Ida Sofia Fleming tarttuu ketunleivän voimalla metallilevyn työstöön

Toukokuisena maanantaina taiteen moniottelija ihastelee kevään elinvoimaisia askeleita ja merkkejä maapaikassaan Ylöjärven Kyrönlahdessa. Järvi lainehtii horisontissa levollisesti aallokoiden. Ensimmäiset perhoset lentää liihottelevat kukasta kukkaan. Heinä kasvaa kohisten. Korpimetsikön suojassa ketunleivät houkuttelevat valkoisilla kukinnoillaan ja vehreillä lehdillään. Ida Sofia taittaa niitä maittaviksi suupaloikseen.

Fleming ihastelee auringon kirkkautta ja lämpöä. Hän nauttii maaseudun idyllistä ja rauhasta sekä luonnon heräämisen monimuotoisuudesta. Suomen neljä vuodenaikaa pukevat järvi-, pelto- ja metsämaiseman kevään, kesän, syksyn ja talven asuihin. Niistä kaikista Fleming luovana ihmisenä ammentaa ajatuksia ja tuntemuksia luomuksiinsa.

Hukka- ja Piissi-mirrit viihtyvät niin pihapiirissä kuin pyyntiretkillään tuhdeissa heinikoissa, rakennuksien vinteillä ja metsän siimeksessä.

– Minulle vesi, järvi tai meri, ja ilma sekä metsä ovat tuiki merkityksellisiä elämän elementtejä. Ne kaikki ovat täällä luonnollisesti läsnä.    

Vastahan Fleming oli Kruunuhaan työhuoneessaan pääkaupungin sykkeessä, jossa ratikat kolisevat ja ihmiset parveilevat kiireisinä töihin ja kotiin. Kerrostalojen paljoudessa ihmiset katoavat kivi- ja betonikortteleiden suojaan.

Miten sinä uskallat olla yksin metsien keskellä, luonnon armoilla ja kaukana elämää sykkivästä kaupungista, ihmiset kyselevät Flemingiltä, joka haluaa nähdä kirkkaat tähdet eikä kolkkoa valosaastetta.

 – Ihmisellä on varmasti enemmän pelättävää Tammerkosken ylittävällä sillalla kuin pienen järvenlahden rannalla korpimetsän kainalossa, hän vastaa tottuneesti.

Fleming kokee työnsä veistäjänä yksinäiseksi. Hänellä on kaipaus työryhmiin. Yksin puurtaminen on kuitenkin eri asia kuin esimerkiksi asustaminen maaseudun hiljaisuudessa. Siellä on aina elävä luonto.

Korpimetsässä suurikokoiset, tuuheaoksaiset kuuset huminoivat. Rehevä aluskasvillisuus kukoistaa runsaudessaan. Mustikoiden kukinnoista paljastuvat pienet raakileet. Pehmeät sammalpeitot verhoavat maankamaraa.

– Tätä puuvanhusta minä halaan, kun minulla on halipula tai kun tarvitsen voimaa.

 – Tuon mättään juurelle kapsahdan makuulle, kun tahdon ajatella, unohtaa tämän maailman tai olla tiiviissä kosketuksessa maan kanssa. Luonnon tarjoama peti on paljon miellyttävämpi ruumiille kuin mikään Futonpatja. Luonnon sylissä makoileminen on hyvin mieltä ja kehoa hoitavaa. Silloin muun muassa aikakäsitys muuttuu, yksinkertaisesti aikaa on enemmän.

Fleming vannoo syvää rakkauttaan viisaille, elämää nähneille puille. Niitä hän erityisesti ikävöi ja kaipaa, kun työt vaativat olemaan Helsingissä.

 – Kuunnelkaa lintujen laulua, hän pyytää ja samalla luettelee kaikki siivekkäät, joiden äänet hän tunnistaa.

Valkovuokkojen ja metsätähtien rinnalla on ketunleipähalmeita. Niitä Fleming napsii suuhunsa kunnioittaen luonnon antimia. Kesäinen metsä tarjoaa maukkaita varjoja ja ravitsevia kantarelleja. Niissä kaikissa maistuu puhtaus.

– Joskus painan naamani samettimaiseen sammaleeseen. Näin perspektiivi ympäröivään todellisuuteen muuttuu. Näkökulma ja lähestymistapa ovat uusia.

Kuvataiteilijana ja ihmisenä Fleming haluaa varjella aitoa symbioosia luonnon kanssa.

– Ihmisen ja luonnon välinen dialogi on välttämätöntä ja herättävää. Kun luonnossa jokin liikkuu, se synnyttää aina rytmiä ja muotoa. Minulle luonto on iso asia, siksi mietin, miten olen luonnon kanssa.

 – Luonnossa koen löytäväni tärkeimmät työkalut taiteeni tekemiseen. Ne ovat ajankäsitys, hauraus ja vahvuus sekä hiljaisuus.

Tarkkasilmäinen kulkija huomaa, miten luontevasti metallilevyt ovat ottaneet paikkansa maan sylissä. Ne ovat varisseiden lehtien peitteleminä sekä heinien ja ruohojen ympäröiminä.

Fleming tunnetaan massiivisista metallilevyluomuksistaan, joita tänä kesänä on esillä muun muassa Kuhmalahden Taidepappilassa ja Rauman taidemuseossa Rauma Triennale 2025 -näyttelyssä.

Vahvarakenteisiin työkenkiin ja turvallisiin asusteisiin pukeutunut Fleming heittäytyy ulkoilmastudiossaan tositoimiin. Sormensa taiteilija on suojannut nahkaisilla rukkasilla. Hän valitsee tarkasti kättensä ja jalkojensa asennon, kun hän kehollaan työstää metallilevyä. Sananmukaisesti kuvataiteilija kesyttää materiaaliaan.

– Oleellista työskentelyssäni on fyysisyys ja materian prosessi luonnossa.

Vahva metallilevy saa yllätyksellisiäkin muotoja kehokosketuksista. Työmuotoina ovat esimerkiksi keholla painaminen ja potkiminen sekä vääntäminen, mutta herkkyys on kaikessa isossa osassa.

– Kivet ovat mainioita työstövälineitä. Niitä tälläkin tontilla on omasta takaa.  

Joskus tontilla voi sauhuta nuotio tai kokko, kun Fleming turvautuu tulen voimaan metallilevyjä työstäessään.

 – Näin ovat syntyneet myös Traumankuoret I ja Traumankuoret II, jotka ovat nähtävillä Kuhmalahdella ja Raumalla, Fleming sanoo.  

Sulan maan aikaan ja kesäkuukausina Flemingistä kuoriutuu ulkoilmaihminen.

Syksyn koleudessa ja talven pakkasissa Fleming viihtyy hirsitalon suojissa. Silloin päivittäisiin askareisiin kuuluu uunin lämmittäminen klapeilla.

Monitaitoisena osaajana Fleming kunnostaa pieteetillä talovanhusta. Hän hioo ovenpielten listoja ja maalaa ne uuteen uskoon.

Kamarissa erilaiset kosketinsoittimet, harmoneista pianoon,  odottavat Flemingiä. Niiden äärellä hänen luovuudestaan puhkeaa kukkaan säveltäminen.

– Jos minulla olisi vuorokaudessa enemmän tunteja, säveltäisin hyvin paljon nykyistä enemmän.

– Maalla asumisessa on sekin myönteinen puoli, että täällä voi asettua pianon ääreen milloin vaan ja ketään häiritsemättä tai herättämättä.

– Näytteleminen polttelee minua koko ajan.

Flemingille myös näytteleminen on kuulunut jo toistakymmentä vuotta oleellisena osana elämään pääosin ammattiproduktioissa. Kesäkuussa hän työskentelee Tampereella näyttelijänä ja musiikintekijänä saksalais-suomalaisessa yhteistyöproduktiossa.

Aikamme suosii moniosaamista. Ihmiset opiskelevat elämänsä aikana monta ammattia. Fleming elää ajassa, sillä hänellä on ollut jo vuosikaudet ajatus monialaisuudesta.

– Haluan omalla työskentelylläni edistää sitä, miten nimenomaan taiteilija voi työskennellä monialaisesti nyky-yhteiskunnassa noukkien taiteen eri aloilta oleellisia asioita ja nivoa niitä toisiinsa.

Fleming työskentelee kuvanveiston, performanssitaiteen, näyttelijäntyön, musiikin ja äänen rajapinnassa.

– Teoksieni teema painottuu arkkitehtuurisesti tilallisiin, pyhyyttä käsitteleviin, resonoiviin metalliveistoksiin ja performansseihin. Teokset ovat arkkitehtuuriin upotettuja kokonaisuuksia.

Fleming korostaa, ettei hän taiteessaan luo objekteja vaan tiloja koettaviksi.

– Toivon töideni jättävän myös katsojan kehoon muistijäljen –  tilan, materian ja äänen materian kautta.

– Olen syntynyt Verdin Sielunmessun tahdissa.

Fleming sanoo, että hän on ollut taidenäyttelyissä, konserteissa, teattereissa ja oopperoissa pikkutytöstä lähtien.

– Niin varhaisesta vaiheesta kun pystyn muistamaan, olen nauttinut kaikesta taiteesta ja kulttuurista.

– Voi sanoa, että äitini ja minä elämme taiteesta.

Taiteilijuus on Flemingille itsestäänselvyys.

Ida Sofia Fleming on valmistunut kuvataiteen maisteriksi Taideyliopiston Kuvataideakatemiasta vuonna 2020 ja kuvataiteilijaksi Tampereen ammattikorkeakoulusta vuonna 2017.