Väestörakenne, muuttoliike ja muutokset toimintaympäristössä edellyttävät julkisen hallinnon uudistamista

Projektipäällikkö Liisa Jurmun mielestä on tärkeää muistaa, että Suomessa on edelleen hyvät julkiset palvelut ja asukkaat saavat edelleen hyvin palveluita.

– Hätätilanteissa apua on saatavilla, ja esimerkiksi hyvinvointialueiden sosiaali- ja terveyspalvelujen asiakkaat antavat monilla alueilla hyvät arviot saamastaan palvelusta, Jurmu tarkentaa.

Jurmun mukaan pelkästään negatiiviset asiat uutisoimalla ja asukkaiden niin sanotulla pelottelulla aiheutetaan ihmisille turvatonta oloa, usein tarpeettomasti.

– Lähipalvelujen heikkeneminen on varmasti osin ihan aiheellinen pelko, mutta kyse voi olla myös hyvin pienistä muutoksista palveluvalikoissa ja palveluiden saatavuudessa, Jurmu miettii.

Jurmu tähdentää, että hyvinvointialueuudistus ja viimeisimpänä toteutettu TE24-uudistus ovat suuria hallintoon kohdistuvia uudistuksia, joiden hyödyt näkyvät pitkällä aikavälillä.

– Aikaisemmilla malleilla ei pärjätä uudessa tilanteessa. Väestörakenne, muuttoliike ja laajemminkin toimintaympäristössä tapahtuvat muutokset edellyttävät julkisen hallinnon radikaaliakin uudistamista, Jurmu sanoo.

– Näin on myös tapahtunut, eli alueille on syntynyt monenlaisia yhteisen tekemisen tapoja. Alueet ovat erilaisia monilta piirteiltään, ja esimerkiksi kuntamäärät vaihtelevat 2-30 välillä per hyvinvointialue. Myös esimerkiksi etäisyydet, väestöpohja ja asukkaiden palveluiden tarpeet ovat hyvin vaihtelevat. Tämän vuoksi on tärkeää, että yhteistyö rakennetaan alueen näköiseksi, Jurmu painottaa.

– Yleisesti ottaen yhteistyössä on vielä paljon tekemistä. Voitaneen sanoa, että yhteistyössä ollaan monin kohdin vielä alkuvaiheissa. Yhteistyötä ovat haastaneet ensimmäisinä vuosina muun muassa epäselvyydet työnjaossa ja vastuissa, tiedonvaihdon haasteet sekä vähäiset resurssit yhteistyöhön, Jurmu avaa.

– Hyvinvointialueilla meni alussa aikaa organisaatioiden rakentamiseen, joten yhteistyölle ei kaikkialla jäänyt riittävästi aikaa. Myös talous on haastanut ja haastaa yhteistyötä. Kuntien ja hyvinvointialueiden heikko taloustilanne vähentää myös yhteistyöhön käytettävien resurssien määrää. Lisäksi muutokset organisaatioissa hidastavat yhteistä tekemistä. Yhteyshenkilöt voivat vaihtua, mikä vaikuttaa hyvin nopeasti käytännön yhteistyön tekemiseen sitä hidastavasti, Jurmu kertoo.

– Lisäksi merkittävä yhdyspintakokonaisuus on tämän vuoden alusta kunnille siirtynyt työllisyyden edistäminen, johon liittyy merkittäviä yhteistyötarpeita hyvinvointialueiden kanssa, Jurmu lisää.

Jurmun mukaan konkreettinen asiakokonaisuus, jossa kuntien ja hyvinvointialueiden on tehtävä yhteistyötä, on esimerkiksi opiskeluhuolto. Siinä yhteistyö tarkoittaa kouluissa tapahtuvaa opetushenkilöstön ja kuraattorien, psykologien sekä kouluterveydenhoitajien yhteistyötä.

– Näiden tahojen sujuva yhteistyö on lasten ja nuorten hyvinvoinnin näkökulmasta tärkeää. Esimerkiksi nuorten kasvaneet mielenterveysongelmat ovat iso haaste, joihin on tärkeää pystyä tarttumaan jo ongelmien alkuvaiheessa, mieluiten tietysti ongelmia yhdessä ennalta ehkäisten, Jurmu sanoo.

 – Toinen esimerkki tärkeästä yhteistyöstä on pitkäaikaistyöttömät, jotka tarvitsevat usein työllistymisensä tueksi kuntien vastuulla olevia työvoimapalveluita sekä hyvinvointialueilta saatavia sosiaali- ja terveyspalveluja, Jurmu kertoo.

Hyvinvointialueen vastuulla ovat esimerkiksi työttömien terveystarkastukset ja kuntouttava työtoiminta.

– Mikäli työnhakijalla on sosiaali- ja terveyspalvelujen tarve, on tärkeää, että hän saa tarvitsemiaan palveluita oikea-aikaisesti. Lainsäädäntö myös edellyttää kuntia, hyvinvointialueita ja Kelaa tekemään monialaista yhteistyötä, mikäli asiakkaan tilanne sitä edellyttää, Jurmu lisää.

Kolmas esimerkki yhteistyöstä on varautuminen ja turvallisuus, joka on maailman tilanteen vuoksi entistä ajankohtaisempi yhteistyön osa-alue. Jurmun mukaan varautumisen ja turvallisuuden yhteistyö liittyy palveluiden jatkuvuuden hallintaan sekä yleiseen turvallisuuteen liittyviin tehtäviin, toimenpiteisiin ja valmiuteen.

 – Myös esimerkiksi rikosten, onnettomuuksien ja tapaturmien ennaltaehkäisy sekä ihmisten turvallisuuden tunteen parantaminen ovat sekä kuntien, hyvinvointialueiden ja muiden turvallisuusviranomaisten ennalta ehkäisevää työtä, Jurmu kertoo.

– Tärkeimpiä varautumisen yhteistyön osa-alueita kuntien ja hyvinvointialueiden välillä ovat väestönsuojelu, evakuointijärjestelyt sekä väestön tilapäinen majoittaminen.  Näissä kunnilla ja hyvinvointialueilla on omat vastuunsa. Yhteistyöllä ja yhteisellä harjoittelulla varmistetaan sujuva toiminta sekä selkeä vastuunjako myös häiriötilanteissa ja poikkeusolojen toiminnassa, Jurmu toteaa.

– Myös hyvinvointialueilla osana omaa toimintaansa on saman tyyppinen vastuu edistää hyvinvointia ja terveyttä, eli hyvinvointialueen hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen tehtävät liittyvät niiden järjestämiin sosiaali-, terveys- ja pelastuspalveluihin. Kaikille ei ole selvää, mitkä vastuut ja työnjaot hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä ovat. On siis tärkeää muistaa, että kunnilla on edelleen tärkeä rooli asukkaiden hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä, Jurmu painottaa.

Jurmun arvion mukaan on ehkä enemmän asioita, jotka ovat hyvinvointialueiden vastuulla, mutta joiden ajatellaan olevan edelleen kuntien vastuulla.

– Tätä epätietoisuutta on paitsi asukkailla, myös päättäjillä ja jonkin verran myös kuntien ja hyvinvointialueiden henkilöstöllä. Osa asukkaista luulee edelleen terveyspalveluiden olevan kuntien vastuulla ja esimerkiksi hammashoidon palveluita voidaan kysellä kunnista, Jurmu mainitsee.

– Kun vastuut ja roolit eivät ole selvät, menee toiminta välillä niin sanotusti vastuiden pallotteluksi. Toiminta hidastuu, resursseja menee selvittelyyn ja asiakkaat eivät saa oikea-aikaisesti palveluja, Liisa Jurmu kuvailee.

– Pahimmillaan epäselvät vastuunjakokysymykset hidastavat yhteistyömallien rakentamista ja yhteistä tekemistä ei synny. On ymmärrettävää, että ison hallinnollisen uudistuksen toteuttamisen jälkeen menee hetki aikaa, että roolit selkeytyvät. Asukkaiden on kuitenkin tärkeää saada sujuvasti palveluita kaikkina aikoina, ja palvelupolkujen tulee toimia. Ei voida ajatella, että lapsi tai nuori voi odottaa vuosia, että opiskeluhuollon yhteistyö toimii. Apua tarvitseva tarvitsee avun mahdollisimman pian, kun on vielä lapsi tai nuori, Jurmu tähdentää.

Jurmu korostaa, että vastuiden pallottelusta on tärkeää päästä mahdollisimman pian pois.

 – Resursseja on tärkeämpää käyttää hyvien yhteistyömallien ja rakenteiden luomiseen ja toteuttamiseen. Tästä hyötyvät kuntien ja hyvinvointialueiden lisäksi koko alue ja sen toimijat sekä ennen kaikkea asukkaat, Jurmu painottaa.

Jurmu muistuttaa, että hyvinvoivat asukkaat ja alueiden elinvoimaisuus on tärkeää niin kunnille kuin hyvinvointialueille.

– Tämä on tärkeää muistaa niin kunnissa kuin hyvinvointialueilla. Vaikka yhteistyössä on epäselvyyksiä, ratkaisevaa on se, miten niihin suhtaudutaan: lähdetäänkö rakentamaan vastakkainasetteluja vai lähdetäänkö etsimään yhdessä uusissa tilanteissa ratkaisuja, Jurmu herättelee.

Aluehallintovirasto (AVI) valvoo kuntien toimintaa. Hyvinvointialueiden toimintaa valvoo aluehallintovirasto (AVI) ja sosiaali- ja terveyspalvelujen tuottamisen osalta myös Valvira. Lisäksi molemmilla on myös omaa tarkastustoimintaa, jossa yhteistyö voi olla yhtenä tarkastelun kohteena.

– Kuntaliitto starttasi jo ennen hyvinvointialueiden toiminnan käynnistymistä ja järjestämisvastuun siirtymistä vuoden 2022 keväällä kuntien ja hyvinvointialueiden yhteistyön tueksi yhdyspintaprojektin. Projektissa havaittiin, että yhteistyö tarvitsi edelleen tukea, joten projekti sai jatkoa vuosiksi 2024–2025, Liisa Jurmu kertoo.

Jurmun mukaan projekteissa on tuettu kuntia ja hyvinvointialueita kaikissa esille tulleissa yhteistyökysymyksissä. Projekteissa on tuotu esille yhteistyön merkitystä ja osa-alueita, ratkottu haastavia yhteistyökysymyksiä, laadittu yhteistyön suosituksia sekä jaettu hyviä käytänteitä kunnista ja alueilta.

– Projekteilla on pyritty myös tukemaan kuntia ja hyvinvointialueita hyvän yhteistyökulttuurin muodostamisessa. Projektia on rahoittanut Kuntaliiton lisäksi Hyvinvointialueyhtiö Hyvil Oy ja sosiaali- ja terveysministeriö, Jurmu sanoo.

Liisa Jurmun mukaan monet epäselvyydet yhteistyössä liittyvät siihen, että tietoa vastuista ja työnjaosta ei ole riittävästi kunnissa eikä alueilla.

– On kuitenkin myös asioita, joihin lainsäädännöstä ei löydy selkeää vastausta, joten tilanteita joudutaan tarkastelemaan yksittäistapauksina. Nämä asiat ovat usein niin sanottuun kapeaan osa-alueeseen tai pieneen asiakasryhmään liittyviä asioita. Asiat ovat kuitenkin tärkeitä kyseisille asiakkaille, joten niihin on tärkeää löytää ratkaisut, Jurmu painottaa.

Jurmun mukaan lainsäädännönkin näkökulmasta haastavia yhteistyökysymyksiä on eri yhdyspintateemoissa. Esimerkkinä voidaan mainita sijoitettujen lasten aamu- ja iltapäivätoiminnan kustannukset ja järjestäminen.

– On osin epäselvää, kuka kustannuksista vastaa ja kuka esimerkiksi hakee sijoitetulle lapselle aamu- ja iltapäivätoiminnan paikkaa, Jurmu avaa.

– Toinen esimerkki on omaisettomien hautaus. Kunnilla on nykylainsäädännön puitteissa viimekätinen vastuu omaisettoman tai sellaisen vainajan hautaamisesta, jonka omaiset eivät hoida asiaa. Mikäli vainaja on myös varaton tai vähävarainen, tulee selvitettäväksi hyvinvointialueen rooli toimeentulotuen myöntämisestä kunnan vastuulla olevan henkilön hautauskustannusten osalta, Jurmu kertoo.

 – Kolmas esimerkki on sote-kiinteistöt, jotka jäivät hyvinvointialueuudistuksessa kuntien omistukseen, ja hyvinvointialueet ovat niissä vuokralla. Kunnat toimivat hyvinvointialueiden vuokranantajina vielä ainakin tämän vuoden, Jurmu sanoo.

Kuntien omistuksessa olevia sote-tiloja on vuokrattu hyvinvointialueille yhteensä noin 7,2 miljoonaa neliötä.

– Nyt, kun hyvinvointialueet tekevät muutoksia palveluverkkoon, jää sote-kiinteistöjä noin kolmasosa tyhjilleen, mikä puolestaan aiheuttaa kunnille ison taloudellisen haasteen. Tilanne on haastava erityisesti pienten kuntien osalta, sillä niissä sote-kiinteistön vuokratuotto on merkittävä osa kunnan taloutta. Sote-palvelut ja niiden tukitoiminnot tuovat kuntaan elinvoimaa, Jurmu lisää.

Valtion puolella on valmistelussa asetus korvausmenettelystä. Siinä kunnan kannalta merkittävien sote-kiinteistöjen aiheuttamia kustannuksia korvattaisiin kunnille. Asetusvalmistelu on kesken, mutta sen toivotaan selkeyttävän osaltaan nyt suurta epävarmuutta aiheuttavaa tilannetta.

Jurmu sanoo, että hyvinvointialueet tulkitsevat valtion niille antamaa investointirajoitusta siten, että ne eivät saa tehdä vuokrasopimuksia, joiden irtisanomisaika on yli 12 kuukautta. Osa hyvinvointialueista kieltäytyy lähtökohtaisesti laatimasta yli 12 kuukauden määräaikaisia sopimuksia.

Nämä ehdot tarkoittavat Jurmun mukaan sitä, että yksikään yksityinen toimija ei tule vuokraamaan tilojaan hyvinvointialueille. Vuokranantajiksi jäävät ainoastaan kunnat, joiden tulisi vuokrata tilansa taloudellisesti mahdottomin ehdoin hyvinvointialueille lähipalveluiden säilyttämiseksi.

Jurmu kuvaa nykyistä asetelmaa kestämättömäksi. Sen purkaminen edellyttää vuokrasopimusten tulkinnan muuttamista pois investoinneista. Tällöin hyvinvointialueet pääsevät kiinteistöasioissa tekemään yhteistyötä myös yksityisen sektorin kanssa.

Parhaillaan ajankohtaisena asiana on kunta- ja aluevaalien järjestäminen. Jurmu sanoo, että aluevaaleissa hyvinvointialueen on korvattava kunnille ne kustannukset, jotka aiheutuvat pelkästään aluevaaleista. Kustannusten jakoa koskeva suositus on 1,4 euroa per äänioikeutettu. Korvausmekanismista voi sopia myös kunnan ja hyvinvointialueen kesken. Vaalien aiheuttamista kuluista ja niiden korvaamisesta on käyty keskustelua vaalien alla.

 – Kaikilla alueilla ei olla tyytyväisiä suositukseen, joten yhteistä ymmärrystä ei ole syntynyt, Jurmu toteaa.

Jurmu teroittaa, että monet asiat ovat kuitenkin lainsäädännön näkökulmasta selkeitä, mutta kunnissa ja hyvinvointialueilla ei ole tietoa riittävästi, tai kunnilla ja hyvinvointialueilla ei ole riittävästi resursseja tehtävien hoitamiseen, jolloin tehtävien hoitaminen voi viivästyä.  

– Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen on pohjauduttava kunnan strategiaan eli pitkän aikavälin suunnitteluun. Kuntalaiset ovat parhaita asiantuntijoita siinä, millaiset asiat tukevat heidän arjen hyvinvointiaan erilaisissa elämänvaiheissa. Kunnat tukevat hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä palveluillaan, Jurmu sanoo.

Kuntalaisten tarpeita voi selvittää erilaisin tavoin, kuten kyselyin ja kuntalaistilaisuuksin, joita kunnissa on vaihtelevasti käytössä.

Jurmun mukaan hyvinvoinnin ja terveyden edistämiselle on tärkeää määritellä tavoitteet ja konkreettiset toimenpiteet, joilla tavoitteisiin voidaan päästä. Tavoitteisiin pääsemistä on tärkeää myös arvioida ja satsata erityisesti toiminnan vaikuttavuuden mittaamiseen.

– Systemaattisuus on hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä tärkeää. Vaikutukset näkyvät usein vasta pitkällä aikavälillä, mutta satsaukset konkretisoituvat parhaiten asukkaiden hyvinvointina ja sen kautta säästettyinä euroina, Jurmu herättelee.

Hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen liittyy kunnassa eri toimialoille. Päättäjillä, johtajilla ja henkilöstöllä on tärkeää olla yhteinen ymmärrys terveyden edistämisen merkityksestä, tavoitteista ja käytännön toimista. Jurmu havahduttaa, ettei hyvinvoinnin ja terveyden edistämistä tulisi nähdä yhden esimerkiksi hyvinvointikoordinaattorin tehtävänä vaan yhteisenä kunnan perustehtävänä.

– Yhteinen ymmärrys syntyy yhteisestä valmistelusta ja työskentelystä, johon kannattaa varata riittävästi aikaa ja resurssia, Jurmu suosittelee.

– Hyvinvoinnin ja terveyden edistämisen kokonaisuudessa on tärkeää tehdä yhteistyötä paitsi hyvinvointialueen kanssa (johon on myös lakisääteinen velvollisuus), myös paikallisten järjestöjen ja muiden kolmannen sektorin toimijoiden, muiden julkisen sektorin toimijoiden ja yksityisten yritysten kanssa. Kuntien on tärkeää myös tukea paikallista järjestökenttää esimerkiksi järjestöavustusten ja toimitilojen käytön muodoissa, Jurmu kannustaa.

– Asukkaiden sujuva arki ja palveluiden saanti edellyttävät, että yhdyspinnat hyvinvointialueen ja kuntien välillä toimivat. Erityisesti haastavissa elämäntilanteissa olevat asukkaat tarvitsevat usein niin kuntien kuin myös hyvinvointialueen palveluita, Liisa Jurmu huomauttaa.

– Yhteistyön rakentamiselle ja toteuttamiselle ei välttämättä löydy isojen uudistusten alkuvuosina riittävästi aikaa ja resurssia. Tästä huolimatta yhteistyöhön olisi tärkeää satsata jo uudistusten (hyvinvointialueuudistus ja TE2024-uudistus) alkuvaiheista lähtien, sillä yhteistyöllä voidaan säästää jokaisen toimijan resursseja pitkällä aikavälillä. Yhteistyöllä voidaan lisätä myös toiminnan vaikuttavuutta, Jurmu sanoo.

Kuntaliiton yhdyspintaprojektissa kysyttiin kuntien ja hyvinvointialueiden johdolta yhteistyön tilanteesta. Kyselyiden mukaan yhteistyö on alkuvaiheessa erityisesti niin sanotun strategisen tason eli pitkän aikavälin yhteistyössä.

Jurmu näkee, että kuntien ja hyvinvointialueen on tärkeää käsitellä yhdessä myös niin sanotun pitkän aikavälin strategisia asioita ja miettiä yhdessä esimerkiksi alueiden elinvoimaan liittyviä kysymyksiä.

– Millainen palveluverkko tulevaisuudessa tarvitaan, mitä tämä tarkoittaa maankäytön, kaavoituksen ja tilatarpeiden näkökulmasta? Miten voidaan yhdessä tukea asukkaiden hyvinvointia ja erityisesti ehkäistä yhdessä ennalta erilaisia ongelmia? Millaista kansainvälistäkin yhteistyötä tarvitaan vaikkapa osaavan työvoiman näkökulmasta? Jurmu kannustaa pohtimaan.