Tukiperheen ei tarvitse tehdä taikatemppuja

– Kyllähän sitä Dani-viikonloppua oikein odottaa. Ei tukiperheen tarvitse tehdä mitään taikatemppuja. Tukilapsen kanssa vietetään ihan normaalia arkea, mutta tietenkin tekeminen täytyy suunnitella sen mukaan, että joukossa on Leeviä ja Fannia pienempi lapsi kerran kuukaudessa, Topi Viinamäki kertoo tukiperheen arjen kulumisesta.

Pirkanmaan hyvinvointialueen Tukiperhe Luotsi valmentaa tukiperheitä kaikkiin Pirkanmaan kuntiin. Tällä hetkellä tukiperheitä on reilut 400, mutta tarvetta olisi enemmänkin. Noin 800 lasta käy Pirhan omissa tukiperheissä.

Tukiperhe on tavallinen perhe, jonka luokse lapsi voi mennä sovitusti. Pääsääntöisesti tukiperhe ottaa lapsen luokseen viikonlopuksi kerran kuukaudessa, kuten Viinamäkienkin luona.

– Loma-aikoina lapsi voi viettää tukiperheessä pidemmänkin ajan. Kun tukiperhettä etsitään, kartoitetaan myös löytyykö lapsen omasta lähipiiristä sopivia perheitä. Tukiperheessä käyvillä lapsilla on kaikilla joko lapsiperheiden sosiaalityön tai lastensuojelun asiakkuus, kertoo Pirhan sosiaalityöntekijä Katja Kekki.

– Meillä oli niin sanotusti oma lapsiluku täynnä, mutta koimme, että olisi hienoa voida auttaa jotakuta itselle mielekkäällä tavalla. Halusimme sitoutua tukilapseen mahdollisimman pitkäksi aikaa, joten kurssin käytyämme esitimme toiveen saavamme nuoren tukilapsen.

Tukiperhesuhde kestää niin kauan, kuin perhe ja lapsi katsoo sen hyväksi.

Yleensä tukilapset ovat kolmevuotiaita tai vanhempia. Erityisistä syistä tukiperhe voidaan hakea jo 1-vuotiaalle, yli 12-vuotiaille tukiperheitä haetaan vain harvoin. Dani oli 2,5-vuotias, kun hän tutustui Viinamäkien perheeseen ja tukiperhesuhde alkoi. Viinamäillä oli poikkeuksellisen hyvä valmius toimintaan, sillä Topi työskentelee lastenkodissa ohjaajana ja Mari on päiväkodin ohjaaja.

– Olihan ammateistamme hyötyä tukiperheeksi ryhtymisessä, mutta ihan tavallista perhearkea tämä on. Dani on tuonut elämäämme paljon uutta sisältöä.

– Edellytämme 25–70 vuoden ikää ja oman nuorimman lapsen tulee olla yli 1-vuotias. Tukiperheellä ei voi olla omaa lastensuojelun, mielenterveys- tai päihdepalveluiden voimassa olevaa asiakkuutta, Katja Kekki kertaa perusteita.

Viinamäkien tukiperheviikonloput eivät juurikaan poikkea muista viikonlopuista muuten, kuin että perhekoko kasvaa tuolloin yhdellä.

– Myös Fanni ja Leevi ovat ottaneet Danin hyvin vastaan. Sanoisin, että heidän välinsä ovat varsin sisarukselliset, Topi Viinamäki nauraa ja viittaa, kuinka ”perhearkeen” kuuluu myös ajoittainen nahistelu.

– Dani taitaa tietää, mikä ärsyttää Fannia eniten ja kyllä Fannikin osaa Danin kiukkupisteet, Topi kertoo ja Fanni nyökkää nauraen vierellä.

– Dani innostui kovin hiihtämisestä ja luistelusta. Kun Dani oli pienempi, hän pääsi Wäinö-koiran vetämässä ahkiossa pulkkamäkeen. Wäinö on tosi tärkeä Danille.

Tärkeä on myös Topi, josta on tullut Danin elämään se turvallinen aikuinen, ehkä isähahmokin, jollainen Danin elmästä puuttuu.

– Jos joudun komentamaan Dania, hän kyllä möksähtää nopeasti ja vetäytyy huoneeseensa. Melko pian hän kuitenkin tulee sieltä ja hakeutuu läheisyyteen, Topi Viinamäki kuvaa.

– Valmennuksen avulla haluamme varmistua siitä, että tukiperheellä on riittävästi valmiuksia kohdata erilaisesta elämäntilanteesta tuleva lapsi ja hänen läheisensä ja tarjota lapselle turvallista hoitoa. Osana valmennusta tarkistetaan myös taustatiedot. Osaksi valmennusta katsomme myös toiminnan aikana tarjoamamme vapaaehtoiset jatkokoulutukset sekä työnohjauksellisen tuen, Katja Kekki kertoo.

Koulutus ei sido vielä mihinkään, vaan tukiperheen ja tukilapsen välille tehdään erikseen sopimus, kun on järjestetty tapaamiset ja huomattu, että suhde sopii niin tukiperheelle kuin tukilapsen huoltajille. Nopean alun jälkeen Viinamäet eivät ole paljon olleet yhteydessä tukiperhetoiminnan järjestäjiin muuten kuin vuosittaisissa tapaamisissa. Toimintaan sitoudutaan aina vuodeksi kerrallaan.

– Välillä olemme olleet yhteydessä, kun vaikkapa Dani kasvoi liian isoksi ensimmäiseen sänkyynsä. Tukilapsen kulut korvataan tukiperheelle, Topi Viinamäki kertoo.

Rahan vuoksi toimintaan ei kannata Viinamäen mukaan ryhtyä, sillä rahallinen korvaus ei ole taloudellisesti merkittävä. Hän pitää korvausta kuitenkin hyvänä. Tukiperheelle maksetaan pientä hoitopalkkiota sekä kulukorvausta, jolla katetaan esimerkiksi lapsen ruokakulut ja pienet harrastusmenot viikonlopun aikana. Tukiperheelle maksetaan kilometrikorvausta, mikäli he hoitavat lapsen haku- ja vientimatkat.

Tukiperheitä ei ole läheskään riittävästi, sillä tukiperhe on todella toivottu sosiaalitoimen tukimuoto. Monet joutuvat odottamaan tukiperhettä jopa useamman vuoden ajan. Erityisesti on pulaa tukiperheistä, jotka ovat valmiita ottamaan erityistarpeisen lapsen luoksensa.

Vaikka Pirhassa on tiukka taloustilanne, tukiperheiden valmennukset on saatu pyörimään normaalisti ja kaikki halukkaat voidaan valmentaa. Seuraava ryhmämuotoinen tukiperhekoulutus järjestetään kaksiosaisena torstaina 18. syyskuuta ja torstaina 25.9. Tampereella Tipotien hyvinvointikeskuksella. Viimeinen ilmoittautumispäivä on 10.9., ilmoittautumiset voi tehdä sähköpostitse osoitteeseen tukiperhe@pirha.fi.

Käytämme Danista artikkelissa poikkeuksellisesti pelkkää etunimeä suojataksemme hänen yksityisyyttään.

Vaiko sittenkin tukihenkilöksi?

Tukihenkilöksi voi ryhtyä monenlaisista taustoista, sosiaalityöntekijä Anna-Mari Junes Pirhan tukihenkilötoiminnoista kertoo.

– Tukihenkilö voi olla kuka tahansa täysi-ikäinen aikuinen, jolla on aikaa ja halua tavata lasta säännöllisesti muutaman tunnin kerrallaan pari kertaa kuukaudessa. Tukihenkilön oman elämän pitää olla tasapainossa, jotta hän voi sitoutua toimintaan ainakin vuodeksi.

Kuten tukiperheellä, myöskään tukihenkilöllä ei voi olla asiakkuutta päihdepalveluissa tai mielenterveyspalveluissa ja hänen omilla lapsillaan ei saa olla lastensuojelun asiakkuutta.

– Tukihenkilöllä ei tarvitse olla kokemusta lasten kanssa toimimisesta, mutta siitä on ehdottomasti hyötyä. Meillä on joukossamme paljon esimerkiksi opiskelijoita tai eläkeläisiä, joilla elämäntilanne antaa myötä sen, että henkilö voi sitoutua toimintaan.

– Kun tukisuhde on aloitettu järjestämme tukihenkilöille lisäkoulutuksia eri aiheista ja tarjoamme heille myös työnohjauksellista tukea tukisuhteen aikana.

Tukihenkilöllä voi olla useampikin tuettava. Joskus esimerkiksi sisaruksilla saattaa olla sama tukihenkilö, joka tapaa lapsia yhdessä tai erikseen.

– Jokaisen lapsen kohdalla kuitenkin arvioimme tukihenkilön mahdollisuudet tukea jokaista lasta yhtä laadukkaasti. Olemme pitäneet rajana kolmea lasta tukihenkilöä kohden, Junes sanoo.

– Yleensä pyritään siihen, että tapaamiset ovat tavallisia juttuja. Tärkeintä on se yhdessäolo ja yhteiset keskustelut lapsen kanssa. Tapaamisen kestot vaihtelevat tekemisestä riippuen, Junes kertoo.

Tukihenkilöille maksetaan 75 euron palkkio ja 25 euron kulukorvaus kuukaudessa, joka on aina sama riippumatta tapaamisten määrästä tai kuljetuista kilometreistä. Ne molemmat ovat verotettavaa tuloa.

Tällä hetkellä Pirkanmaalla on noin 180 tukihenkilöä, ja tukihenkilöiden palveluita käyttäviä lapsia noin 200.