Suomi tarvitsee väestöpoliittista koordinaatiota ja jonkinlaisen osaamiskeskuksen

Ristikari näkee, että väestöpolitiikalla olisi oltava erityinen asema ja paikka kansallisessa keskiössä, koska ilman ihmisiä ei ole toimivaa yhteiskuntaa. Kansalaiset ovat kaiken a ja o.

– Yhteiskuntamme painotuksista, arvostuksen kohteista kertoo paljon se, että meillä toimii eduskunnan yhteydessä Ulkopoliittinen instituutti, mutta siellä ei ole Väestöpoliittista instituuttia. Tilanne on nurinkurinen. UPI kertoo olemassaolollaan ajasta, jolloin nimenomaan ulkopolitiikka on ollut erityisen tärkeässä asemassa.

Ristikari ehdottaa, että maahamme perustettaisiin vihdoin Väestöpoliittinen osaamiskeskus, joka alkaisi työskennellä muun muassa kestävän väestörakenteen hyväksi. Se syntetisoisi tietoa, jota alalta käytännössä tarvitaan.  

– Ongelmana ja vakavana puutteena on, ettei maassamme ole vastuullista tahoa, joka organisoisi valtakunnallisesti väestöpolitiikkaan kuuluvia asioita. Kun meillä olisi kansallisesti toimiva orgaani, se toisi ryhtiä myös alueille ja kuntatasolle.  

Ristikarin mielestä maamme hallitus ei ole ottanut väestöpolitiikassa jämerää otetta.

– Asiat leijuvat epämääräisesti ilmassa. Seurataan, selvitetään ja katsotaan -linja vallitsee.

Ristikari peräänkuuluttaa konkreettisia toimenpiteitä, joiden koordinoiminen on selkeästi vastuutetulla taholla.

– Meillä on niin kauan realistinen ja otollinen mahdollisuus muuttaa suuntaa syntyvyyden lisäämiseksi, kun ihmiset haluavat vauvoja. Maassamme on vielä onneksi vahva tahtotila.

– Iso joukko ihmisistä ei pääse haluamaansa vauvalukuun. Miksi eivät pääse? Tässä on avain ja mahdollisuus pattitilanteen laukaisemiseksi.  

Ristikarin mukaan kasvavan syntyvyyden selkäranka murtuu, jos ihmiset eivät unelmoi vauvoista, eivätkä he halua lapsia.

– Yhteiskunnan on otettava isosti koppi kahdesta asiasta: ensiksi ihmisten ilmaisemasta halusta ja toiseksi toteutuksesta. 

Ristikari korostaa, että syntyvyys lähtee kasvuun, kun yhteiskunta antaa luotettavia ja konkreettisia signaaleja lapsiperheille.

– Politiikan on tultava vauvaystävällisemmäksi. Jos myönteistä muutosta ei tapahdu, vauvakato vain pahenee. Ongelma monimutkaistuu ja suurenee, jos lapsiperheiden etuja ja palveluja heikennetään ja karsitaan.

Ristikari maalaa alati pienenevän syntyvyyden synkäksi lopputulemaksi väestön osuuden, jolla ei ole lapsia.

Ristikari sanoo, että syntyvyyden lisäämiseksi Suomessa tarvitaan myönteistä tulevaisuutta.

 – On saatava positiivista puhetta vauvoista ja lapsiperheistä.

– Meillä vallitsee vahva tahtotila siitä, että lapsille halutaan parasta.   

Ristikari tarkentaa, että äideillä ja isillä on paljon tietoa vauvoista ja lapsista.

– Kodin vuorovaikutussuhteet ovat avoimia ja lapsia arvostavia.

– Maassamme vauva- ja lapsikuolleisuus ovat kansainvälisesti erittäin matalalla tasolla. Lääketiede on kehittynyt ja sen saavutukset on valjastettu käyttöön.

– On edelleen onni syntyä Suomeen. Täällä on turvallista synnyttää. Vauvojen kuolemat ovat hyvin harvinaisia.

– Se, mikä huolettaa, on kasvava lapsiperheköyhyys. Tyypillistä on, että arjen kuormitus kasaantuu samojen lapsiperheiden harteille. Arjen realiteetit jakautuvat hyvin eri lailla. Tämän suuntauksen katkaisemiseksi ei ole tehty tarpeeksi.

– Valtionhallinnossa on lapsistrategia, mutta sen toimille ei sitten ole riittävästi voimavaroja. Työtä on vaikea tehdä ilman oikeamittaisia resursseja.   

Ristikari toivoo, etteivät äidit ja isät vaatisi itseltään liian paljon, hirveästi.

– Olemme omaksuneet vahvan tapakulttuurin, jonka korkea rima ja vaatimusten paljous ylikuormittavat vanhempia.

– Nyt on aika myös myönteiselle ja kannustavalle vanhemmuuspuheelle. Valitettavan monelta suunnalta kuuluu epäkunnioittavaa ja surullista sekä syyttävää sanailua.

Ristikari viittaa kintaalla julkisessa keskustelussa toistuvalle väitteelle, jonka mukaan vanhemmuus olisi pahasti kateissa.

– On muistettava, että myös lapset opettavat vanhempiansa. Kenenkään ei tarvitse olla täydellinen tai valmis.  

Monessa kodissa tuskaillaan esimerkiksi jatkuvien kielteisten Wilma-viestien tulvaa. Ristikari kysyy, kuka haluaa olla jatkuvan arvioinnin kohteena. Hänen mielestään koulun ja kodin välisessä viestinnässä ei tarvita jatkuvaa raportointia siitä, mikä on mennyt pieleen.

Perhevapaajärjestelmä saa kiitosta Ristikarilta, mutta vauva-aikaa seuraaville vuosille hän odottaa nykyistä lapsiperheystävällisempiä joustoja muun muassa töiden järjestelyssä.   

– Vauvat tuovat iloa. Vauvat ovat onnellisuuden lähde. Vauvojen äärellä löydämme syviä merkityksiä.