Nuorten maanviljelijöiden saanti ratkaistava koko Euroopassa

– Kaiken takana on tilojen kannattavuus. Kannattavuuden osalta tilat ovat hyvin erilaisessa asemassa. Noin kymmenellä prosentilla tiloista menee taloudellisesti hyvin. Toisessa ääripäässä on tiloja saman verran. Yksioikoisesti ei voida tuomita koko sektoria kannattamattomaksi, Katainen sanoo.

Kataisen mielestä maatalous voisi paremmin, jos markkinat olisivat terveet.

– Epäreiluihin markkinoihin on puututtava niin, että alkutuottaja voi tuloillaan elättää itsensä ja perheensä. Hänen on voitava investoida ja kehittää tilaansa, Katainen linjaa.

Katainen muistuttaa, että EU:ssa säädettiin vuonna 2019 epäreiluja kauppatapoja säätelevä direktiivi. Se tuotti muun muassa jokaiseen jäsenmaahan viranomaisen, jonka tehtävänä on seurata ja sanktioida epäreiluuksia elintarvikeketjussa.

– Kaupan ylivaltaa ei tosin ole saatu suitsittua direktiivin avulla ainakaan vielä, kuten ei elintarvikemarkkinalainkaan muutoksilla. Kilpailulainsäädäntöön pitäisi kansallisesti pystyä puuttumaan alkutuottajan hyväksi. Direktiiviin palataan tällä kaudella uudelleen, Katainen kertoo.

Sukupolvenvaihdosten pieni määrä ei ole vain Suomen ongelma, vaan se piinaa koko maanosaa.

– Niiden vähäisyys on todellakin huolestuttava koko Euroopassa, sillä kaikista viljelijöistä vain 12 prosenttia on alle 40-vuotiaita. Muutkaan tilaostot eivät ole tätä epäkohtaa tasaamassa. Onneksi nyt jo ymmärretään aikaisempaa paremmin ruokaturvan merkitys kokonaisturvallisuuteen, mutta ei kuitenkaan ilmeisesti vielä tarpeeksi hyvin, Katainen arvioi.

Katainen nostaa kissana pöydälle aktiiviviljelijä-termin tarkan määrittelyn tärkeyden.

– Keskustelu aktiiviviljelijän määrittelystä ja vähenevien tukien suuntaamisesta oikeudenmukaisesti on hankala. Huomionarvoista on, että tuesta ollaan komission esityksen mukaisesti leikkaamassa jopa viidesosa. Nyt onkin mietittävä, miten tuet saadaan kohdistettua todelliseen tuotantoon ja tulevaisuuteen investoiville tiloille, Katainen teroittaa.

Koulutus ja neuvontapalvelut ovat Kataisen mielestä tärkeitä tukielementtejä myös maataloussektorin ylläpidon ja kehittämisen kannalta. Niiden ylle mustia pilviä tuo Suomen hallituksen leikkausaikeet.

– Myös yleinen maataloussektorin ja maaseutuasumisen maine ovat merkittäviä veto- tai työntövoimia. Kaikki me olemme markkinoimassa maaseutua ja sen elinkeinoja omilta paikoiltamme. Eikä maaseutu ole yksin maataloutta. Maaseudun ja harvaanasuttujen alueiden palveluiden turvaaminen varmistaa myös maatalouden jatkuvuutta, Katainen herättelee.

– Olemme olleet EU:n jäseniä nyt 30 vuotta. Maatalouden harjoittamisen toimintaympäristö on todellakin näinä vuosikymmeninä muuttunut. Mutta olisi se muuttunut, vaikka olisimme jättäytyneet yksin unionin ulkopuolelle, Elsi Katainen toteaa.

Kataisen mukaan byrokratian lisääntynyt taakka ja hyvin yksityiskohtiin menevä sääntely ovat EU-maatalouspolitiikan mukanaan tuomia vitsauksia.

 – Siksi olemmekin vaatimassa byrokratian ja sääntelyn keventämistä. EU ei aina tunnista alueiden erilaisia luonnonolosuhteita, joten on saatava jäsenmaakohtaisia joustoja. Toisaalta jo liittymissopimuksessa on otettu huomioon esimerkiksi Suomen pohjoinen sijainti, minkä johdosta olemme saaneet pysyviä poikkeuksia, Katainen sanoo.

EU-kolikollakin on monta puolta. Katainen korostaa Suomen saaneen myös hyvää.

– Jäsenyyden myötä meillä on myös etuja. EU:n yhteisen maatalouspolitiikan ansiosta pääsemme sen rahoituksen piiriin tukien muodossa. Samoin maamme hallituskausia pidemmät EU:n ohjelmakaudet luovat rahoitukseen ja sääntelyyn parempaa vakautta, jatkuvuutta ja ennustettavuutta kuin jos olisimme pelkästään kansallisen lainsäädännön varassa. Lisäksi jäsenyys on avannut meille laajat eurooppalaiset elintarvikkeiden ja tuotantopanosten markkinat, Katainen listaa.

Katainen korostaa, ettei kaikki kielteinen kehitys johdu pelkästään EU:sta.

– Huono kannattavuus johtaa toimimattomiin markkinoihin, joilla tunnetusti viljelijöiden heikko neuvotteluasema erityisesti kaupan ylivallan edessä polkee tuottajahintoja ja tilojen kannattavuutta sekä vaikuttaa negatiivisesti koko alan vetovoimaisuuteen varsinkin nuorten silmissä, Katainen harmittelee. 

Kataisen mielestä myöskään yleinen syyllistävä keskustelu maatalouden päästöjen ja ympäristövaikutusten osalta ei kannusta viljelijöitä, jotka joka päivä tuottavat puhdasta ja turvallista ruokaa kaikille pyrkien jättämään tilan vielä paremmassa kunnossa tuleville sukupolville.

Elsi Katainen nostaa ruuan tuotannon omavaraisuuden yhdeksi tärkeimmistä näkökulmista ruokaturvan ja huoltovarmuuden osalta. Hänen mielestään tilanne on hyvä ja vakaa.

Suomessa tuotetaan maitoa, munia, lihaa ja viljaa suurin piirtein kulutusta vastaavasti. Maidon ja munien omavaraisuusaste on yli 100 prosenttia ja lihatuotteiden runsaat 90 prosenttia.

Kotimaisen elintarviketeollisuuden käyttämistä raaka-aineista kotimaista alkuperää on noin 80 prosenttia.

Viljan omavaraisuusaste vaihtelee vuosittain satokauden mukaan. Rehuviljan, ohran ja kauran omavaraisuus on pysynyt vuosittain yli sadassa prosentissa.

Katainen sanoo, että Suomen heikkous on valkuaisomavaraisuuden matala aste.

– Sitä pitäisi erityisesti nostaa! Valkuaiskasvien ala on kasvanut paljon, mutta sitä tarvitaan edelleen lisää, Katainen tarkentaa.

Katainen painottaa, että pelkästään maatalouden omavaraisuuslukuihin tuijottaminen jättää huomiotta sen, että suomalainen maatalous on riippuvainen useista tuotantopanoksista, kuten lannoitteista, polttoaineista, rehuvalkuaisesta ja työkoneista.

– Omavaraisuusaste heijastelee enemminkin kilpailukykyä niin kotimaan kun kansainvälisillä markkinoilla kuin ruokaturvan tasoa, Katainen herättelee.

Kataisen mukaan ruokaturvassa on kyse myös logistiikkaketjun toiminnasta ja muusta infrastruktuurista. Varastomäärät, energia- ja polttoainetarjonta, sääilmiöt, teknisten järjestelmien ongelmat ja muut mahdolliset häiriöt voivat tuoda odottamattomia yllätyksiä.

– Sen osoittaa Huoltovarmuuskeskuksen vakiintunut keskeinen rooli maassamme ja kansainvälinen maineemme varautumisen mallimaana, Katainen tarkentaa.

Kataisen mukaan historia, geopolitiikka ja maantiede ovat opettaneet ja nykyinen maailmantilanne herättänyt ihmiset ja kaikki toimijat hyvän huoltovarmuuden välttämättömyyteen.

– Monet Euroopan maat ovat tulleet Suomeen oppimaan suomalaisen yhteiskunnan varautumisesta. Jatkossa on tärkeää, että emme ota hyvin tehtyä työtä itsestään selvyytenä vaan ylläpidämme huoltovarmuutta, Katainen tähdentää.

Suomessa on 20 maakuntaa. Maassamme on pidetty perinteisesti tärkeänä sitä, että jokainen maakunta on ruokaomavarainen. Tällä hetkellä on kuitenkin maakuntia, joissa ruokaomavaraisuus ei enää toteudu.

Elsi Katainen tietää, että osa maakunnista on erilaistunut vahvuuksiensa mukaan. Hänen mukaansa tällainen kehitys on tuonut myös haittoja.

– Esimerkiksi lounaassa vahvoilla viljanviljely- ja erikoiskasvialueilla alkaa olla karjanlannasta pulaa. Samoin vahvoilla nurmialueilla, kuten itäisimmässä Suomessa, nautatilojen lopettaminen on länttä suurempaa, Katainen vertailee.

– Monia erilaisia pyöreän pöydän kokoonpanoja on ollut miettimässä ruokavientiä, mutta olemme edelleen ruokaviennin suhteen alisuoriutuja, Katainen harmittelee.

Kataisen mukaan Suomessa on yleensä esteenä elintarvikkeiden huippulaadusta huolimatta niiden pienet tuotantomäärät.

– Volyymia todellakin tarvittaisiin kansainvälisille markkinoille pääsemiseksi. Myös matala jalostusaste alentaa arvonlisää. Siksi meillä pitäisi olla omia pidemmälle ja loppuun jalostettuja tuotteita enemmän. Emme voi olla vain raaka-aineiden viejä, Katainen sanoo.

– Usein meitä moititaan myös siitä, ettemme arvosta tarpeeksi omaamme, jotta saisimme tuotteistamme kiinnostavia, ja brändin puskettua läpi myös todella kovasti kilpailluilla kansainvälisillä markkinoilla, Katainen lisää.

Poikkeuksena on esimerkiksi suomalainen kaura, joka gluteenittomuutensa ansiosta on vallannut markkinoita.

Katainen neuvoo saattamaan alkuperämerkinnät kunniaan, tuotantoketjut läpinäkyviksi ja jäljitettävyyden helpoksi.

– EU-komissio esitteli juuri MFF:n (monivuotinen rahoituskehys) budjettiehdotuksensa vuosille 2028-2034. Sen pohjana on puolustukseen satsaaminen maatalouden ja aluekehittämisen kustannuksella. Komissio esittää peräti 20 prosentin leikkauksia, Eli Katainen kertoo.

Nyt esityksestä alkaa kahden vuoden kestoiset neuvottelut.

– Nähtäväksi jää, mihin leikkaukset asettuvat. Joka tapauksessa tukieurot eivät lisäänny. Siksi markkinoilta on saatava parempaa tuottajahintaa. Todennäköisesti jäsenmaat saavat lisää valtaa ja vastuuta varojen jakamiseen, mikä osaltaan lisää epävarmuutta hallitusten ja sitä myöten myös maaseutusuuntautuneisuuden vaihtuessa, Katainen varoittelee.

– Ilmastonmuutos voi antaa meille jopa mahdollisuuksia laajenevana kasvivalikoimana. Mutta paljon on riskejäkin, hän näkee.

– Siksi asian tiimoilta on lisättävä tutkimusta: mitkä kasvit menestyvät, miten varautua lisääntyviin kasvi- ja tuholaisongelmiin, miten eri puolella Suomea ilmastonmuutos on otettava huomioon ja kuinka ylipäätään voidaan valmistautua kohtaamaan asia niin, että voisimme hyötyä siitä mahdollisimman paljon ja samalla minimoida riskit, Katainen pohtii.

– Myös kasvien hiilensidontakykyyn on kiinnitettävä huomiota mahdollisia hiilimarkkinoita ja niistä saatavia uusia tulomahdollisuuksia ja ilmastokysymyksiä ajatellen, Katainen jatkaa.

– Suomessa ylipäätään toiminta ja vaikkapa direktiivien tulkinta on tunnetusti erittäin tunnollista ja monesti tarpeettomankin kirjaimellista. Meillä kansallinen seuranta ja raportointi on kattavaa ja siten myös viljelijää rasittavaa. Tässä suhteessa mallimaa-moitteet osuvat kohdilleen, Elsi Katainen kuvailee.

– Samalla kyllä voidaan olla todella ylpeitäkin siitä, että meillä asiat tehdään kunnolla, viljelijät ovat erittäin tietoisia ja viljelijöiden koulutustaso kestää kansainvälisen vertailun. Olemme huippuja esimerkiksi peltojen ravinnetilan seurannassa, eläinten hyvinvoinnissa sekä vesistöjemme huomioon ottamisessa, Katainen luettelee.

Kataisen mukaan metsät ovat tulevaisuudessakin EU-komission mielenkiinnon kohteena ilmasto-, ympäristö- ja maatalouspolitiikassa.

– Siltä emme voi välttyä, vaikka metsäpolitiikka sinänsä ei olekaan EU-kompetenssia. Hakkuumäärät joutuvat varmasti tarkastelun alle, samoin hiilen sidontakyvyn ja hiilivarastojen kehitys. Uskon kuitenkin, että yksi asia on ja pysyy. Suomalainen yksityinen metsänomistaja pitää huolta metsistään kestävällä tavalla, ja se on paras tapa myös taloudellisen turvan kannalta, Katainen vakuuttaa.

Elsi Katainen kokee, että kotimaisuuden ja lähiruoan pitää olla itse kullekin se arvo, josta ei tingitä.

– Kotimaisen kalan käytön lisääminen olisi todella tärkeää, sillä meillä vain noin kymmenen prosenttia kaupallisesta kalasta on kotimaista järvikalaa. Lähiruuasta pitää huolehtia myös kasvisten osalta. Paikallisten kasvisten tuoreus ja puhtaus on ensiluokkaista, sillä meillähän käytetään vähemmän kasvinsuojeluaineita kuin muualla Euroopassa.

– Meillä on myös runsaat ja puhtaat luonnonvesivarat toisin kuin esimerkiksi maissa, joissa vaikkapa avokadoja kasvatetaan. Puhumattakaan siitä, että ylipäätään lähellä tuotetulla on jo kuljetusten osalta pienempi hiilijalanjälki. Jo näistä syistä lähiruoan käyttäminen jo itsessään on ympäristöteko ja myös aluetaloudellisesti viisas juttu, Katainen sanoo.

Kataisen mielestä julkisten hankintojen pitää tukea vähintäänkin kotimaista ja mielellään mahdollisimman lähellä kasvatettuja ja jalostettuja elintarvikkeita.