Selvityksen lopputulema: Ongelmat käännetään tavoitteiksi hyvinvointialueilla

Erholan mukaan selvityksen esille nostamat ongelmat käännetään tavoitteiksi. Ne ratkotaan käytännönläheisillä toimilla nimeämällä vastuutahot ja sopimalla tarkka aikataulu.

– Tavoitteiden saavuttaminen edellyttää muun muassa hyvinvointialueiden vielä nykyistä yhtenäisempää ja strategisempaa valtakunnallista ohjausta ministeriöistä.

– Toiminnan ja talouden näkökulmia on sovitettava yhteen nykyistä vahvemmin sekä alueellisen muutoksen toimeenpanossa että valtakunnallisessa ohjauksessa. Tämä edellyttää oikea-aikaista poliittista päätöksentekoa.

Erhola sanoo, että tarvitaan yhteisesti jaettua tilannekuvaa ja riittävää tietopohjaa palveluista sekä hyvinvointialueuudistuksen sisällöllisestä etenemisestä.

– Hyvinvointialueilla tarvitaan vahvaa muutosjohtamista, selkeitä rooleja ja osaamisen kehittämistä. Hyvinvointialueiden poliittiset päätöksentekijät ovat avainasemassa toiminnallisten ja taloudellisten muutosten aikaansaamiseksi.  

– Tuleeko päätöksissä hidastumista? Nyt vaalien jälkeen voin todeta, että päätösten teko sujui kuitenkin kuten ennenkin Pirhassa.

Hiltunen tunnistaa, että ministeriöiden ohjauksessa on korostunut talouden tiukka raami.

– Talouden osalta esimerkiksi valtion avun lopullinen määrä saattoi muuttua jopa hyvinvointialueiden seuraavan vuoden budjettien hyväksynnän jälkeenkin. Taloudessa ei ole ollut liikkumavaraa, koska hyvinvointialue ei voi vaikuttaa tuloihinsa. Hyvinvointialue pystyy puuttumaan vain menoihinsa ja toimintansa tehokkuuteen.

Hiltunen sanoo, että talouden tasapainottaminen on tarkoittanut kovaa kulukuria ja säästämistä.

– Siksi palvelut on pystyttävä tuottamaan aikaisempaa tehokkaammin ja taloudellisemmin. Toisaalta tiukka talous on pakottanut uudistumaan ja uudistamaan palveluiden tuottamisen tapoja.

Hiltunen odottaa paljon ministeriössä meneillään olevalta palveluiden yksikkökustannusten selvitysprojektilta.

– Kun Pirhan tavoitteena on palveluiden ottaminen lisääntyvästi omaan tuotantoon ja samalla vähentää ostopalveluiden määrää, on tarpeellista tietää, ovatko palvelut omassa tuotannossa kustannuksiltaan edullisempia kuin ostopalvelut. Muussa tapauksessa kustannukset kasvavat päinvastaisesta tavoitteesta huolimatta.

Hiltunen muistuttaa, että hyvinvoinnin ja terveyden edistäminen kuuluu lakisääteisesti sekä kunnille että hyvinvointialueille.

– Kuntien ja hyvinvointialueen yhteistyötä kutsutaan yhdyspintatyöksi. Tämä on ollut liiaksi molemmin puolin rajapintatyötä ja edunvalvontaa hyvän yhteistyön sijaan.

Hiltusen mukaan jatkossa yhdyspintatyön sisällön ja tavoitteiden on oltava kunnissa ja hyvinvointialueella samansuuntaiset, mikäli tuloksia halutaan.

– Onnistumisesta hyvinvoinnin ja terveyden edistämisessä valtio maksaa sekä kunnille että hyvinvointialueelle lisävaltionosuutta tiettyyn hyte-kertoimeen perustuen. Tämän toivoisin kannustavan kuntia, hyvinvointialuetta ja järjestöjä yhteistyöhön.

Hiltunen kehuu, että alivaltiosihteerin toimeksiannosta ja hänen johdollaan laadittu raportti antaa varsin yksityiskohtaisen ja laajan kuvan kehittämistarpeista ja etenemisen mahdollisuuksista.

– Ei ole helppoa nostaa tärkeiden asioiden joukosta erikseen jotakin, joka olisi toistaan tärkeämpi. Kehittämiskohteita on tunnistettu hyvinvointialueiden sisäisessä toiminnassa. Esimerkiksi palveluintegraatio ei ole itsestään selvä toimintamalli sosiaali- ja terveydenhuollossa. Siinä onkin paljon kehitettävää.

– Ikäihmisten määrä kasvaa nopeasti Pirkanmaalla, niinpä ikäihmisten palveluissa olisi onnistuttava. Asumispalveluissa sosiaalihuoltolain määrittämä yhteisöllinen asuminen on kehittynyt hitaasti, osittain siksi, koska Pirha ei ole kyennyt osoittamaan tarkoitustaan vastaavia kiinteistöjä. Tässä pitää nähdä toisaalta tarve ja toisaalta olemassa olevan asuntokannan mahdollisuudet, ja ne on kyettävä sovittamaan yhteen.

Kari-Matti Hiltusen mukaan Sisä-Suomen yhteistyöalueen keskinäinen yhteistyö on vielä alkutekijöissään.

– Sen soisin kehittyvän nykyistä parempaan suuntaan. Samoin kuntien ja hyvinvointialueen yhdyspintatyölle toivon nykyistä parempaa otetta alkavalla uudella aluevaltuustokaudella.

Hiltunen korostaa, että Pirkanmaan hyvinvointialueella sote-uudistuksessa on päästy etenemään alusta alkaen reformin tavoitteiden mukaan uudistamalla palveluiden tuottamisen tapoja.

– Palveluiden tarjonnan on mahdollista tapahtua perinteisten kasvokkaisten palveluiden lisäksi siten, että on kotiin tuotavia palveluita, liikkuvia palveluita ja digitaalisia etäpalveluita. Palveluiden verkoston kokonaisuudesta on päätökset tehty. Siksi uusi aluevaltuusto ja aluehallitus voivat keskittyä palveluiden kehittämiseen, parantamiseen ja vakiinnuttamiseen.

– Laadukkaat ja oikea-aikaiset palvelut edellyttävät, että osaavaa ja palveluhenkistä henkilöstöä on riittävästi. Riittävää henkilöstöä ei saavuteta henkilöstömitoitusta koskevin määräyksin, jos ammattilaisia ei ole tarjolla. Soten ja pelastustoimen ammattien houkuttelevuutta on parannettava. Koulutusmäärien pitää vastata nykyistä paremmin tarvetta. Työyhteisöjen hyvinvoinnista huolehtiminen on tärkeää. Uudistamisessa pitää kuunnella ja kuulla työntekijöitä, jotka lopulta ratkaisevat, miten uudistus käytännössä onnistuu. 

Hiltusen mukaan tiedotusvälineiden jokseenkin jatkuva kielteinen rummutus ei vahvista sote-ammattien houkuttelevuutta.

– Palveluissa kehitys on kulkenut koko ajan parempaan suuntaan, ja ne ovat selvästi paremmalla tolalla kuin mitä tiedotusvälineet antavat ymmärtää.

Hiltunen painottaa, että sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen kehittäminen on pitkäjänteistä työtä.

– Toivon, että aloitettu uudistus ei tempoile vaaleista toiseen, vaan rakentuu kunkin vaalikauden aikana ja niiden yli määrätietoisesti. Toki, jos virheitä huomataan, niitä pitää korjata. Siksi aluehallitus ja aluevaltuusto seuraavat palvelulinjojen toiminnan vaikutuksia säännöllisesti. Hyvinvointialueen strategiaan ja tähän asti tehtyihin päätöksiin nojaavan kehittämistyön uskon jatkuvan Pirkanmaan parhaaksi. 

– Ei raportissa suuria yllätyksiä ollut, koska hyvinvointialueiden asiat onnistumisineen ja hankaluuksineen ovat tiedossa kansallisten verkostojen kautta.

– Ministeriöiden toimintatavat eivät ole olleet niinkään tuttuja, joten ministeriöiden yhteisen näkemyksen ja keskinäisen yhteistyön ohuus pääsivät jossain määrin yllättämään. Valtion ohjauksessa sote-palveluiden integraatio on ollut jatkuvasti esillä, mutta raportista piirtyy kuva, että ohjaavien ministeriöiden keskinäinen integraatio on selvästi löysempi kuin hyvinvointialueiden toiminnassa.

Hiltunen uskoo, että ministeriöissäkin on tahtoa kehittää kumppanuutta keskenään ja hyvinvointialueiden kanssa.

– Siksihän ministeriöt tämän kehittämisprojektin ovat päättäneet tehdä.