Yksityisleasing on pysynyt harvojen valintana – se voi olla vähän ajavalle jopa edullisin tapa saada käyttöön uusi auto

Leasing on nimenomaan auton vuokrausta pitkäaikaisesti, tyypillisesti 1–4 vuoden ajaksi. Auto palautetaan sopimuskauden jälkeen. Sopimuksessa voi olla määriteltynä auton jäännösarvo, jolla auton käyttäjä voi lunastaa sen itselleen sopimuskauden jälkeen. Tähän ei kuitenkaan tarvitse sitoutua sopimusta tehtäessä.

Leasing-vuokran taso riippuu auton hankintahinnasta, odotetusta jälleenmyyntiarvosta leasingkauden jälkeen ja ennakoidusta kilometrimäärästä sopimuskauden aikana. Kokonaiskulut verrattuna ostovaihtoehtoon vaihtelevat tapauskohtaisesti.

– Yleisesti voidaan sanoa, että jos ajoa tulee paljon, leasing on usein ostoa kalliimpi vaihtoehto. Leasing sopii paremmin henkilölle, joka tarvitsee autoa, mutta jolle kertyy kilometrejä maltillisesti, Autoliiton viestintäpäällikkö Jukka Tolvanen arvioi.

Alan toimijoiden leasing-tarjousten alkaen-hinnat pitävät usein sisällään vain esimerkiksi 10 000 kilometriä vuodessa. Monelle tämä on riittävästi. Mutta jos ajoa tulee vaikkapa kaksin- tai kolminkertainen määrä, kustannukset nousevat jo merkittävästi.

– Koska elämäntilanteet voivat aina muuttua, on hyvä selvittää, millä ehdoilla sopimuksen voi mahdollisesti katkaista kesken kauden. Usein tämä onnistuu, mutta keskeytykseen voi liittyä jonkin kokoinen purkumaksu, Tolvanen muistuttaa.

Tarjolla on monen sisältöisiä sopimuksia. Tolvanen kehottaa pyytämään tarjouksia usealta eri taholta ja tekemään tarkkaa vertailua. Autoliitto antaa jäsenilleen neuvontaa veloituksetta.

Leasingin merkittävä etu on siinä, että auton käytön kustannukset ovat hyvin ennakoitavissa. Yllättäviä kuluja ei käytännössä tule. Joillekin autoilijoille tämä varmuus on niin tärkeää, että he ovat valmiita maksamaan autosta sopimuskauden aikana jopa hiukan ostovaihtoehtoa enemmän.

Toinen iso plussa liittyy auton arvon alenemiseen, joka on Tolvasen mukaan suurin riskitekijä uuden auton hankinnassa.

– Erityisesti sähköautopuolella tulee koko ajan uusia malleja ja joskus tuhansienkin eurojen yhtäkkisiä alennuksia hintoihin. Jos tällainen tulee, siinä lähtee vaikkapa kymppitonni jo ostetunkin auton jälleenmyyntiarvosta saman tien.

Tolvanen ei ehkä ostaisi sähköautoa omalla rahalla, mutta hän voisi harkita leasingia. Se voi tulla sopimusaikana kalliimmaksi kuin ostokaupassa, mutta kokonaisriskit olisivat paremmin hallinnassa.

Tolvanen uskoo, että sukupolvien saatossa asenteet muuttuvat, ja leasing-tyyppisille ratkaisuille voi tulla vahvemmin kysyntää.

Sen sijaan autoilijoiden itsenäisyyden ja riippumattomuuden tarve pysyy vahvana. Tämä näkyy siinä, että yhteiskäyttöautot eivät ole yleistyneet hyvästä perusajatuksesta huolimatta. Sillä on edelleen monelle iso arvo, että auto on itsellä käytettävissä heti aina kun sille on tarve.

Auto myös on edelleen monelle suomalaiselle arjessa välttämätön kulkuväline kaikkialla suurimpien kaupunkien ulkopuolella.

Leasing on yksi uuden auton hankintatapa monen muun rahoitusmuodon joukossa. Se on järkevä ja edullinen vaihtoehto tietyissä tapauksissa, mutta se ei sovellu kaikille. Yli puolet kotitalouksiin hankittavista uusista autoista ostetaan osamaksurahoituksella.

Tolvanen kehottaa erityiseen harkintaan ja varovaisuuteen sellaisissa osamaksumuodoissa, joiden pienet kuukausierät perustuvat siihen, että maksukauden lopussa on suoritettava iso loppuerä. On ollut tapauksia, joissa jäljellä oleva velka sopimuskauden loputtua on suurempi kuin auton jälleenmyyntiarvo.