Sami Borgin terveiset aluevaltuutetuille: ”Valta pitää ottaa, sitä ei anneta”

Harva ihminen muistaa enää kuntien isännöimiä sosiaali- ja terveydenhuollon palveluja, jolloin sairaanhoitopiirit järjestivät erikoissairaanhoidon. Sairaanhoitopiireillä olivat valtuustot ja hallitukset, joiden paikat jaettiin puolueiden kesken kuntavaalien maakunnallisen tuloksen perusteella. Kansalaisilla ei siis ollut osaa eikä arpaa sairaanhoitopiirien valtuustojen ja hallituksien kokoonpanojen suhteen. Puolueet nimesivät edustajansa kokonaisvaalituloksen tuomille mandaateille.

Kysymykseen, ovatko aluevaalit sekä aluevaltuustot ja -hallitukset vahvistaneet kansalaisten äänen kuuluvuutta, Sami Borg vastaa ”ainakin periaatteessa kyllä”.

Borgin mukaan asiaa kannattaa miettiä aluevaltuustojen tehtävien kautta. Aluevaltuusto vastaa sosiaali- ja terveydenhuollon ja pelastustoimen järjestämisestä alueellansa, ja se vastaa hyvinvointialueen toiminnasta ja taloudesta sekä se käyttää hyvinvointialueen ylintä päätösvaltaa.

– Aluevaltuusto päättää muun muassa hyvinvointialuestrategiasta, hyvinvointialueen hallintosäännöstä sekä hyvinvointialueen talousarviosta ja taloussuunnittelusta. Lisäksi aluevaltuusto asettaa aluehallituksen ja valitsee hyvinvointialuejohtajan.

– Kun aluevaltuuston päätösvalta on pitkälti ohjaus- ja budjettivaltaa, ja kun budjettien jakovara on olematon, voi olla, että ääntä kyllä käytetään, mutta kuuluvuus ei välttämättä parane. Helppoja ratkaisuja julkisen talouden tilan kohentamiseen ei kuitenkaan ole.

Borg korostaa, että kuuluvuus on kohentunut verrattuna vanhaan malliin ennen aluevaltuustoja.

– Mutta nykyinen olosuhde on vaikea.  

Borg muistuttaa, että valta pitää ottaa, sitä ei anneta.

Suomalaiset äänestivät edellisen kerran tupavaaleissa liki 30 vuotta sitten, jolloin valittiin europarlamentaarikkoja ja kunnallisvaltuutettuja samaan aikaan.

Sami Borg huomauttaa, että henkilö voi kokea äänestämispäätöksensä vaikeaksi, jos hän ei tunne toisessa vaalissa ketään itselleen sopivaa ehdokasta.

– Tällaisessa tilanteessa ihminen voi jättää kokonaan äänestämättä.

Aluevaalien jalaksissa saattaa vieläkin hiertää liki 20-vuotinen sote-soutu, jonka aikana maan eri hallitukset yrittivät löytää mallin sote-palveluiden uudelleen järjestämiselle. Borg teroittaa, että aikanaan eduskunta edellytti maakuntahallintotasoille instituutiota, jonka kansa valitsee.

”Erittäin hyvä asia, että aluehallinto päätettiin niin vahvasti kansanvaltaiseksi, että sitä ohjaavat vaaleilla valitut edustajat. Opetus on, että demokratia on itsessään tärkeä periaate.”

Borg pitää hyvänä aluevaalien järjestämistä. Ne tuovat sote- ja pelastustoimen järjestämiseen aidon kontrollin.

– Suoraan äänestäminen on aina kansanvaltaisempi tapa. Demokratian toteutuminen on tärkeä periaate.

Kaikkien aikojen ensimmäisten aluevaalien valtakunnalliseen äänestysaktiivisuuteen eli 47,5 prosenttiin ei Borgin mielestä voi olla tyytyväinen. Valtaosa 21 hyvinvointialueen ihmisistä ei lähtenyt vaaliuurnille.

– Aluevaalit järjestettiin poikkeuksellisessa tilanteessa koronapandemian hännässä. Se, että silloin vaalien ajankohtaa jouduttiin myöhentämään, oli niissä olosuhteissa oikea ratkaisu vaaliviranomaisilta. Muutenkin aikataulu oli hankala. Ehdokasnumerot tulivat jouluaaton aattona, sitä seurasivat joululomat ja vuoden vaihde sekä loppiainen. Varsinainen kampanja-aika kitistyi kovin lyhyeksi.

Kansalaiset arvottavat presidentinvaalit ja eduskuntavaalit korkealle. Borg sanoo, että äänestysprosenttien perusteella seuraavaksi merkittävimpinä pidetään kuntavaaleja ja kolmannessa kategoriassa ovat EU-vaalit ja uutukaiset aluevaalit. Borgin mukaan vaalituloksista voi vetää johtopäätöksen, jonka mukaan EU-vaalit ovat niin kansalaisten kuin puolueidenkin arvoasteikolla toisen asteen vaaleja.

– Ensimmäisellä kerralla aluevaalien äänestysaktiivisuus ei noussut paljoakaan EU-vaalien yläpuolelle.

Borg pitää kansalaisten suhtautumista eri vaaleihin nurinkurisena.

– Kansalaisen kannalta juuri aluevaalit ovat merkitykselliset, koska niissä päätetään jokaista koskettavista sosiaali- ja terveydenhuollon asioista.

Demokratian kannalta Borg pitää myönteisenä sitä, etteivät hyvinvointialueet olleet alueellisesti liian suuria. Niiden valtuustokoot asetettiin alun alkaen riittävän suuriksi, eli vähintään 59 valtuutetun kokoisiksi.

– Ensimmäisissä aluevaaleissa poliittinen suhteellisuus toteutui kohtuullisen hyvin, koska isohko valtuustokoko merkitsi sitä, että myös pienimmät ryhmät saivat edustajia aluevaltuustoihin.

Borg kertoo, että vuoden 2022 aluevaaleissa alueellisen edustavuuden osalta ehdokasasettelu toteutui hyvin. Silti noin puolensataa kuntaa jäi ilman omassa kunnassa asuvaa aluevaltuutettua.

– Se on asia, mikä on kiinni äänestäjistä. Sen sijaan puolueet onnistuivat hyvin.

Borg toteaa, että pienissä kunnissa oli taktista äänestämistä, jolloin henkilö kannatti oman kunnan edun nimissä mielestään joko toiseksi tai kolmanneksi parasta vaihtoehtoa. Käytännöstä hyötyi Keskusta.

Kokoomus, SDP ja Keskusta omaavat eniten vakiintuneita kannattajia. Borg sanoo niiden saaneen kohtuullisen hyvän kannatuksen varsinkin vahvoilla alueillaan ja kannattajilleen tyypillisissä väestöryhmissä.

– Vastaavasti puolueet, kuten Vihreät ja Perussuomalaiset, joiden kannattajakunta ei ole kovinkaan vakiintunutta ja joiden kannattajille sote-asiat eivät ole korkealla prioriteettilistalla, voivat olla aluevaaleissa vaikeuksissa.

Sami Borg tunnistaa ilmapiiristä aluevaali- ja aluevaltuustokriittisyyttä. Se kumpuaa hänen mukaansa useammasta argumentista.

– Jotkut ovat edelleen sitä mieltä, että koko sote- ja pelastustoimen ratkaisu ja hyvinvointialueuudistus toteutettiin aluerakenteen osalta väärin. Monen mielestä hyvinvointialueita on liikaa.

– Joidenkin mieltä rassaa se, että hyvinvointialueilla ei ole verotusoikeutta, eivätkä ne täten ole oikein aidosti itsehallinnollisia toimijoita.

Borg lisää, että joidenkin mielestä hyvinvointialueiden hallinto on kasvanut liian suureksi. Tällöin niin vaalit kuin luottamushenkilöiden määrä saatetaan kokea osaksi liialti turvonnutta hallintoa; kriitikoiden mielestä hyvinvointialueet pärjäisivät vähemmälläkin.

Kansalaismielipidettä on jo ehditty selvittää. Borg on itse ollut mukana tekemässä Kunnallisalan kehittämissäätiön gallupia, jonka mukaan vajaa puolet aikuisväestöstä pitää aluevaaleja näennäisvaaleina.

– Tällainen käsitys liittyy varmaankin voimakkaimmin siihen, että hyvinvointialueiden talous on tiukalla ja päätökset ovat säästö- ja leikkausvoittoisia.

– Vaaleissa on mahdollisuus vaihtaa päättäjät tai antaa uusi valtakirja entiselle.

Borg uskoo, että esimerkiksi aluevaalit olisivat koettua kiinnostavammat suuren yleisön keskuudessa, jos ne saisivat yhtä laajan mediamyllytyksen kuin presidentinvaaleilla on.

Aluevaalikeskusteluissa on muistettava hyvinvointialueiden tehtävät. Niitä ovat muun muassa perusterveydenhuolto, erikoissairaanhoito, sosiaalihuolto, lasten, nuorten ja perheiden palvelut, työikäisten palvelut, mielenterveys- ja päihdepalvelut, vammaispalvelut, oppilashuolto, pelastustoimi sekä ensihoito.

– Hyvinvointialueiden ja kuntien yhteistyössä painopiste on edistää hyvinvointia ja terveyttä. Tällä voidaan vähentää tarvetta sosiaali- ja terveydenhuollon palveluihin. Lisäksi yksityiset toimijat sekä järjestöt ja yhdistykset täydentävät julkisia sosiaali- ja terveyspalveluja, Borg tähdentää.

Kunnat vastaavat edelleen muun muassa päivähoidosta, opetuksesta, liikunnasta ja kulttuurista. Myös työllisyys- ja kotoutumispalvelut kuuluvat nykyään pääosin kunnille.

Kuntaliitto toteaa, että kuntien keskeistä roolia arkipäiväisessä elämässä ei voi alleviivata riittävästi. Kunnissa ratkaistaan, millä tavoin lähivuosina kehitetään esimerkiksi peruskoulutusta, varhaiskasvatusta, katujen kunnossapitoa, kulttuuria, elinvoimaa sekä liikunta- ja kulttuuripalveluita ja ratkotaan ilmastonmuutokseen sopeutumista.

Sami Borg arvelee, että kansalaisten silmissä saavutukset tuskin ovat kovin mairittelevia.

– Valtiovarainministeriö on saamassa sitä, mitä on tilattu. Talouden sopeuttamisen toimenpiteet purevat arjessa.

Borg kertoo, että aluevaltuutetut ovat jonkin verran kritisoineet vallan keskittymistä aluehallituksille ja virkajohdolle.

– Jos tämä pitää paikkansa, eikä ole onnistuttu estämään tällaista kasautumista, tuskin se on meriitti aluevaltuustoille.

Hyvinvointialueiden valtion rahoitus on yleiskatteista ja laskennallista. Rahoitus jakaantuu alueille laskennallisten tekijöiden perusteella. Hyvinvointialueiden kustannukset ovat kasvaneet huomattavan paljon enemmän kuin rahoitus. Kustannukset kasvoivat 12 prosenttia vuonna 2023 suhteessa kuntien vastaaviin kustannuksiin vuonna 2022. Viime vuoden kustannusten kasvun ennakoidaan olevan noin neljä prosenttia. Hyvinvointialuetalous on kokonaisuudessaan alijäämäinen: 1,3 miljardia euroa vuonna 2023 ja 1,4 miljardia euroa vuonna 2024.   

– Sote-säilät heiluvat aiemmista vaaleista tutulla tavalla.  

Borg painottaa, ettei hän ole huolissaan aluevaalien oikeiden keskeisten teemojen eli sote-teemojen näkyvyydestä.

– Ehkä pelastuspalveluiden näkyvyydestä voi olla vähän huolissaan.

Borgin mielestä ennemmin voi käydä niin, että kuntavaalien tärkeät teemat peilattuina kuntien nykyisiin tehtäviin saattavat jäädä varjoon.