Maaseutu avaa ovensa syystä

Tällainen juhlasesonki keskellä parasta satokautta on Ruokatieto Yhdistys ry:n toiminnanjohtaja Anni-Mari Syväniemen mielestä ihan mahtava juttu.

− Lähiruokapäivän tapahtumissa pääset tiloille, näet mistä ruoka tulee, tutustut sen tekijöihin, nautit maaseutuympäristöstä ja maisemista parhaimmillaan. On tosi tärkeää, että paikalliset tuottajat ja yritykset tulevat kuluttajille tutuksi, Syväniemi sanoo.

Alun perin Lähiruokapäivän nimi oli Osta tilalta -päivä, ja sitä vietettiin ensimmäisen kerran vuonna 2015. Teemapäivä oli tulosta lähiruokabuumista, joka alkoi uuden vuosituhannen ensimmäisellä vuosikymmenellä. Syväniemi sanoo, että buumin jälkimainingeissa moni asia on mennyt eteenpäin.

− On syntynyt tilamyymälöitä ja muuta suoramyyntiä, kaupat ovat ottaneet lähituotteita valikoimiinsa ja paikallinen yrittäjyys saa helpommin näkyvyyttä isoissakin kaupoissa. Reko-rinkien toiminta on vakiintunut, ja Rekoja on joka puolella maata, Syväniemi listaa myönteisen muutoksen signaaleja.

− Lähiruuan eteen on tehty paljon työtä, ja se on tuottanut tulosta. Ihmiset ovat yhä enemmän kiinnostuneita siitä, mistä ruoka tulee ja miten se on tuotettu.

− Kuluttaja on valmis maksamaan enemmän ruuasta, kun hän arvostaa sitä ja sen tuottajaa. Ei Rekoissa tingitä, pyydetä alennuksia tai odoteta tarjouksia. Jauheliha voi Rekossa maksaa enemmän kuin hypermarketissa, mutta sillä ei ole merkitystä, kun halutaan syödä tuoretta ja lähellä tuotettua, luotettavaa ruokaa, Syvänie­mi sanoo.

– Ruuan ja sen tuotannon arvostus näkyy myös hävikin pienenemisenä. Kun ruuan kokee arvokkaaksi, sitä opettelee ostamaan vain sen verran kuin oikeasti käyttää.

Reko-rinkejä on parisensataa ympäri Suomea. Isojen kaupunkien ympärillä rinkejä on tiheämmässä, maaseudulla vähemmän. Voi olla, että siellä on helpompaa soittaa suoraan viljelijälle ja käydä ohimennen tilalla ostoksilla.

− Jos tiloilla kulkeminen tuntuu hankalalta eikä lähellä vielä ole toimivaa Rekoa, kuka tahansa voi perustaa Facebookissa Reko-ringin ja alkaa koota sinne toimijoita. Mitään lupia tai sovelluksia ei tarvita, Syväniemi rohkaisee.

Vain pienellä osalla kuluttajista on niin paljon mielenkiintoa aihetta kohtaan, että he viitsivät metsästää kaipaamiaan tuotteita Rekosta tai tilamyymälöistä. Lähiruokaa syödään sitä enemmän, mitä paremmin sitä on kaupassa tarjolla.

Reko-rinkien merkitys onkin enemmän tunteissa ja psykologiassa kuin volyymissä. Anni-Mari Syvänie­mi arvioi, että valtakunnan tasolla Reko-rinkien myynti vastaa yhtä isoa supermarkettia. Isossa kuvassa taloudellinen merkitys ei siis ole suurensuuri, mutta yksittäiselle yrittäjälle Rekossa saatu parempi tuotto tai hyvä palaute voi olla juuri se juttu, minkä turvin toimintaa kannattaa jatkaa.

Toiminnanjohtaja Syvänie­mi sanoo, että suomalainen ruokaketju toimii todella hyvin, ja kuluttajatkin osaavat sitä arvostaa.

− Pandemia ja Ukrainan sota toivat otsikoihin huoltovarmuuden ja omavaraisuuden. Samalla kotimaisen ruuan arvostus nousi ihan uudelle tasolle, Syväniemi toteaa.

− Vaikka suomalaisten ostovoima pieneni ja moni joutui siirtymään edullisempiin tuotteisiin, Hyvää Suomesta -alkuperämerkin tuotteiden määrä ostokorivertailuissa pysyi samana. 32 prosenttia kuluttajien kotiin ostamasta ruuasta on Hyvää Suomesta -tuotteita.

Syväniemi iloitsee myös siitä, että kauppoihin on ilmestynyt niiden omia, kotimaiseen ruokaan keskittyviä brändejä. Hän uskoo, että mitä enemmän hyllyissä näkyy kotimaisuudella ratsastavia tuotteita, sitä enemmän kuluttajat osaavat kiinnittää huomiota ruuan alkuerään.

Myös kahviloissa ja ravintoloissa on alettu kertoa ruuan alkuperästä, jos mukana on lähiseudun tuotteita. Sekin on Syväniemen mielestä tärkeä trendi.

− Kun syödään ravintolassa tai kahvilassa, ei aina ensimmäiseksi tule mieleen miettiä, mistä vilja tai liha tulee. Kannustaisin kuitenkin kyselemään ravintolassa ruuan alkuperää. Asiakkaiden kiinnostus nostaa kotimaisen tuotteen arvoa, Syväniemi sanoo.

− Itse kysyn aina hotelliaamiaisella, mistä tämä pekoni on tullut. Yhä useammin vastaus on, että se on kotimaista tuotantoa.

Vaikka kotimaisen ruuan arvostus on kasvussa, tilastoissa tuontiruuan määrä kasvaa joka vuosi. Syväniemi neuvoo taistelemaan tätä trendiä vastaan suosimalla jokapäiväisissä arkituotteissa suomalaista tuotantoa. Välillä voi sitten hakea vaihtelua ulkomaisista parmankinkuista ja parmesaaneista.

− Juusto on hyvä esimerkki tuotteesta, jossa voisimme enemmän suosia suomalaista. Puolet suomalaisten syömästä juustosta on tuontitavaraa, vaikka meillä olisi omaakin maitoa juustojen tuotantoon, Syväniemi sanoo.

− Isoja kysymysmerkkejä ovat maatalouden kannattavuus ja maatalousammattien arvostus. Alalle tarvitaan tekijöitä yrittäjiksi ja työntekijöiksi, ja heidän pitää saada työstään kunnollista palkkaa, Syväniemi toteaa.

Tällä hetkellä ruuantuotanto on hyvällä tolalla ja Suomi suhteellisen omavarainen maa. Maitoa, kananmunia, perunaa ja broileria riittää, samoin juureksia.

Hedelmissä omavaraisuusaste on pienempi, mutta sekin voi jatkossa kasvaa. Syväniemi kertoo huomanneensa, että tänä vuonna vielä keväällä kaupasta sai kotimaisia omenoita ja päärynöitä. Niitä kasvatetaan aiempaa enemmän, ja varastointi on kehittynyt. Kun ennen omenat olivat vuodenvaihteeseen mennessä pehmenneet, nyt niiden säilyvyys pystytään takaamaan kevääseen asti.

− Esimerkiksi vesistressi-indeksi on monelle vieras käsite. Meillä vettä on riittävästi, eli kun suosin kotimaista tuotantoa, en ainakaan pahenna vesipulaa muissa maissa kuten Etelä-Euroopassa, Syväniemi sanoo.

Myös puhdas maaperä ja hyvä ilmanlaatu puhuvat kotimaisen tuotannon puolesta. Ne ovat meidän valttejamme, joista kannattaa pitää huolta, jotta niitä voi myös hyödyntää.

Some kasvattaa maatalouden arvostusta

Näin aloitti pälkäneläinen Heikki Penttilä LinkedIn-päivityksen, jossa kertoi avoimesti tilansa ja EU-nimisuojatun Aitoo perunarieskan tuotannon olevan vaikeuksissa.

− Tuotannon pitäisi kasvaa noin puolitoistakertaiseksi, jotta voisimme jatkaa. Ei kolminkertaiseksi. Ei villiksi kasvuksi. Vain sen verran, että saadaan kulut katettua ja työt tehtyä.

Neljä päivää myöhemmin Penttilä kertoi päivityksen saaneen eri somekanavissa 100 000 näyttöä, yli 2000 reaktiota ja yli 200 kommenttia. Päivitystä oli jaettu yli 100 kertaa. Ja mikä parasta, Penttilälle oli tullut useita suoria asiakasyhteydenottoja ja ainakin kolme uutta kauppakontaktia. Penttilän tilan ja Aitoo perunarieskan tarina jatkuu valoisammissa merkeissä.

Moni lähiruuan tuottaja on ottanut sosiaalisen median loistavasti haltuun. Somessa tulevat tutuksi myös maataloustuottajat, joista yksi laulaa lehmilleen, toinen tekee tietoiskuja maataloudesta, kolmas pitää lapsille maatilaleirejä.

Ruokatieto on palkinnut somettavia farmareita Vuoden ruokakasvattaja -huomionosoituksilla. 

− Maatalousyrittäjien sometileillä näkee mahtavia juttuja, jotka tuovat tuotannon lähelle niitäkin ihmisiä, jotka eivät ole koskaan käyneet maatilalla. Sillä on iso rooli markkinoinnissa ja maatalouden arvostuksen kasvussa. Erityisesti nuorten suhtautuminen maatalouteen on muuttunut myönteisemmäksi, Anni-Mari Syvänie­mi sanoo.

Nuoret kokevat, että maaseudulla ei ole nuoria houkuttelevia palveluita, maataloudessa tehtävää työtä ei arvosteta riittävästi eikä ala tarjoa houkuttelevia uramahdollisuuksia. Siitä huolimatta maatalousalan työtehtäviä pidetään yhtä monipuolisina ja haastavina kuin muitakin töitä. Maatalous nähdään ympäristöystävällisenä alana, jonka houkuttelevuutta teknologinen kehitys lisää.

Peräti 43 prosenttia vastaajista arvioi, että palveluiden puutteesta huolimatta elämän laatu voi olla maaseudulla parempaa kuin kaupungissa. Korona-ajan maallepako ja maaseudun rauhaa ylistävät somepäivitykset ovat tehneet tehtävänsä.