Pirkanmaalaiset kritisoivat Liikenne 12 -suunnitelmaa

Eduskunnan liikenne- ja viestintävaliokuntaa johtava pirkanmaalainen kansanedustaja Jouni Ovaska (kesk.) arvostelee Liikenne 12-suunnitelman luonnosta. Hänen mielestänsä se on kirjoitettu liian yleisellä tasolla ja liiaksi nelivuotista hallitusohjelmaa tukevaksi.

– Suurin puute on rahoituksen riittämättömyys. Liikennepolitiikka on poukkoilevaa. Nyt päällystetään teitä pari vuotta, jonka jälkeen rahoitus taas leikkaantuu, Ovaska tarkentaa.

Ovaska huomauttaa, että myös joukkoliikenteen kävelyn ja pyöräilyn sekä yksityisteiden rahoitus on niukka. Hallitus on leikannut näitä, mikä tarkoittaa vähemmän rahaa tärkeälle alempiasteiselle tieverkolle tai kevyen liikenteen väylien rakentamiseen esimerkiksi maaseudun koulujen yhteyteen.

Pirkanmaalaisittain Ovaska vaatii, että päätös valtatie 9:n remontista on saatava aikaiseksi ennen liikennesuunnitelmia. Hänen mielestään hallituksen on sovittava asia huhtikuun puoliväliriihessä.

– Aikaa ei enää ole odottaa, sillä tie on turvaton ja tukkoinen, Ovaska perustelee.

Vehviläisen mukaan suunnitelman päätavoitteet kuvaavat hyvin paitsi tarpeita myös tämän hetken realiteetteja muun muassa rahoituksen, geopolitiikan ja ilmastotavoitteiden osalta.

– Siihen nähden, että kyseessä on pitkän aikajänteen strateginen ja ylätason asiakirja, on siinä varsin paljon myös ihan konkreettisia toimenpiteitä etenkin seuraaville parille vuodelle. Pirkanmaan ja ylipäätään maakuntien näkökulmasta on myönteistä, että suunnitelmaan on tunnistettu myös erilaisia alueellisia painotuksia ja esimerkiksi länsisuomalaista viitekehystä satama- ja poikittaisyhteyksineen, Vehviläinen kiittelee.

Vehviläisen mielestä suunnitelman selkein heikkous ja ongelma on sen puutteellinen rahoituskehys. Hän näkee, että suunnitelman sisältämä pitkälle 2030-luvulle ulottuva rahoitusohjelma on riittämätön oikeastaan kaikilla osa-alueilla.

– Lisäykset perusväylänpitoon riittäisivät juuri ja juuri taittamaan korjausvelan kasvun, mutta sen varsinainen vähentäminen ei taida onnistua. Tie- ja rataverkon kehittämisinvestoinneissa on merkittävä rahoitusvaje, jolla ei montaa hanketta vuosittain käynnistettäisi tulevaisuudessa. Lisäksi muun muassa joukkoliikenteen valtionrahoitus on puutteellinen ja kävelyn ja pyöräilyn satsaukset olemattomat, Vehviläinen tarkentaa.

Vehviläinen näkee, että jo rahoituskehys itsessään on riittämätön, eli ongelmaa ei nähdäksemme voi ratkaista siirtelemällä rahasummia ynnä muuta teemojen välillä.

– Toki myöhemmin tehtävät poliittiset päätökset voivat näyttää erilaisilta kuin nyt esitetty rahoitussuunnitelma, Vehviläinen huomauttaa.

Vehviläinen nostaa julkiseen keskusteluun kuntia kiinnostavan yksityiskohdan.

– Suunnitelmassa vihjataan paikoin myös siihen, että valtion väyläverkon ylläpidon ja kehittämisen rahoitusvastuuta voisi siirtyä kunnille. Tämä olisi ilman muuta epätoivottava ratkaisu, ja väärä tapa säästää valtion kuluja, Vehviläinen sanoo.

– Maakuntaa halkovat päätiet ja radat useaan ilmansuuntaan. Olemme liikennevirtojen läpikulkupaikka sekä lähtö- ja saapumispiste. Siksi huoltovarmuus- ja turvallisuusnäkökulmat on hyvä ottaa huomioon suunnitelman päivityksessä, Vilpponen kertoo.

Vilpposenkin mukaan suunnitelman ongelmana on suunnitelman rahoituskehys.

– Se on haasteellinen ja riittämätön. Esitetyllä rahoitustasolla tuskin saavutetaan tyydyttävää lopputulosta perusväylänpidon tai kehittämishankkeiden osalta. Maantieverkon uusien kehittämishankkeiden osalta rahoitustaso jää myös matalaksi, Vilpponen luonnehtii.

BUSINESS Tampereen toimitusjohtaja Harri Ojala korostaa, että Pohjoismaiden suurin sisämaakaupunki Tampere on keskeinen tieverkoston solmukohta, joten sijainti luo kilpailuetua.

– Tärkeät tiehankkeet ovat kuitenkin jatkuvasti lykkääntyneet, mikä on hidastanut kasvunäkymää ja haittaa logistiikan ja teollisuuden toimintaa ja kehitystä, Ojala harmittelee.

Ojala nostaa esimerkiksi valtatie 9:n (3) välillä Tampereen Alasjärvi – Käpykangas.

– Väli on Suomen ruuhkaisimpiin ja vaarallisimpiin kuuluva tieyhteys, jonka korjaaminen on odottanut rahapäätöstä kauan, Ojala muistuttaa.

– Ysitien kehitys on ykkösprioriteetti. Paikallisesti kakkoskehä ja Lempäälä-Pirkkala-osuuden oikaisu avaisivat erittäin suuren teollisen investointinäkymän, Ojala lisää.

Ojalan mukaan Tampere-Pirkkalan lentoasema on vahva monitoimikenttä tulevaisuudessakin. Hänen mielestään kaupallinen liikenne, sotilasliikenne ja logistiikka muodostavat hyvän näkymän.

– Lentokentän alue voi vielä rikastua, ja sen kilpailukyky vahvistua muun muassa kestävien lentopolttoaineiden tuotannon mahdollisesti käynnistyessä seudulla, Ojala tarkentaa.

Tampere on merkittävä raideliikenteen ja rataverkon keskus. Ojalan mukaan päärataa ei ole päätöksenteossa priorisoitu riittävästi, mikä näkyy matka-ajassa. Sen sijaan lähijunaliikenne on kehittynyt kohtalaisen positiivisesti.

Mutta Pöllänen arvostelee, ettei suunnitelmassa huomioida riittävästi elinkeinoelämän ja pk-yritysten kuljetustarpeita.

– Suunnitelma painottaa henkilöliikennettä, vaikka pk-yritysten kilpailukyky riippuu tehokkaasta logistiikasta. Tieverkoston ja alempiarvoisten teiden kehittämiseen ei varata rahoitusta, mikä vaikeuttaa pk-yritysten toimintaa, erityisesti maatalous-, rakennus- ja logistiikka-aloilla, Pöllänen tarkentaa.

Hyviä puolia Pölläsen mukaan ovat esimerkiksi huoltovarmuuden ja logistisen aseman vahvistaminen.

– Tämä on tärkeää pk-yrityksille, jotka ovat riippuvaisia ​​sujuvasta tavaraliikenteestä. Tavaraliikenteen kehittämistä ei priorisoida. Pk-yritysten logistiikkakustannukset ovat jo nyt korkeita, eikä suunnitelma tarjoa konkreettisia ratkaisuja niiden hillitsemiseksi. Kansainvälisiä yhteyksiä olisi hyvä painottaa enemmän. Pirkanmaalla toimivien yritysten vienti ja kansainvälinen toiminta kärsivät, jos liikenneyhteydet heikkenevät, Pöllänen sanoo.

Pöllänen teroittaa, että päärata Helsingistä Tampereen kautta Ouluun on keskeinen valtakunnallinen liikenneväylä, johon tarvitaan lisää investointeja.

– Poikittaisliikennettä olisi myös tärkeää kehittää, sillä pirkanmaalaisten yritysten tavaraliikenne ei kulje vain etelästä pohjoiseen. Yritykset tarvitsevat nykyistä parempia yhteyksiä länteen ja itään, Pöllänen huomauttaa.

– Tavaraliikenteen ratayhteyksien kehittäminen on myös tärkeää, sillä pk-yritykset tarvitsevat sujuvia rahtikuljetuksia. Ratainvestointien rahoitus on riittämätön, mikä voi aiheuttaa viiveitä pk-yritysten rahtiliikenteessä ja nostaa niiden kustannuksia, Pöllänen miettii.