Anita Hirvonen selätti ”olet pahannäköinen” -hyökkäykset Luojaansa turvaten

– Laulaminen on ollut minun koko elämäni kokoinen ja näköinen tehtävä. Olen Jumalalle nöyrästi kiitollinen, että Luoja on suonut minulle lauluäänen ja esiintymisvietin. Rinnalla kulkijana, olkapään tarjoajana, elämäntulkkina ja ilonvälittäjänä olen saanut kohdata ihmisiä.

Hirvonen tähdittää jo 10. kertaa järjestettävää ylöjärveläisen Juha Leppäsen isännöimää The 50’s Summer Festivalia torstaina 19. kesäkuuta Haikan lavalla Pirkkalassa. Hän avaa elämäkertaansa ja läpikäy mittavaa uraansa Äänekoskelta koko Suomen arvostamaksi taiteilijaksi. Artisti kertoo lisäksi tarinoita menestyskappaleidensa takaa.

Hirvonen kiittää urastaan lapsuutensa aikaista kanttoria Uuno Savijärveä, joka löysi uniikkiäänisen pikkuneidin ja kannusti tätä harrastuksessaan eteenpäin. Tarkkakorvainen kanttori hoksasi lahjakkaan laululupauksen pyhäkoululaisten joukosta.

– Hyvä tyttö laulamaan, Sarvijärvi kiitteli ottaessaan minut suojiinsa.

 – Sarvijärvi käsitteli minua hyvin, kuin omaa lastaan.

– Veisasin ja lauloin jumalanpalveluksissa, häissä sekä hautajaisissa – kaikissa seurakunnan tapahtumissa. Tämä merkitsi minulle hyvin paljon.    

Hirvonen korostaa kotiseurakunnan ja aktiivisen kirkkomuusikon suurta merkitystä koko hänen uralleen.

– Käytännössä harjoittelin joka viikko, koska seurakunta tapahtumineen kutsui minua säännöllisesti viikoittain. Ammattitaitoinen kanttori huolehti oikeaoppisista ääniharjoituksista.

Hirvonen keräsi esiintymiskokemusta, ja hän nautti aikuisen ihmisen ja musiikkiin pieteetillä suhtautuvan rautaisen ammattilaisen arvostusta.

– Muistan sen tunteen vieläkin, kun koin olevani jollekin tärkeä. Ymmärrykseni vahvistui, kun kirkkokuoroa johtanut kanttori luotti minulle solistisia tehtäviä.

Kirkossa Hirvosen turvallisuuden tunnetta lujitti etupenkillä uskollisesti istunut Iida-mummu, joka oli ahkera kirkkovieras.

– Mummuni oli minulle kaikki kaikessa. Hän on jäänyt muistiini etenkin siitä, että hän vahti hiuksiani kaunistaneen rusetin ryhdikästä asentoa. Jos rusetti oli mummoni mielestä huonosti, hän pui rakkaudellisesti nyrkkiään.  

Hirvonen kunnioittaa Iida-mummonsa muistoa Mummolleni-kappaleellaan, jossa Hirvonen kiittää ”mummon aika vei, vaan muistoaan ei voi kukaan ottaa sydämestäin pois.”

Aikanaan Hirvonen oli maamme nuorin pyhäkoulun opettaja. Hän kokee vahvasti, että hengellisyys, elävä usko ja luottamus Jumalaan ovat suojelleet häntä koko pitkän elämänsä ajan.

– Osanani on ollut armollinen johdatus. Kun minulle on annettu lauluääni, se on pääomaa, jota ei voi ulosmitata, vaan vien sen aikanaan mukanani haudan lepoon. Rukoilen, että saisin olla Jumalan suojeluksessa elämäni loppuun saakka.        

Hirvosen vaikuttaviin lapsuusmuistoihin liittyy maatalousnäyttely, jossa hän esiintyi Urho Kaleva Kekkoselle.

– Mielikuvissani on tuokio, jolloin Kekkonen kätteli minua ja hän kuiskasi minulle ”sinulla on enkelin ääni”.

Paitsi karismaattinen Kekkonen myös herkullinen jäätelöannos piirtyivät Hirvosen muistiin.

– Valio palkitsi esiintymiseni suurenmoisella herkulla, minulle silloin vielä hyvin harvinaisella jätskillä.

Hirvosen rakkaisiin lapsuusmuistoihin kuuluu myös esiintyminen uuden meijerin vihkiäisissä. Niissä hän veisasi itsensä piispa Eino Sormusen sydämeen tulkitsemalla Kätes, Jeesus siunaten hiljaa -virren, jossa on Sormusen kirjoittamat sanat.  

Hirvonen kannustaa oman kokemuksensa innoittamana jokaista lasta ja nuorta kulkemaan määrätietoisesti haaveitaan ja unelmiaan kohti. Hän pitää oman muusikkotoiveensa toteuttamista esimerkkinä intohimoisesta pyrkimisestä maaliin.

– Hilkka-siskoni asui Jyväskylässä, ja hän lauloi bändissä.

– Karkasin kaupunkiin siskoni luo. Poliisit palauttivat minut mummolaan. Lopulta isäni ja mummoni taipuivat, eivätkä enää haettaneet minua pois Jyväskylästä. Olkoon siellä sitten, he ajattelivat.

– Hilkka lauloi Hapuojan bändissä. Bändiläiset harjoittelivat pihapiirissä, jossa siskoni asui. Menin puuliiteriin salaa, jotta kuulin, miten hyvä tulkitsija siskoni oli. Hilkan osaamat kappaleet painuivat helposti muistiini. Rohkaistui lopulta bändiläisten puheille ja kerroin osaavani kaikki Hilkan biisit. He päättivät ottaa minut mukaansa ja niin homma starttasi.

Hirvonen kiittelee Hapuojan pumppua, koska sen jokainen muusikko oli huippu. Kokoonpano oli yksinkertaisesti hyvä.

– Minulla oli intoa ja energiaa, joten olin laulajana hyvin monessa kokoonpanossa. Tärkeintä minulle oli päästä laulamaan.  

Hirvonen tuntee vieläkin onnenpotkaisun, kun hänelle avautui tie Helsinkiin. Hirvosella oli vain sadetakki matkavarustuksenaan.

 – Yksi kohtaaminen on painunut erityisesti muistiini ja mielikuviini. Sopraano Anita Välkki ja hänen miehensä olivat paikassa, jossa lauloin. Välkki tuli hymyillen luokseni ja sanoi ”tyttö, sinulla on vaikuttava mezzosopraano”. Hänen ystävälliset ja innostavat sanansa olivat minulle hyvin merkitykselliset.

– En ole päässyt elämässäni missään vaiheessa helpolla. Olen laittanut itseni sataprosenttisesti likoon. Ahkera ja työteliäs olen ollut aina, kuten mummoni kasvatti.

 – Uskoni Jumalaan on ollut aina pelastava voimani. Ja on edelleen – hautaan saakka.

Hirvonen ymmärtää hyvin some- ja verkkoajan lapsia ja nuoria, jotka ovat muun muassa ulkonäkönsä takia tulilinjalla.

– Puhun omasta kokemuksestani; tiedän tasan tarkkaan, miltä tuntuu olla mollattu ja haukuttu nimenomaan kehollisuutensa, kasvojen piirteidensä tai hiustensa takia. Kun halusin artistiksi ja suuren yleisön tietoisuuteen, kohtasin ikävää kielteisyyttä nimenomaan ulkonäköni takia. En vastannut 1950- tai 1960-luvun vallalla ollutta naisihannetta.

Hirvonen oli kuin kuumilla hiilillä, kun hän oli koelaulussa Toivo Kärjen luona.

 – Istuin ja odotin jännittäen vuoroani. Hänen luonaan kävi valtava määrä laulajaksi mielineitä, niin tuollakin kerralla. Olin päättänyt, kun vuoroni tulee, että laulan niin kovaa ja voimallisesti, että koko ukko lentää seinälle.  

 – Olet pahannäköinen, Kärki latasi minulle päin naamaa. Sanavalmiina vastasin, ”ettei se näy levyllä”. Lahjanani on hoksaavaisuus, joten osasin jo tuolloin pitää puoleni.

Hirvonen lisää, että uran lähdettyä nousukiitoon hänestä yritettiin tehdä seksipommia ja milloin mitäkin sellaista päälle liimattua, mitä hän ei oikeasti ollut.

– En välittänyt, mitä minusta milloinkin sanottiin. Keskityin laulamiseen.

 – Varmasti yritin laittaa itseäni paremman näköiseksi, mutta ehostamisessani en mennyt yli äyräiden. Osasin sanoa tarvittaessa napakasti. En jäänyt märehtimään ”olet niin ruma” -heittoja.

– Chrisse on se suuri ihminen, joka ei ole moittinut milloinkaan ulkonäköäni eikä persoonaani. Hän näki ja tunnisti ainutkertaisuuteni, äänivarani ja persoonallisuuteni. Chrissen ansiosta Sormet pois -kaltaiset laulut jäivät kohdallani historiaan, eikä minulle enää yritetty syöttää tuhmia kappaleita.

Hirvonen arvostaa Johanssonia ystävänä, musiikkialan vahvana ammattilaisena ja briljanttina sanan mestarina ja tuottajana.

– Chrisse loihti minulle kappaleet, joissa on sitä jotakin. Ne ovat parhaita mahdollisia minun äänialalleni. Kukaan ei ole tullut ohjelmistoni takia hyppimään silmilleni.

Sanojen merkityksellisyys ja sävelten herkistävyys ovat kaikki kaikessa Hirvoselle. Johanssonin kelkassa Hirvonen sai tehdä juuri sellaista musiikkigenreä kuin hän on halunnut.

– Muistojeni helminauhassa ovat onnen suuret tunteet vuodelta 1981, kun Et usko kuinka koskeekaan -kappale nousi Ovi sydämeen -älppärin ilmestyttyä listaykköseksi. Tämä pitkäsoitto myi ensimmäisen kultalevyni.

Myös vuonna 1982 ilmestynyt De va Kukku de ja vuonna 1983 julkaistu Ans kattoo ny ylsivät kultalevykantaan.

Nyt Hirvonen peilaa koko uraansa ja sanoo Luojan antaneen kaikkea sen verran, että hän on pysynyt turvallisesti raiteilla.

– Mikään ei ole tullut sormia napsauttamalla, eikä sellainen elämä minulle sopisikaan.

– Minulla on kaikesta kiittäminen Taivaan isää ja Chrisseä. Uskon johdatukseen, ja sitä Jumala on minulle suonut. Minulla on myös Jumalan varjelus ja siunaus.

 – Arvaapas, montako maitolaituria olen käynyt vihkimässä? Hirvonen kysyy hymyille.

Hirvonen sanoo, että Maitolavan prinsessa -kappaleessa kiteytyy olennainen hänen urastaan Äänekoskelta suuren yleisön rakastamaksi iskelmätähdeksi.

 – Lapsuudessani maitolaiturit olivat merkittäviä kohtaamis- ja kokoontumispaikkoja. Minulle maitokoppi oli myös harjoittelu- ja esiintymisareena. Biisistä tuli erittäin soitettu radiokanavilla, joten suuri yleisö liitti sen ja Anita Hirvosen välille yhtä kuin -merkin.

Hirvonen huomauttaa, että hitin ansiosta monet hankkivat maamerkiksi tai koristeeksi maitolaiturin 1990-luvulla, jolloin alkuperäinen maitolavakulttuuri maitotonkkineen oli jo aitoa historiaa.

 – Jos laulaja on yksin ja esiintyy ilman yleisöä, sellainen ei ole mistään kotoisin.  

Hirvonen tietää, että monet rakkaustarinat ovat roihahtaneet hänen tähdittämissään tansseissa.

– Minulle laulajana on ollut merkityksellistä, että sanoituksissa on todellista sanomaa, että riimitykset koskettavat kuulijaa.

– Olen ollut erilainen artisti. Olen kiitollinen, että ihmiset ottivat minut omana itsenäni ja oppivat tykkäämään minun tavastani tarjoilla musiikkia.  

– Olen saanut kokea yleisön vuolaan rakkauden. Siitä olen nöyrästi kiitollinen. Tässäkin yhteydessä sanon, että rukoukseni on saanut vastakaikua.

Hirvonen päättelee herkistyen: ”Olen kansan tyttö!”

– Takanani oli pitkä työntäyteinen päivä, kun minulle sanottiin, että nyt se äänitetään. Argentiinalaisen Ricardo Ceratton säveltämä Amor con amor se paga ei todellakaan ole helppo, läpihuutojuttu tulkita. Pyysin ja vetosin, että tehdään se huomenna, uutena päivänä. Mutta se oli tehtävä juuri silloin ja siinä. Luovutin ja annoin tulla, vedin niin paljon kuin sain ääntä.

Hirvonen palaa uudelleen ja uudelleen tuokioon, jossa nauhoitus kuunneltiin. Hän muistaa pyytäneensä kauniisti anteeksi nauhoitushetken ärtyneisyyttänsä ja ottaneensa kiitokset ja myönteiset palautteet vastaan oivaltaen, että ”se on siinä ja se toimii”.

The 50’s Summer Festival järjestetään jo 10. kertaa

KYMMENENNEN kerran järjestettävä 50’s Summer Festival on kiehtova yhdistelmä 1950-luvun rock’n rollia sekä tuon ajan suomalaista iltamakulttuuria. Tapahtuman tuottaja Juha Leppänen iloitsee, että vuosikymmenen täyttävä festari saa päätähdekseen laulaja Anita Hirvosen.

Festival pidetään torstaina 19. kesäkuuta Haikan lavalla Pirkkalassa. Se on tapahtuman perinteinen pitopaikka. Välillä 1950-lukua juhlittiin Toivolan lavalla.

Leppänen marssittaa festivaalilla estradille pitkän uran tehneitä ja suomalaisten suuresti rakastamia artisteja.

– Olen halunnut saada tapahtumaan aina jonkun vanhan liiton esiintyjän, artistin, jonka ura on alkanut jo 1950- tai 1960-luvulla. Tapahtumassa ovat vierailleet vuosien varrella muiden muassa Lasse Liemola, Eila Pienimäki, Eino Grön, Marion Rung, Ritva Oksanen sekä Pirkko Mannola.

– Tällä tavalla haluan osoittaa kunnioitusta vielä elossa oleville ja pitkän uran tehneille artisteille. Monille suomalaisille artisteille on käynyt niin, etteivät he eläessään ole saaneet ansaitsemaansa arvostusta, ainakaan virallisesti. Näin kävi esimerkiksi Tapani Kansalle.

Leppänen korostaa, ettei näitä kaiken kansan tuntemia ja pitkän uran tehneitä vanhempia artisteja ole enää paljon jäljellä.

Leppäsen mielestä Anita Hirvonen on suomalaiseksi poikkeuksellisen positiivista energiaa huokuva ja säteilevä artisti.

– Hän on tunnettu enemmänkin rempseistä iskelmäralleista, mutta hänellä on myös syvällisempi puoli. Yksityisesti hän on hiljainen, ajatteleva ja tarkka.

– Hirvosen ura on ollut hieno, ja hän on julkaissut monipuolista musiikkia. Hän olisi ehkä aikoinaan halunnut tuoda syvällisempää puolta ja balladityyppisiä kappaleitaan enemmän esille. Anita on myös loistava sanoittaja.