VIISI TÄHTEÄ: Maijalan Täällä Pohjantähden alla -ohjaus toimii varoitusmerkkinä – ohjaaja on noukkinut trilogiasta eripuran juurisyyt

Kirjanpainaja, kirjailija ja kääntäjä Johan Fredrik Granlund (1809-1874) kirjoitti vuonna 1863 Koto-maamme runon, jonka säkeet ” Täällä Pohjantähden alla on nyt kotomaamme, mutta tähtein tuolla puolen toisen kodon saamme” puhuttelivat satakunta vuotta myöhemmin niin voimakkaasti Linnaa, että hän nimesi romaaninsa runon alun mukaan.

Vuonna 2025 valosuunnittelija Kalle Ropponen laittaa Pienen karhun tähdistön kirkkaimman sykkijän, pohjoisen napatähden Pohjantähden loistamaan Täällä Pohjantähden alla -näytelmässä Kansallisteatterin Suurella näyttämöllä.

Lauri Maijalan ohjaus tekee kunniaa Granlundin lyriikalle ja siitä tehdylle hengelliselle laululle. Kertosäe raikuu ylevästi etenkin näytelmän loppupuolella, mutta erityisen sydämeen käyvästi näytelmän viimeisen osan alkumetreillä elämän viisastaman, harmaahapsisen Alma Koskelan hyräilemänä.

Maijala kertoi viimeviikkoisessa SUN Radion haastattelussa, että Linnan Täällä Pohjantähden alla -trilogialla oli hänen perheessään ja lapsuudenkodissaan keskeinen asema, romaania luettiin ahkeraakin ahkerammin. Nyt kun olen nähnyt näytelmän, oivallan Maijalan paitsi imeneen Linnan teoksen äidinmaidossaan myös omistautuneen Linnan ajatusmaailmaan sekä hänen romaaniinsa ainutkertaisella syvyydellä.

Linnan teksti nauttii suuren yleisön keskuudessa koskemattomuuden rauhaa. Siihen kajoaminen on rohkea teko. Maijala vakuutti samaisessa radiohaastattelussa, että kaikki näytelmäkäsikirjoituksessa olevat sanat löytyvät alkuperäisestä tekstistä. Täällä Pohjantähden alla -romaanista on tehty suuri määrä näytelmiä, sitä on filmatisoitu ja teos on taipunut suuren suosion saavuttaneeksi radiokuunnelmasarjaksi.

Maijalan sovitustyö on ollut kunnianhimoinen ja aikaa vievä. Hän on onnistunut urakassaan. Kansallisteatteri tarjoaa kieleltään, sanomaltaan ja ajankuviltaan arvostettavan rikasta Linnaa.

Väinö Linna otti kansakunnan yhdistäjän roolin Tuntemattomalla sotilaalla, ja hän lujitti sitä Täällä Pohjantähden alla -trilogialla.

Hämeen juurevalta maaseudulta lähtöisin ollut ja Tampereen teollistumisen nähnyt Linna eli kuvaamiensa tapahtumien keskiössä. Hän oli Urjalan kartanon renkipoika, joka muutti jo 17-vuotiaana Tampereelle Finlaysonin tehtaaseen työhön. Nuorukainen kohtasi naamasta naamaan jatkosodan armottomat kasvot.

Linna kuvaa totuudenmukaisesti ja kansankielellä kieliriidat, nationalismin, sosialismin, ensimmäisen maailmansodan, Suomen itsenäistymisen, maamme sisällissodan, Lapuan liikkeen, Mäntsälän kapinan sekä toisen maailmansodan.

Linnalla oli perheensä ja sukunsa kautta aito yhteys kaikkiin tapahtumiin, jotka elettiin läpi 1880-luvulta 1950-luvulle. Hänen Täällä Pohjantähden alla -trilogiansa tarjosi relevanttia yhdyspintaa suurelle kansanosalle, jonka elämänpiirissä nuo maamme historian monella tavalla synkät asiat ja tapahtumat olivat. Linna oli paitsi yhteisöllisenä omatuntona myös yleistä kunnioitusta nauttivana yhteisöllisyyden rakentajana.

Jos suomalaiset ovat nyt kaukaa viisaita, me kertaamme Linnan trilogian sanoman ja opetuksen. Emme anna kansamme jakaantua kahtia: vauraisiin ja varattomiin, osallisiin ja osattomiin, aktiivisiin ja passiivisiin ja menestyjiin ja epäonnistujiin.

Kansallisteatterin Täällä Pohjantähden alla onkin keltaisena ja punaisena palava varoitusmerkki. Talouden voimavarojen epätasainen jakaantuminen johtaa aina lopulta omankädenoikeuden käyttämiseen.

Some-raivoaminen on aikamme ilmiö, joka voi räjähtää hallitsemattomiin mittasuhteisiin. Se on rinnastettavissa aateriitoihin, jotka 1800-luvun loppupuolella synnyttivät railon suomen- ja ruotsinmielisten väliin tai 1900-luvun alkupuolella valkoisten ja punaisten keskuuteen.

Lauri Maijalan ohjaus alleviivaa ansiokkaasti syitä ja seurauksia, jotka ovat kansakuntamme historian mustia jaksoja niin inhimillisesti kuin yhteiskunnallisesti.

Käsiohjelma on toimitettu suurella viisaudella. Se avaa ytimekkäästi kansakunnan historian merkityksellisiä tapahtumia.

VÄINÖ Linna löysi Täällä Pohjantähden alla -trilogiaansa kansakunnan perimmäisen sielunmaiseman. Tapahtumat keskittyvät isosti Hämeeseen Urjalassa ja Tampereelle, mutta siinä nostetaan esille myös Pohjanmaata.

Kati Lukka on suunnitellut lavasteet, jotka kuvaavat herkällä tavalla maaseutua ja sen elämänpiiriä. Erityisen valovoimainen on hämäläinen peltomaisema, jonka harmonia ja pysyvyys antavat mittasuhteet ihmisen toimille niin torpissa kuin kartanoissa.

Täällä Pohjantähden alla on monipuolinen henkilögalleria, jossa annetaan tunnistettavat kasvot yhteiskunnan jokaiselle jäsenelle alhaisesta ylhäiseen ja raatajasta päällysmieheen.

Kun elämänpiiri sysää ihmisen äärirajoille, hänen ruumiinsa kipuilee ja mieli rikkoontuu. Hän turvaa ääneen, omaan ääneensä. Tässä näytelmässä katsotaan totuutta suoraan silmiin. Menetykset ovat inhimillisesti ottaen ihmismielen ymmärtämättömissä.

Konkarinäyttelijät ja alalle tulevat ovat tiiviissä dialogissa keskenään. Sukupolvien ketju tulee näkyväksi.

Muutaman roolisuorituksen nostan esille todeten, että näyttelijöiden palapeli on harvinaisen ehjä.

Petri Manninen tekee riipaisevan luonneroolin Jussi Koskelana. Manninen kuvantaa hiuskarvanhienosti maauskoisen maanviljelijän suhteen peltoon ja metsään. Suokuokka on hänen kourassaan niin kuin se ahkeran raivaajan käsissä on. Manninen taitaa ajattomuuden, oikeat hetket vähien sanojen tiputtamiselle.

Katariina Kaitue on ruustinna Ellen Salpakarina vallankäyttäjä numero yksi. Hänen karismansa ja julistavuutensa jyrää voimalla, joka lakoaa heikot maahan.

Tiina Weckströmin Alma Koskela tavoittaa maaseudun naisen syvän juurevuuden ja elämän opettaman nöyryyden, ei nöyristelyä. Hänen auransa valaisee perhekuntaa polvesta polveen.

”Ei ole vielä aamutonta yötä ollut!”

Koko Täällä Pohjantähden alla -toteutus on valtavan uurastuksen hedelmä. Se on uniikki. Teksti herättää. Roolihahmot ovat tuntevia ihmisiä – meitä.

Sisällissodan laukaukset ovat pelottavia, koska äänisuunnittelu on onnistunut. Kuten kaikki tekniikka tässä produktiossa on parasta a-luokkaa.