän päätyy rakkaudessaan ja hallitsemisessaan. Riihosella on poikkeuksellisen vahva karisma, joka kruunaa hänen hallitsijamaisen ryhdikkyytensä.

Sopraano Silja Aalto vahvistaa Elisabeth de Valoisin roolillaan asemaansa suurena suomalaisena oopperalaulajana. Aallon puhdas ääni välittää kivun, jonka sydäntietyn menettäminen synnyttää. Aalto tuo vahvan myönteisen yllätyksen tähän vahvaan rooliin, sillä hänen kokonaisvaltaisessa tulkinnassaan päällimmäisenä on koskettava herkkyys.

Romanialainen tenori Stefan Pop on tehnyt merkittävän uran oopperakirjallisuuden merkittävissä rooleissa. Don Carlosin rooli on kuin hänelle räätälöity. Sankari mikä sankari – äänellisesti ja olemuksellisesti.

Moldovalainen baritoni Andrey Zhilikhovsky välittää Rodrigon roolissa äänellään ystävyyden syvimmät sävyt ja ulottuvuudet.

Prinsessa Ebolin osa on kuin mittatilaustyö mezzosopraano Margarita Gritskovalle. Hän hallitsee näyttämöä niin hopeisesti soivalla äänellään kuin jumalaisella karismaattisuudellaan. Gritskova ottaa suvereenisti näyttämön haltuunsa.

Mika Kareksen basso jylisee suurinkvisiittorin mystisessä roolissa, jossa hän jakaa taivaallista oikeutta Jumalan nimissä. Suurinkvisiittorin asema on ollut rajaton, ja hänen valtansa inhimillisesti ymmärtäen käsittämätön. Kares marssittaa raamikkuudellaan lavalle kyseenalaistamattoman totuuden torven salaperäisyyden verho kehollaan.

Tätä miehitystä on nautinto seurata. Heidän ansiostaan ooppera on riipaisevien aarioiden voittokulkua.

Mariana Fracasson puvut peilaavat aikaa ja arvoja. Puvustaja on kohtuuden ystävä, siksi roolihahmot ovat uskottavia. Huomio ei karkaa olennaisesta epäolennaiseen.

Videosuunnittelu ammentaa historiasta ja taiteesta. D-Vok studion videot auttavat katsojaa samaistumaan libreton maailmaan ja Verdin sävellystyön syvyyteen.

Don Carlosin tarina on iätön. Se avaa meille aikaikkunan 1500-luvun todellisuuteen. Ooppera on kuin peili, jota vasten voimme tutkia omaa aikaamme. Presidentti Trumpia. Presidentti Putinia. Kuningas Charles III:tta. Kuningatar Camillaa – sydänten prinsessa Dianaa. Ja niin edelleen.

Suomen kansallisoopperan kuoro viimeistelee Don Carlosin äänellisen täyteläisyyden ja esille panon muhkeuden.

Davide Livermore on tehnyt valtavan urakan ohjaustyössään. Diengo Mingolla on tuonut Livemoren kätten työn uskollisesti Suomen kansallisoopperaan.

Don Carlos saa kaiken kaikkiaan arvonsa mukaisen toteutuksen.