Keskiössä on RAHA, joka ennen tuli kunnilta, nyt Helsingin isolta kirkolta

Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy aloitti toimintansa 1. tammikuuta vuonna 2023. Se palvelee 21 hyvinvointialueen sekä Helsingin kaupungin ja HUS-yhtymän päättäjiä eli luottamushenkilöitä, viranhaltijoita ja työntekijöitä. Tarjolla on neuvontaa, lainsäädäntötyöhön vaikuttamista sekä verkostoja kokemusten vaihtamiselle ja yhteiselle vaikuttamiselle. Yhtiöllä on kolme päätehtävää, jotka ovat lainsäädännön valmisteluun osallistuminen ja vaikuttaminen, neuvontapalvelut sekä verkostojen ja muun yhteistyön mahdollistaminen.

Heti kättelyssä Korkiakoski-Västi sanoo, että sote- ja pelastustoimen uudistus hyvinvointialueineen oli väistämätön. Hänen mukaansa sosiaali- ja terveydenhuollon palvelujen tuottaminen olisi erittäin vaikeaa, jos vastuu niistä olisi edelleen kuntien harteilla. Myös erikoissairaanhoidosta vastanneet sairaanhoitopiirit olisivat pahoissa vaikeuksissa.

– Raha, toimitusjohtaja sanoo terävästi.

Korkiakoski-Västi tietää, että ihmisten muisti on lyhyt. Kun sote oli kuntien ja sairaanhoitopiirien vastuulla, kunnissa elettiin syvässä tietämättömyydessä ja isossa pelossa, minkä suuruisia laskuja sairaanhoitopiireiltä tulee.

– Monen kunnan ja sairaanhoitopiirin välillä olikin vakiintuneena käytäntönä kuuma linja, jota aktiivinen kunta käytti tiedustellakseen sairaanhoitopiiriltä, millainen lasku oli kertymässä. Kunnissa kauhisteltiin laskujen suuruutta ja koko ajan kallistuvia taksoja. Kunnissa oltiin puun ja kuoren välissä, sillä laskut oli vain maksettava.

Korkiakoski-Västi lisää, jos vastaava malli olisi edelleen käytössä, monet kunnat olisivat erikoissairaanhoidon kulujensa kanssa kriisissä.

– Nyt hyvinvointialueiden aikaan sote- ja pelastustoimen tarvitsemat rahat virtaavat yhdestä ainoasta paikasta, valtion kirstusta Helsingistä. Isännällä on selvät kasvot ja ääni. Valtiovarainministeriö sekä sosiaali- ja terveysministeriö vastaavat valtion ohjauksesta, jonka rooli voimistuu koko ajan. Tässä vallitsee ajatus, joka maksaa viulut, se myös määrää askelmerkit. Johtamisessa ja ylipäänsä vallankäytössä rahan voima on oleellinen.

– Asian oivaltaa, kun miettii vaikkapa perhettä ja sitä, kuka siellä hallinnoi rahapussia, sitä, paljonko kuhunkin tarkoitukseen euroja on käytettävissä.  

– Uskon vahvasti uuteen malliin ja siihen, että hyvinvointialueet selviytyvät tehtävistään.

Korkiakoski-Västi pitää hyvinvointialueita sekä ratkaisuna että mahdollisuutena.

– Elämme hyvin poikkeuksellisia aikoja. Jos koko maailmassa, puhumattakaan yhteiskunnassamme olisivat vakaammat olot, sote- ja pelastustoimen uudistus hyvinvointialueineen olisi rullannut tasaisesti eteenpäin. Mutta, jos olisimme historiallista muutosta edeltäneessä tuotantojärjestelmässä, vaikeudet olisivat tämänhetkistä kovemmat.

Korkiakoski-Västi teroittaa, että nyt kipeisiin kysymyksiin haetaan kestäviä ratkaisuja.

– Hyvinvointialueilla on merkittävästi enemmän eväitä kuin aiemmin sote-palveluista vastanneilla yksittäisillä kunnilla.

Nykymuotoisista hyvinvointialueista asukasmäärältään on pienin Keski-Pohjanmaa. Siellä kunnat rakensivat vuodesta 2008 lähtien yhteisen sote-kuntayhtymän, jonka synnyttämisessä Korkiakoski-Västi oli mukana alusta lähtien. Erikoissairaanhoitoon hän perehtyi Keski-Pohjanmaan sairaanhoitopiirin talous- ja hallintojohtajana. Kehitysjuoksu johti maakunnallisen sote-kuntayhtymän Soiten luomiseen, jonka toimitusjohtajaksi Korkiakoski-Västi valittiin. Hän ennätti toimia hyvinvointialuejohtajana ennen nykyiseen tehtäväänsä siirtymistä.

Korkiakoski-Västi sanoo, että sote-vuodet ovat muovanneet hänestä integraatiouskovaisen.

 – Minulle jokaisessa tehtävässäni tärkein on ollut aina ihminen, väestö, asiakas ja potilas.

– Kaikkien etu on, että sote- ja pelastustoimen palvelut ovat yhden tuottajan vastuulla.

Korkiakoski-Västi sanoo kuvainnollisesti, että niin erikoislääkärin kuin -sairaanhoitajan ja kotihoidon lähihoitajan on hyvä juoda kahvia samasta pannusta. Kaikkien sote- ja pelastustoimen ammattilaisten yhteisvoimin syntyy kestävin ja turvallisin vetoketju.

– On ollut ilo seurata, miten nopeasti uudistuksen myötä sote- ja pelastustoimen ammattilaiset ovat oppineet toimimaan yhdessä ja tekemään yhteistyötä.

Korkiakoski-Västin mukaan sote- ja pelastustoimen yhteistyöllä on iso merkitys myös varautumiselle, joka on noussut geopoliittisen tilanteen vuoksi keskeiseksi nimittäjäksi.

– Samaa asiaa opeteltiin tiiviisti jo koronapandemian aikana.

– Meillä on kasvavissa määrin myös henkistä turvattomuutta. Sitä ruokkii muun muassa väestön keskuudessa voimistuva polarisaatio. Sosiaaliturvaan liittyviä vastakkainasetteluja ovat köyhä ja rikas, oikeisto ja vasemmisto ja maaseutu ja kaupunki. Luottamuksen ja turvallisuuden tunteeseen vaikuttavat monet kokemukset yhteiskunnasta.

Korkiakoski-Västin mukaan karrikoidusti ajatellaan jo, että paha mieli onkin hyvinvointialueiden syy.

– Sote- ja pelastustoimen uudistuksen toteutuksen ja hyvinvointialueiden alkutaipaleen aika on ajoittunut isompaan murrokseen, jossa kaikki kielteiset ilmiöt helposti yhdistetään soteen. Uutukaiset hyvinvointialueet ovat luonnollisesti varsin vieraita organisaatioita kansalaisille. Hyvinvointialueet tarvitsisivat kasvot.

Pääministeri Juha Sipilän (kesk.) hallitus ajoi maakuntauudistusta vuosina 2015 – 2019. Korkiakoski-Västi arvelee, jos silloinen alueellinen ja integroitu malli olisi toteutunut, esimerkiksi koronapandemia ja sitä seurannut talouskriisi eivät olisi kurittaneet kansallisesti merkittävää uudistusta.

Korkiakoski-Västi huomauttaa koronapandemiastakin olleen jotakin hyötyä.

– Poikkeuksellisena aikana maassamme tehtiin tuloksellisesti yhteisiä rakenteita. Yhteiskuntana selviydyimme korona-ajasta varsin hyvin.

– Oletettavasti hallituskaudella 2015 – 2019 maaliin vietynä isosta muutoksesta olisi selvitty paremmin kuin nyt epävakaassa ja turbulenssisessa ympäristössä. Silloin elimme kansantaloudellisesti vakaampaa jaksoa, joten reformin toiminnallisuus olisi toteutunut hallitummin.

– Nyt sote- ja pelastustoimen uudistusta toteutetaan talouden niukkuudessa, sillä samaan aikaan tehdään mittavaa kansallista talouden remonttia. Sote- ja pelastustoimen uudistuksessa tehdään suomalaista historiaa. Se tapahtuu vasta vajaan kolmen vuoden ikäisten hyvinvointialueiden hauraassa iässä, jossa myös ne tasapainottavat rajusti talouttaan.

– Eroavaisuudet ovat hyvin luonnollisia, koska maakunnat eli alueet ovat keskenään muun muassa väestörakenteeltaan ja kulttuureiltaan erilaisia.

Korkiakoski-Västi lisää, että hyvinvointialueet käynnistivät valmistelut hyvin eritahtisesti. Jotkin alueet olivat startissaan rohkeampia kuin toiset. Lisäksi alueilla vallitsi uudistusta kohtaan erilaiset poliittiset ilmapiirit.

– Valtiolla on yksi rahoitus, mutta jokaisella 21 hyvinvointialueella on oma käsitys budjettinsa koosta. Kaikilla on omalaisensa perusteet, miksi juuri se tarvitsisi enemmän rahaa kuin on tarjolla.

Korkiakoski-Västi päättelee, että nimenomaan valtion rahapotti ja kunkin alueen käsitys omasta talousarviostaan vaikuttaa siihen, ettei Hyvil Oy:llä voi olla edunvalvonnallisesti vain yhtä ääntä kellossaan.

– Arjessa jokainen alue taistelee omasta rahapotistaan, pärjäämisestään ja toimintakyvystään.   

Korkiakoski-Västi lisää, että lisäksi jokaiseen hyvinvointialueeseen kohdistuu sen reviirillä olevista kunnista voimakkaat paineet. Hän tunnistaa, etteivät hyvinvointialueiden ja kuntien välit ole kaikkialla parhaat mahdolliset.

– Eteenpäin pääsemiseksi on nähtävä yhteistä, jotta pystytään rakentamaan yhteistä.

Korkiakoski-Västi kuvailee Hyvil Oy:n roolia sillaksi. Hyvinvointialueilla on erilaisia intressejä ja tarpeita.

– Minusta meidän on hyväksyttävä hyvinvointialueiden maailmassa moniäänisyys. Kaikki hyvinvointialueet eivät pysty laulamaan kirkasta sopraanoa. Se ei sulje pois sitä, ettemmekö voi etsiä yhteisiä nimittäjiä.

Toimitusjohtajan osa on olla jokaisen 21 hyvinvointialueen asialla.

– Mitä uskaltaa lausua ja mitä ei. Esillä oleva asia ja kanta voi olla toiselle hyvä ja toiselle paha. Katson valoisasti tulevaisuuteen. Kun hyvinvointialueet pääsevät käynnistymistilasta vakaan toiminnan aikaan, elämä harmonisoituu. Muutamien vuosien päästä näemme enemmän ja enemmän yhteisiä asioita.

Korkiakoski-Västin mielestä tulevaisuus voi tuoda hyvinvointialueille terveen kilpailun. Ideaali tilanne on sellainen, jossa hyvinvointialueet sparraavat toisiaan ja kehittävät asioita yhdessä. – Hyvinvointialueet ovat vasta pitkänmatkan alussa. Tulevaisuutta on, että ne auttavat toinen toistaan, jos joku väsyy.

– Niitä ei voi verrata keskenään. Kuitenkin kunnilla ja hyvinvointialueilla on samojakin päättäjiä, joille nimenomaan aluevaltuustossa esillä olevat asiat voivat olla haasteellisia valtuutetun omista lähtökohdista tarkasteltuna. Kunnallishallinnolla on maassamme vuosisataiset perinteet, ja kuntien itsehallinto verotusoikeuksineen on erittäin vahva.

Runsaan 545 000 asukkaan Pirkanmaalla on 79-paikkainen aluevaltuusto. Vajaan 68 000 asukkaan Keski-Pohjanmaalla aluevaltuustossa 59 aluevaltuutettua. Korkiakoski-Västi muistuttaa, että aluevaltuustojen koot on kirjoitettu lakiin.

Korkiakoski-Västi ymmärtää kyseenalaistamiset, joissa perätään perusteita varsin massiivisille aluevaltuustoille.

– Esimerkiksi meillä Keski-Pohjanmaalla sote-kuntayhtymän valtuustossa oli vain 27 jäsentä. Siihen rinnastettuna nykyinen 59-jäseninen aluevaltuusto näyttäytyy varsin suurelta. Aiheellinen kysymys onkin, miksi kukin hyvinvointialue ei voi itse päättää aluevaltuustonsa kokoa.

Korkiakoski-Västi kysyykin, mikä on toimiva demokratia.

– Sellainenko, jossa on paljon väkeä päättämässä? Voisiko vanha sanonta pitää tässäkin yhteydessä paikkansa eli pidot paranevat, kun väki vähenee?

Korkiakoski-Västi korostaa, että satojen vuosien aikana vakiintuneet maakunnat ovat monella mittarilla ja kriteeristöllä tarkasteltuina hyvin omalaisiansa. Kunkin maakunnan asukkaat elävät omalaistansa elämää. Myös olosuhteet ovat kovin erilaisia. Maakuntia ei voi mahduttaa samanlaiseen yhteen muottiin.

– Peruspalvelut toimivat parhaiten, kun kansalaiset saavat ne läheltään.

Korkiakoski-Västi kannattaa lämpimästi hyvinvointialueiden välistä yhteistyötä. Se on luonnollisesti tässä vaiheessa vähäistä.

– Yliopistollisten sairaaloiden ympärille on rakennettu hyvinvointialueiden yhteistoiminta-alueita. Valtion ohjaus suosii tällaista suuntausta.   

– Olen kuuntelija ja tukija.

 – Mitä syvemmällä kunkin saappaat ovat arjen savikossa, sitä paremmin koko sote- ja pelastustoimi palvelee kansalaisia.

Korkiakoski-Västi tähdentää, etteivät työtä tee kasvottomat organisaatiot vaan ihmiset, jotka Suomen kokoisessa maassa tuntevat toisensa.

– On terveellistä katsoa, missä tilanteessa mittava työ on käynnistytty ja miten kunnianhimoisesti työtä on viety eteenpäin. On liian aikaista tuomita. Hätäileminen ei auta.

Korkiakoski-Västi sanoo lopuksi, että hyvinvointialueiden rahoituksesta on oikea aika puhua seuraavien eduskuntavaalien alla. Silloin on hedelmällinen tilaisuus taittaa peistä mahdollisista alijäämien kattamisista ja rahoituksen oikeamääräisyydestä.

– Nämä kysymykset ratkaistaan kansallisesti, ei vielä aluevaaleissa.