Tähtinäyttelijä Satu Silvo vierailee Komediateatterissa: ”Ratkiriemukkaaseen komediaan kätkeytyy vakavia seikkoja”

Ensi-ilta painaa päälle. Konkarinäyttelijän mukaan työryhmän vauhti on kova ja tahtotila kristallinkirkas. Silvo, Aimo Räsänen, Petra Ahola, Aku Sajakorpi, Tuomas Pirilä, Idalilja Raipia ja Jere Riihinen ovat löytäneet itsestään ilmeilijän terävästi hauskan aiheen kimpussa. Näinä päivinä roolihahmojen kasvojen lihakset saavat treeniä.

– Yes, komediaa! Silvo muistaa vastanneensa suoralta kädeltä Panu Raipialle, kun tämä soitti ja kysyi Satun halukkuutta tulla mukaan Yllätysvieraaseen.

Silvoa vetää paitsi kulttuurielämältään vireä Tampere myös Komediateatterin kunnianhimoinen työskentelykulttuuri.

– Ihmisen kroppa on kummallinen juttu. Kehoni on suorastaan mielinyt tekemään komediaa. Siinä onnistumiseksi tarvitaan joka ikinen solukin.

Silvon näyttelijän ura on pitkä, runsas ja monipuolinen. Kokemuksestaan hän tietää, että komedia on raju laji. Siinä tarvitaan toistoa, toistoa ja toistoa, jotta homma alkaa skulata.

Ohjaaja Panu Raipia korostaa, että Yllätysvieras on nimenomaan näytelmä, joka tekee selvästi eron komedian ja farssin välille. Yllätysvieras on komedioiden komedia.

– Moffatin näytelmä on täysin erilainen komedia kuin mihin on totuttu. Se on yhtä aikaa tunnistettavien tilanteiden kollaasi ja piilevää jännitystä ylläpitävä voima. Sen komedia kumpuaa tilanteista, jotka jokainen meistä tunnistaa. Pienestä valkoisesta valheesta ei synny pelkästään lumipallo vaan lumivyöry, joka taitavien näyttelijöiden käsittelyssä saa hulvattomia kierroksia.

Yllätysvieraan käsikirjoitusta työstäessään Satu Silvo on tuntenut luissaan ja ytimissään Moffatin kynän nerouden, tarkkuuden sekä terävyyden.

– Hauskuuteen liittyy käsittämättömän paljon merkityksellisiä seikkoja. Olen miettinyt monen jutun kohdalla syvällisesti sanojen todellisia merkityksiä, niiden viljelemisen tarkoitusta – mitä rehellisesti halutaan sanoa, ilmaista, vai onko kaikki kuitenkin sitä kuuluisaa sanahelinää vailla syvempää merkitystä.

Yllätysvieraan tarina ammentaa yksinäisyydestä. Teema voi Silvon mukaan tarkastella muun muassa vapaaehtoisuuden, tasa-arvoisuuden, vastavuoroisuuden, luottamuksen ja hyväksynnän näkökulmista.

– Yllätysvieras haastaakin ihmissuhde- ja vuorovaikutustaidot.

Silvo räjähtää nauruun, kun puhe kääntyy totuuteen. Sitä monen toimen nainen on saanut tarkastella niin näyttelijänä, poliitikkona, yrittäjänä kuin luennoitsijana.

– Kuinka moni meidän ajassamme hakee hakemalla totuutta netistä, verkkomaailman loputtomasta informaatiotulvasta. Moni pitää tarkastamatta, kritiikittömästi somesta kohtaamaansa tietoa lopullisena totuutena. Useiden totuus on jonkin tai joidenkin heitot. Pelkkä jonkun mieleen noussut ajatuksenpoikanen voi sitä tarpeeksi vatvoessa muuttua todeksi.

Silvo kohtaa Elsa Jean Krakowskin roolissa totuusmaailman äärettömyyden ja kovuuden.

– Kuinka monesti kuulemme: ”Netistä luettiin!” ”Internet sanoo näin, sen on pakosta oltava totta!”   

Armoitettuna sanatyöläisenä Silvo arvostaa nimenomaan suomen kielen ainutkertaisen rikasta ilmaisuvoimaa. Sitä vaurastuttavat lisäksi eri murrealueilla hioutuneet sanat ja sanonnat.

Steven Moffatin Yllätysvieraan (The Unfriend) on suomentanut Reita Lounatvuori.

Silvo kohdistaa katseensa alkuperäistekstiin, erityisesti tapaan, jolla englantilaiset ilmaisevat tilanteita, tunteita ja merkityksiä.

 – Alkuperäisen käsikirjoituksen rytmi on lähtökohta koko tarinan jujulle. Kertomus itsessään tarjoaa hetken, joka on jokaisella esityskerralla uniikki. Siihen hetkeen on hyvä pujahtaa tai sukeltaa.

Silvo sanoo, että hakemalla ja haistelemalla käsikirjoittajan tarkoitusperät löytävät vastikkeensa suomen kielestä.

 – Tavoittelemme tyystin samaa atmosfääriä, mitä käsikirjoittaja kuvaa.

Silvo heittää pallon komedian katsojille, yleisölle. Yllätysvieras on piinkova juoninäytelmä.

– He kyllä tietävät tehtävänsä, lähtevät esityksen vietäviksi ja reagoivat.

– Roolihenkilöön kätkeytyy salaisuus! Sen olemassaolo virittää juonta. Ilmoilla on paljon avoimia kysymyksiä mutta on myös oletuksia ja luuloja. Moni ajattelee, mitä se Elsa peittelee, vai peitteleekö hän yhtään mitään. Puhuuko hän palturia vai totta?

Silvon mielestä Elsan repliikeistä yksi on erityisen pysähdyttävä: ”Sinun totuus.”

Silvo on vakuuttunut, että käsiimme räjähtäneen some-maailman äärettömyydessä yksi jos toinenkin on sormi suussa ja etsii kiivaasti totuutta.

– Tässä runsaudessa syntyvät myös kuulut salaliittoteoriat.

Silvo muistuttaa elämänkokemuksen synnyttämästä viisaudesta.

– Meistä jokainen tulkitsee elämää omista lähtökohdista.